sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Grits ain't groceries

Tämä koira oli kipeä viime yönä. Olin ehtinyt nukahtaa (ja sekin oli, kun murisi unissaan) mutta havahduin siihen, kun koira vaihtaa koko ajan paikkaa eikä sillä ole hyvä missään. Nuoli mahaansa välillä. Lähdin sen kans alakertaan, pötköteltiin sohvalla ja luulin sen mahan jo asettuneen, ku koira yhtäkki kimposi jaloilleen (oli mun mahan päällä) ja alkoi yökkiä. Ehdin kiidättää sen keittiöön paljaalle lattialle, mutta en ehtinyt laittaa sanomalehteä alle kun se laatoitti ison annoksen, varmaan koko mahalaukun tyhjäksi. Sitten se olikin ohi ja saatiin nukutuksi. Vinttiin en enää lähtenyt, varmuuden vuoksi.

Vähän se on väsynyt ollut tänään. Kuten minäkin. Vedin pitkät päikkärit ja mullakin on maha kipeä. Ollu pitkin päivää. Ja pää. Siis kipee. Epäilen, että näössä on sen verran vikaa, että sekin tekee pääkipua, kun lueskelen tietsikan ruudulta. On pitänyt himmentää ruudun kirkkautta, se auttaa vähän.

Ja olkapää! Herran jestas. Aloitin sen vanhan käsijumpan nyt tosissani uudestaan, ei tule mitään kun sohvalta noustessa käteen varaten sattuu niin, että pitää ihan ääneen älistä. Jotkut liikkeet vain joutuu jättämään tekemättä, kun ei pysty. Esimerkiksi on siinä ja siinä, että auton etupenkiltä voin laittaa tavaraa takapenkille. Hyvin varovaisesti.

No niin, riittää sairaskertomus.

Olohuone oli tänään niin kansoitettu, etten mahtunut tänne, joten vetäydyin vinttiin kutomaan ja kuuntelemaan rahisevia vinyylilevyjä. Kattelin siinä arsenaalini läpi, ja mietin että jotkut niistä voi olla jo jonkun euron arvoisiakin. Eppu Normaalia ja Nirvanaa lähinnä aattelin. Olin yllättynyt, mitä kaikkea sitä on tullut ostettua :) ja miksi lukumäärällisesti suurin osa klassisesta on Herbert von Karajanin kapellimestaroimaa? Ehkä sitä on ollu alennusmyynnissä tai sitä on paljon levytetty sillon 90-luvulla. Kuuntelin Herbie Hancockia, Hot Shotsia ja Matt Biancoa. Ja sitten lenkille.

6 kommenttia:

  1. Mä oon miettiny omia vinyylilevyjäni myös, et voi olla jotain ihan muutaman euron arvostakin. Isäni Hectorit ja Dowiet, CCR:t ja omat Yön levyt... Huh mikä nostalgiamatka taas olis kun kaivais ne esiin. Soitintahan mulla ei enää oo ;-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mieki oon aatellu että kun soittimen neula väsyy, ei varmaan uutta saa enää mistään...

      Poista
    2. Tuliko se koiruus muuten kipeäksi tuosta pussiinsukeltelusta ja herkuttelusta ;-) ?!?

      Poista
    3. Tosiaan, mun oli tarkoitus selventää asia tekstiin, että ei. Tuossa sukeltelutilanteessa se oli jo tervehtynyt, eikä pussissakaan ollu kuin ehkä jotain hituja jäljellä. Ja hajut.

      Poista
  2. Pää pussissa :)

    Meillä on melkoinen vinyylilevykokoelma. Sen vanhimmat on kotoisin 50-luvulta, peritty ja uudemmat molempien itse hankkimia. Katselin kerran huutonetistä hintoja, on niillä arvoa, mutta mieshän ei niitä halua myydä. Meillä on ihan toimiva B&O:n levysoitinkin vielä niille. Eipä ole aikoihin tullut kuunneltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollu oksennuspussi :) koira tykkää tarkastaa naksupussit, ettei vaan oo jääny mitään. Toisinaan ottaa kyllä omin lupineen "tarkastettavaksi" semmoisiakin, joissa on sisältöä...

      50-luvulta peräisin olevilla levyillä vasta onkin arvoa!

      Poista