Matkalla 9.9.2016

9.9. Kävästiin katsomassa Luontokeskus ja lähdettiin. Ensin käytiin kuvaamassa taaksejätetyt tunturit suolta, jonka nimi oli Piimäjänkkä. Nuo "jänkkä"-nimet ei oikein sovi mun kieleen, kun jänkä on jänkää, eikä jänkkää... jänkkääminen on taas sitten ihan muuta.

Seuraavaksi oli vuorossa Särkitunturi, jota ennen oli ylitettävä Kuiva Särkivaara. Vieressä oli Tuore Särkivaara, se oli korkeampi... hauskasti nimetyt nyppylät. Särkitunturilla oli kovasti porukkaa (kuten oli Pallaksella ja jonkin verran myös Pyhällä) ja pari bussilastillistakin, ilmeisesti jotain eläkeläisporukoita. Koirat sai paljon positiivista huomiota - muita koiria oli jonkin verran, mutta Särkivaaraa lukuunottamatta ei kyllä tällasia pieniä sylikoiria ollut. Särkivaarassa näkyi joku leikattuturkkisen shih tzun tapainen ja kääpiöpinseri. Kaikkialla muualla koirat oli isompirotuisia.  Ai niin, Kilpisjärvellä nähtiin yksi seurakoira myös.

Särkitunturin huipulla

Kyllä ne oli niin reippaita koiria, ja olisivat jaksaneet varmaan vielä paljon enemmänkin. Taivaskeron rakkakin on pienelle koiralle vaikea pala, mutta apua ne ei juuri pyydelleet. Mitään väsymyksen merkkejä ei näkynyt vielä kymmenen kilometrin lenkinkään jälkeen. No, kyllähän ne sitten muun ajan vain makoili, ei menny pitkin seiniä ollenkaan :)

Tuolla taustalla muuten näkyy huussi, joka on kuulemma Suomein komeimmalla paikalla sijaitseva vessa.

Tunturilampi

Huipun lähellä oli pieni lampi, joka näytti siltä, kuin vesi ihan just vuotais yli. Ylempänä oli isompikin, ja näitä pieniä oli jotain neljä siinä ympäristössä.

Keloutumassa

Särkitunturikeikan jälkeen oli hyvä lähteä matkaamaan kohden Saanaa ja Kilpisjärveä. Matkalla poikettiin Poronlihakauppaan - mun piti saada kuivalihaa, kun kerran Lapissa oltiin, ja onneksi sitä oli vielä jäljelläkin - ja Sonkamuotkan roinakaupoissa poikettiin myös. Omituinen kauppapari ne siinä. Toinen pyydystää asiakkaita "Kahvi ja viineri 1€" -tarjouksella ja toinen "Kahvi ja munkki 0,50€" -tarjouksella. Tuotettiin tappiota, kun yhteensä kahdella käynnillä ostettiin neljä euron viinerikahvia, eikä mitään kalliita souveniirejä...

Maisema ja tie kohoilee

Soistuva ympäristökö lie ollut syyllinen siihen, että tie oli pomppuinen. Horisontaalisesti suora, vertikaalisesti vaihteleva. Varsinkin Iiton palsasoiden kohdalla oli yllättäviä monttuja. Paikoitellen tuntui myös, että tiet oli rakennettu muutaman kymmenen metrin mittaisista paloista, ja jokaisessa palanvaihtokohdassa oli kolo, jossa asuntoauto sanoi ryskis. Oli aika rasittavaa se.

Ruotsissa pilvi imitoi tunturinlakea

Kilpisjärven retkeilykeskus oli (on) reilun ja hyvän oloinen paikka muuten, mutta niitä pöljiä naulamökkejä on siellä... siitähän jo mainitsinkin aiemmassa postauksessa. Syötiin hyvää ja normaalihintaista sapuskaa (vrt. Luostohotellin isohintaiset hienosteluruuat) eli mies ja kuopus pizzaa, minä kävin noutopöydän kimppuun. Sitten olikin mukava Saanan kainaloon nukahtaa, unelmoimaan seuraavan päivän taivalluksista.

"Camping"alue Kilpisjärven Retkeilykeskuksessa

Saana kurkkii retkeilykeskuksen takaa