maanantai 18. heinäkuuta 2016

Erilainen viikonloppu

♥ Hilloja! ♥
Lauantaiaamuna aikaisin lähti mies ja kuopus Joensuun Ilosaarirockiin, palailevat tänään. Lauantaina tuli myös sisko (hillojen, hillahillon ja pakasteternimaidon kera!) viikonlopun viettoon, toinen sisko jatkoi matkaansa toisiin bileisiin mutta tuli sunnuntaina vielä yhdeksi yöksi meille. Muuten oltais oltukin esikoisen kanssa kahdestaan. Ei me täällä mitään ihmeellistä touhuttu, käytiin kävelyllä, tehtiin hyvää ruokaa ja juteltiin. Tytär on jahdannut Pokemoneja sillä uudella sovelluksella, mikä nyt on suurta suosiota nauttinut. Niin suurta, ettei ole toiminut kuin silloin tällöin.

Perjantaina sain vietyä viimein sen tyhmän puhelimeni huoltoon, kun tuli mitta täyteen sopivasti huoltoliikkeen lähettyvillä. Kyllä oli tympeä asiakaspalvelija, kaunis nuori nainen. Sain adapterin, jolla pystyin laittaan pienemmän sim-kortin vanhaan puhelimeeni, jossa on isomman kortin paikka. Muistatteko vielä puhelimet, joiden sim-kortti oli luottokortin kokoinen? Siltä ajaltakohan lie peräisin tuo systeemi, että ne vieläkin irrotetaan luottokortin kokoisesta muoviläpyskästä...

Nautin, kun sain toimia yksinkertaisen puhelimen kanssa :) ja vielä enemmän nautin, kun huomasin lauantaina, että mulla ei ole ollenkaan puhelinta! Toki olin hieman huolissani, että jos oon pudottanu sen jonnekin ja joku voro sen vie ja soittelee ja ostelee mun laskuuni ties mitä... kävin tarkistamassa ensi töikseni saldon, joka oli 1,40€. Että ei sillä ainakaan ollu kukaan tehny laskua. Sitten lähetin viestin kauppakeskukseen, jossa olin edellispäivänä käynyt, että onko löytynyt. Ja miehelle pyynnön tutkia auton penkin vierusta ja alusta, jos se olis sinne vierähtäny ku mun housuntaskut oli niin matalat, että puhelin tahtoi putoilla niistä. No sieltähän se sitten löytyi, penkin ja keskikonsolin välistä, onneksi. Ei ollu hukassa, mutta aikasen kaukana...

Hassu juttu muuten, että myös sieltä kauppakeskuksesta oli löytynyt tuntomerkkeihin sopiva puhelin.

Nyt ei oo sit tarvinnu ainakaan puhelimeen vastailla. Mies kun on semmonen, että se soittelee välillä ihan turhasta, enkä mie niin välittäs roikkua luurissa. Jos esimerkiksi se on lähdössä jonnekin, ja aikoo käydä kaupassa, niin vaikka sanon, mitä tarviin sieltä, niin se soittaa kuitenkin sieltä kaupasta että otin tämmöstä ja tätäkö piti ja missähän se täällä on ja höpöti höpöti. Mutta kyllä mulla niitä jo ikävä on.

Tyttö osti melonia, joka olikin pahaa, ja se laitto kokeeksi lohkon tuonne missä on lintuja ruokittu talvella. Harakoitten ja ampiaisten suosiossa se on ollut - ampiaiset on jotain muuta kuin Vespula vulgaris -lajia. Lisäksi olen huomannut, että harakka käy tsekkaamassa sen sisiliskojen lämmittelypaikan... toivottavasti ei ole kovin montaa saanut syötyä. Mieluusti pidän sisiliskot pihassa - eivät ehkä ole yhtä kauniita kuin harakat, mutta hiljaisia ja hyödyllisiä. Ja on ne söpöjä kumminkin.

4 kommenttia:

  1. Sisiliskot ON söpöjä. Ja mikä saalis sullakin - tai siis siskolla!!!

    VastaaPoista
  2. Mä oon varmaan epänormaali, kun en yhtään tykkää lakoista, vaikka niiden pitäis niin herkkua olla. No, jääpähän muille enemmän.
    Varo vaan ettei teidän linnut muutu trooppiksiksi tipusiksi, kun vesimelonia nakuttelevat..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se oo epänormaalia, siskokin sanoi jonkun sanoneen, että "kiviä voi syödä maantieltäkin" :D onhan ne aika kivisiä marjoja, pitäs paseerata niin menis helpommin ihmisillä alas. Ehkä se niiden "hienous" johtuu vaan siitä, kun niitä ei täältä etelästä edes löydy ja poimiminen vaatii suollemenoa.

      Poista