Viimeinkin kotona

Oi, kyllä oli mukava tulla kotiin! Tosin kuistilla haisi mädännyt hiiri (esikoinen oli vain tsekannut hiirenloukut ja ihmetellyt hajua) kun se oli mennyt lasiseen kukkamaljakkoon eikä ollut enää päässyt liukasta seinämää ylös, ja sisällä oli muuten vain tunkkaista. Miten meillä voi kukaan vieras olla?! No eihän meillä niitä olekaan. Tytön poikakaveri oli parina viikonloppuna ollu täällä kyllä. Mutta yölläkin herätessä haistoin sen tunkkaisuuden häiritsevänä. Sellanen karhea haju, ei likaisuus eikä oikein pölyisyyskään, en tiedä miten sitä kuvailisi. Ehkä se on likaisuus, ehkä se siivoamisella korjaantuisi, kun vain olisi joku, joka siivoaisi. Ja sänky tuntui huonolta! Jos pari viikkoa penkkien istuintyynyistä kootulla asuntoautosängyllä nukkuneena oma sänky tuntuu huonolta, sen täytyy olla huono. Pitäs saada uusi petauspatja edes, mutta nekin on mulle liian kalliita.

Asuntoauton siivosin kyllä kunnolla, se on nyt siistimpi ja puhtaampi kuin meidän saadessa se käyttöön. Siinäkin lokerossa, jossa mies piti kameroitaan ym. oli jotain ruskeita roiskeita, jotka luuttusin pois. Löysin jonkun muun hukkaaman pipon, jonkun muun unohtaman kirjastostalainatun kalastuskirjan ja kirjoittamattoman kortin. Matot on kurjassa kunnossa, niitä en alkanut pesemään.

Kyllä reissukin oli mukava, mutta kun poikettiin hieman matkasuunnitelmasta (rahat loppui) ja vietettiin siskon luona yksi ylimääräinen yö ennen kotiinpaluuta, tuli sellanen tyhjyyden tunne ja masennus. Se tulee aina elämysten jälkeen. Hieman rasittavaa oli myös miehen kanssa kinaaminen, vaikka kuinka koitin olla "kiltti" ja niellä vastalauseet. Poikettiin kaukana asuvan ystävän luona, ja hänkin kiinnitti huomiota siihen, miten mies vähättelee mun mielipiteitä ja sanomisia. Eli ei se ole vain minun oma kokemus, vaan ihan todellista.

Osittain masennus saattoi kyllä yltyä siitä havainnostakin, että Keski-Suomessa asuvan primääriperheeni terveys reistaa. Isä taistelee syövän lisäksi myös syöpähoitolääkkeen ikävien sivuvaikutusten kanssa, toisella siskolla on "hulluksitekevää" tinnitus- ja muuta ongelmaa korvien kanssa (Menieren tautia on suvussa, saattaa liittyä siihen) ja toisen siskon rintasyöpä on uusinut 7 vuotta edellisestä, ollen nyt nopeammin kasvavaa sorttia. Itku tuli hyvästellessä. Sisko pyysi, että jos hänelle jotain sattuu, niin koiransa pääsisivät meille. Hänen ystävänsä hiljattain kuoli rutiinileikkauksen jälkeen, kun sairaalassa vielä ollessaan oli yöllä löydetty lattialta sydänkohtauksen saaneena, virunut ties kuinka kauan siinä, ja elvytettiin sitten vihanneksena olemaan joksikin aikaa, ennenkuin lopullisesti kuoli. Sellainen tapahtuma selkeyttää hyvin sen tosiasian, että kuolema voi tulla silloinkin, kun sitä ei pidetä todennäköisenä. Se on niin pienestä kiinni - jos olisi yöhoitaja sattunut olemaan kierroksella aiemmin, tuo ihminen olisi ehkä elossa.

Laittelen jonkinlaista matkakertomusta tulemaan, vaikka vain päiväkirjanomaiseksi merkinnäksi, jos sitä ei muut jaksa lukea.