sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Ilimoja pielly. Ja polovia. Neroa unohtamatta.

Ajattelin että en kehtaa täällä jankata aina säästä, kun ei mejän nurkan sää ketään kiinnosta, mutta sitten hoksasin, että täähän on mun blogi ja täysin vapaaehtoinen, mitä lukemiseen tulee. Itseäkin joskus kyllästyttää jotkut, mutta sitten vain en lue. Luen taas seuraavan kirjoituksen. Jos kyllästyminen jatkuu, poistan sen listaltani. Ei ongelmaa. Ja jos mua tyydyttää kirjoittaa säästä, kirjoitan siitä. 

Tällanen oli ennuste aamupäivällä:

No ei kuulkaa satanu yhtään. Ukkonen jyrisi yhdentoista maissa jossain parinkymmenen kilsan päässä, ja siinä oli ukkoset. Oltiin vähän aikaa poissa kotoa (20-30 kilometrin päässä) ja siellä satoi välillä kovaakin, ja ukkonen jyrisi useammallakin suunnalla - paitsi meidän kodin suunnalla. Tytöt oli kotona ja sanoi, ettei täällä mitään ollu tullu. On kyllä merkillinen paikka tämä.

Tässä noin tunti sitten otettu ruutukaappaus:
 
 Turha kai sanoakaan, että vettä ei edelleenkään (nyt klo 19.30)(edit. klo 20.30 sama tilanne) ole satanut yhtään, ukkosta ei ole ollut, aurinko paistaa ja just nyt kun katson näistä kahdesta, eri suuntaan näyttävästä keittiön ikkunasta ulos, näen pelkkää sinistä taivasta. No jos oikein pinnistää näköelimiä, näkyy puunlatvojen takana jotain pilventapaista. Koneellinen pyykkiä on kuivunut pihalla tänään, vaikka järkevä ihminen ei sääennustetta katsottuaan olisi vienyt pyykkejä ulos narulle, ainakaan aamupäivällä.

Katselin aamulla, että ulkokukkaset on aika kuivia, pitäs kastella, mutta en kastellut kun ajattelin että sitä vettä saattaa tulla. Nyt täytyy vain mennä kasteleen. Onneksi on tynnyreissä vettä :) En siis sinänsä paheksu sitä, ettei ole satanut, vaan sitä, että Ilmatieteenlaitoksen virallisten sääennusteiden luotettavuus on olematon.

Polvi. Siitä on nyt reilu viikko, kun satutin sen asfalttiin, ja oon koittanu pitää sitä ilman sidettä kun se side tekee siitä aina niin märän, että kaikki tarttuu haavaan. Öisin oon pitäny suojaa siinä, kun se hankautuu lakanoihin, mutta sairaalassa eka yö meni suojatta ja se kyllä näkyi lakanassakin... kotona käydessäni laitoin siihen siteen, joka sitten oli sen vuorokauden verran ja kyllä oli jo kipee. Mutta ei se ollu sen vähemmän kipee ilman sidettäkään. Eilen siihen sattu kovasti koko ajan, silleen että sitä ei oikein hetkeksikään voinu unohtaa, joten tänään oon pitäny sitä suojattuna. Ei satu niin paljon. Tursutin sinne vaan välillä lisää Betadine-voidetta ja uusi lappu päälle. On se jo pienentynyt, että ehkä se siitä. Eikä verenmyrkytystäkään oo tullu.

Mutta joko mie mainitsin, että Areenaltakin löytyvä Nero Wolfe on huisin hyvä sarja? Taisin mainita. Tykkään siitä joka kerta enemmän! Harmi, että sitä on enää kaksi jaksoa jäljellä. Italian kieli on niiin herkullista ja jotenkin monesti niin tuttuakin. Makustelen niitä sanoja ja katson google kääntäjästä. Osaan jo sanoa italiaksi "en ymmärrä". Ja myös "ymmärrän", mutta sellaisen sanominen tässä vaiheessa italianopiskeluani on tuskin tarpeellista missään tilanteessa.

Jotenkin niin huvittavaa ihan alkujaksoissa oli se, kun Wolfe - intohimoinen ruokaharrastaja kun on - makusteli jotain ja mietti, mikä se maku on, josta on kyse, ja yhtäkkiä sanoi selvällä Suomen kielellä "Kurkuma!" Ja vaikkapa nyt discrete=(diskreetti=)hienovarainen. Gratis=ilmaiseksi.

Hahmot sarjassa on toki kliseisiä, mutta päänäyttelijät on kyllä hyviä. Ei vain olis pitäny googlailla Archie Goodwinin näyttelijää Pietro Sermontia... niin komeasta, sänkykamarisilmäisestä hurmurista on tullu tyypillisen keski-ikäisen italialaisen äijän näköinen. Huokaus. Tosin ehkäpä keski-ikäiset italialaismiehet saa näyteltäväkseen keski-ikäisten italialaismiesten rooleja ja joutuvat pakosti olemaan sen näköisiä. Vähän räjähtäneitä.

4 kommenttia:

  1. Googlaan, en googlaa, googlaan... ;-)

    Meillä on ollut upea lämmin päivä. Ihanaa, että se osui sunnuntaille, kun muuten onkin ollut niin paljon töitä. Ja on edelleenkin ensi viikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ois pitäny panna kuvapari siitä tuohon loppuun, niin olisit välttyny dilemmalta :)

      Poista
  2. Se on kyllä ihan totta, että kirjoitat säästä jos siltä tuntuu. Eilen en enää ehtinyt tuota lukea, mutta meille oli ennustettu pisaroita koko sunnuntai-iltapäiväksi mutta yhtään ei satanut. Pyykit kuivuivat hyvin. Päiväkahvit juotiin ulkona ja oli tosi lämmin auringossa.

    Minä tykkään kuunnella italian kieltä. Se on niin hauskasti soljuvaa. Joskus aloin opiskellakin sitä huvikseni, mutta ei mulle sovi mitkään kerran viikossa tunnit. Olisi pitänyt heti oppia :)

    Nero Wolfet olen lukenut, enää en oikein siitä innostu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Mie, joka oon aina kuuluttanut kirjan ylivertaisuutta näyteltyyn juttuun verrattuna, en jaksais nyt ruveta lukemaan Nero Wolfe-kirjoja, mutta ilolla katson tv-sarjaa siitä ... ? Merkillistä.

      Ne oli tosi paikallisia ne kuurot ja ukkoset. Tosiaan ajeltiin kuvaus- ja koiranulkoilutusreissulle jonkin matkan päähän; matkalla satoi rankasti, mutta määränpää oli kuiva ja aurinkoinen, ukkosen kumun ympäröimä.

      Poista