lauantai 30. heinäkuuta 2016

Valokuva varpaista, juttua junista

Lapset on taas lähdössä, toinen kaverinsa (joka on meillä nyt yötäkin) kanssa siskolle ja toinen poikakaverilleen. Miehen viimeinen viikonloppu ennen lomalta töihin paluuta. Maanantaina mulla on siis pitkästä aikaa yksinoloa, enkä pane pahakseni sitäkään, että kaljankittausta ei tarvi niin paljon katsella.

Viikolla käytiin taas kuvausreissulla, ajeltiin pikkuteitä ja päiviteltiin, että kyllä sitä asutusta ainakin täällä etelässä riittää ihan mettän keskellekin, rupusten hiekkateiden varsille. Komeitakin ökytaloja, yhden autotallikin oli monta kertaa mejän talon kokoinen, liekö asukkaan kulkupelinä linja-auto...

 Koskenmaan kartanon kulttuurikeskuksessa käytiin, sepä vasta idyllinen, suorastaan vähän teennäisen söpö paikka oli. Jopa luonnonkasvit tuntui tarkasti mietityn suunnitelman mukaan istutetuilta.
 Sisällä ei käyty, mutta ulkonakin oli taidetta. Tämä varsa oli mun suosikki. Toki antiikkisenmalliset ihmisveistoksetkin on paikallaan jossakin, mutta misantrooppina katselisin esimerkiksi omissa nurkissani mieluummin jotain muuta taidetta.

Hirvihaaranjoella käytiin katsomassa koskea, jolla kävin viimeksi talviaikaan. Nyt siellä oli niin kutsuvan näköinen kivi, missä piti istua vähän aikaa varpaita uittamassa. Tällanen varvaskuva on kuulemma yksi niistä, jotka pitää julkaista sosiaalisessa mediassa jos on lomalla. Tai jostain luin listan niistä kuvista, jotka suurin osa somettajista julkaisee lomalla... varpaiden lisäksi muistan listalla olleen jokun alkoholikuvan myös, kuoharilasin tai huurteisen. En nyt enää löydä sitä juttua, vastaavan kyllä mutta ulkomaankuvista. Ja eihän mulla mitään lomaa oo. Pridessä käydessä käytiin kuitenkin miehen kanssa yksillä jollain terassilla, ja siitä on kyllä kuva todisteena :) ihan vain siksi, kun ei vuosiin ole tullut istuttua miehen kanssa terassilla.

Ja tyttö kun bongailee erilaisia junia, siis lähinnä vetureita, niin oltiin sen kanssa toissailtana yhdentoista maissa katsomassa asemalla, kun sininen Fennia Rail -veturi meni. Siis yksityisen toimijan, ei veeärrän, joka enimmäkseen kulkee kuulemma Kotkan-Kouvolan suunnalla eli harvoin täällä nähty. Meni vain typerästi sitä laitimmaista raidetta, ja siinä oli toinen juna edessä, joten otettiin uusi yritys eilen aamulla toisessa paikassa. Onnistui silloin kuvaaminenkin - Instagramiin tyttö niitä kai laittaa. Eilen käytiin pari muutakin junaa bongaamassa, toisessa oli kaksi uutta Vectronia. Nyt kun lapsella on se jalka paketissa, täytyy autolla kuskata. Toinen bongais pokemoneja, mutta niitä on aika harvassa täällä maalla... Helsinkiin se toivois pääsevänsä, mutta ei nyt vielä ole jaksettu lähtee sinne asti. Lapsillakin kesäloma lähestyy loppua huimaa vauhtia...

Yksiin rippijuhliikin olis kutsu, mutta taidetaan olla noloja ja kieltäytyä kutsusta. Täysin vieraita ihmisiä ja virrenveisuuta - not my cup of tea.


Tässä vielä rinsessa juoksusuojansa kanssa tyynyjen päällä lepäämässä.

7 kommenttia:

  1. Voi tuota rinsessaa ;-)

    Meillä pistäytyi ihan höyryveturi täällä markkinoiden aikaan ja upea oli. Munhan olis pitänyt kutsua teidät kylään ja bongaamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mejän läheltä kulkeva museojuna on aina peruttu, liekö se just se, jonka poliisi on pannu kieltoon kun oli jotain ohjaajaongelmia. Kortittomia kuskeja niinsanotusti. En tiedä. Mutta Minkiössähän bongattiin pieni höyryveturi kuitenkin.

      Poista
  2. Varpaat vedessä on paras otos :)

    Katselin perjantaina kirkolla käydessä noita kännykkään tuijottavia nuoria, Pokemon on tullut tännekin. Kaikkea kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on hieno kaislankiehkura :)

      Pokemon go -peli jakaa kansaa kyllä. Meillä toinen tyttö juoksee "poksujen" perässä (hyvä, että hiukan liikkuu tästä sohvalta telkkarin eestä ja tietsikalta!) mutta toinen halveksuu touhua. Tosin eipä kyynärsauvoilla kävelläkään viittä kilometriä yhden munan hautomisen takia...

      Poista
    2. Kas kun en tuota kaislaa huomannutkaan, se on niin hento :D

      Poista
  3. Täällä ei ole Pokemon Go:ta, voi olla, että se ois auttanu mua lähtemään vähän liikkeelle tästä, jos olis. Ehkä. Kun nyt tuntuu niin nahkealta kaikki. (Paitsi se lauantainen hautajaisreissu, sitä odotin, enkä jännittänyt ollenkaan, ja kivaa sitten olikin.)

    Tai koira, jota viedä lenkille. Se pitäis vaan toistaiseksi opettaa täysin sisäkoiraksi muuten ja täällähän koirat taas on aina ulkona. Saisin sitten sitä selitellä koko ajan. Heh. Mutta sitä omaa tilaa odotellessa. Sitä missä ei asu muita ihmisiä saman aidan sisäpuolella. Eläinikävä kyllä on, mutta aika kaikenlainen on mahdotonta just nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira on kyllä hyvä viemään lenkille. Kun asuin Helsingissä, tunsin itseni tosi typeräksi vaeltaessani metsissä (niissä vähäisissä ryteiköissä, mitä siellä oli) ilman koiraa... se oli yksi syy, miksi sellaisen sitten hankin.

      Kesytä joku gekko itelles, eikös sulla oo niitäkin siellä? Tai jotain vastaavia... siellä ei taida olla lakia, joka kieltää luonnoneläinten lemmikiksioton?

      Poista