maanantai 3. lokakuuta 2016

Kielteisyyttä ja ahdistusta

Mulla on ikävä sinne pohjoiseen. Aiemmin välkähteli mieleen ja silmien eteen Saanan maisemia, nyt Pallaksen...  voittaispa lotossa paljon rahaa, niin menis lentokoneella sinne lähelle ja sieltä bussilla viikonlopun viettoon hotelliin. Tosin ne ruuat oli siellä aika ykstoikkosia. Lapland hotels -ketjun ravintoloissa samat tylsät hienosteluruuat kautta Lapin.
Pallas-hotelli kuvattuna Taivaskeron rinteeltä pilven rajalta
Huono omatunto taas siitäkin, että olen niin kamalan negatiivinen. Valitan kohtelusta verenluovutuksessa, valitan kartanomarkkinoiden huonosta järjestelystä, vihaan kunnan päättäjiä kun purkivat vanhan ja idyllisen, 30-luvulta peräisin olevan rakennuksen kylältä... siinä oli neuvola ja hammashoitola, ja kun tuli uusi uljas koulurakennus, jonne neuvola siirtyi, niin se aiottiin purkaa. Ymmärsin, että kyläläiset pani hanttiin, ja ehkä olen foliohattuinen hörhö, kun ihmettelen, miten niin sopivasti sattui siellä sitten vesivahinko, että hammashoitolakin lopetettiin - säästöä, kun on yksi hoitola vähemmän kunnassa, ja mukavasti saatiin sanoa että no NYT se ainakin on niin huonokuntoinen, että se pitää purkaa.

Samalla tavalla hivuttamalla saatiin kylän sivukirjastokin lopetetuksi, kun ensin sanottiin että se lopetetaan, kyläläiset pisti adressin että ei saa, niin vähensivät sitten vain kirjoja, niin että sieltä ei enää löytynyt lukemista ja tavallaan ajettiin ihmiset käyttämään muita kirjastoja -> käyttö väheni ja saatiin lopettaa käytön puutteessa. Vituttaa kun meitä viedään kuin pässiä narussa. Juhlapuheissa kehutaan asuinpaikkana ja pidetään tonttimarkkinoita että saatais asukkaita, ja kuitenkin palvelut koko ajan vähenee. Eihän tässä kunnassa ole enää edes lääkärin vastaanottoa terveyskeskuksessa. Se hammaslääkäri vielä löytyy, mutta kuka tietää kuinka kauan. En tiedä, miten esimerkiksi alakoululaisten hammaslääkärikäynnit hoituu, pitääkö niiden vanhempien tulla aina töistä pois viemään lapsi hammaslääkäriin tai suuhygienistille, kun tuolta alakoululta on kuitenkin kymmenkunta kilometriä sinne hammaslääkäriin nyt. Bussivuorot on käytännössä pelkkiä koululaiskyytejä, VR vähensi junavuorot puoleen, kauniit männiköt kaadetaan raiskioiksi... miksi tänne kukaan haluaisi asumaan.

Yöllä oli pakkasta. Vielä aamulla, puoli yhdeksään asti, putosi lämpötila ulkona, ennen kuin aurinko alkoi lämmittää. Ikkunan vieressä sisälämpömittari näyttää kuuttatoista astetta, sisempänä asunnossa 23... jälkimmäisen mittarin epäilen tosin näyttävän vähän omiaan.

Kesällä ei tullut paljon keinussa oleiltua, onneksi:
Keinussa olevan porontaljan mutkaan oli kimalainen tehnyt pesänsä. Kovin aikaisin se ei ole voinut sitä tehdä, koska alkukesästä tuo talja oli vielä koirilla alusena, kun oltiin ulkona, ettei tarvinnu kylmässä maassa istuskella. Istuivat kumminkin. Oli hiirikin siellä taljanmutkassa majaillut ja katkonut karvoja pesänpehmikkeeksi, että taitaapi jo olla roskiskamaa mokoma.

Eläke tuli tänään, ja kun maksoin asuntolainan lyhennyksen ja autoveron, jäi viitisensataa. Että sillä mennään taas loppukuu, mitä nyt joku kymppi tulee kuopuksesta lapsilisää ja -korotusta. No on se lapsilisä sentään yli 9 kymppiä. Ja jotta voisin roikkua unelmissa kiinni, laitoin eurojackpotia yhden rivin kolmeksi viikoksi, mihin meni 6 euroa. Voi haaveilla siitä ehjästä jääkaapista, petauspatjasta jonka läpi jouset ei paina, kunnon ulkoilupuvusta, silmälaseista joilla näkee kunnolla, lain kirjaimen täyttävästä jätevesijärjestelmästä... ja vaikka sitten siitä viikonlopusta Pallaksella.

Pitäs kai olla iloinen auringonpaisteesta, syksyn kauniista väreistä, fyysisestä terveydestä... sisko pääsee huomenna syöpäleikkaukseen kiireellisenä, on äkäistä sorttia se syöpä. Siskohan pyysi mua ottamaan ne sen koirat, jos jotain hänelle sattuu (siis kuolee lähinnä) ja mie lupasin, ja kummallista on, että SE huolettaa minua. Tottakai olen peloissani ja huolissani siskon puolesta, olis ihan kamalaa jos se kuolis, mutta samalla pelkään, etten selviä neljän koiran kanssa. Nämä kaksikaan ei ole aina kovin salonkikelpoisia ulkoillessa, mutta se näiden velipoika on tullut aikuistuttuaan ihan raivoksi toisia, etenkin uroskoiria kohtaan, ja on yksinään saman painoinen kuin meidän koirat yhteensä. Eikä kyllä ole ollu mistään sosiaalistamisen puutteesta kyse, aina ennen ollu iloinen ja kiltti koira ja ihmisiä kohtaan kai on vieläkin. Mutta toiset koirat. Tänä syksynä näin sen, miten sen käytös on muuttunu suhteessa toisiin koiriin, ja järkytyin. No, se olis sitten vaan tuplamäärä lenkkejä ja muun perheen valjastaminen myös lenkittämään. Ja mun rahat ei kyllä riitä eläinlääkärireissuihinkaan.

Kaikesta sitä pitää etukäteen ahdistuakin.

11 kommenttia:

  1. Tuo palvelujen lopettaminen on tuttua täällä meidän kylällä. 90-luvulla jo meni posti, kauppa, junat lopetti pysähtymisen. Myymäläautokaan ei enää käy. Kirjastoauto käy. Meillä on kaikkiin kunnan palveluihin 11-20 km matkaa, ne on kuntakeskuksessa tai kauempana. Niin ja bussivuorot vähenee koko ajan.

    Oma auto on pakko olla. Minä mietin monesti sitä, että millä saan hankittua uuden auton, tuo ei loputtomiin kestä. Ja sitäkin, että millä kuljetaan, jos en saa korttia pitää.

    Kaikki etukäteen murehtiminen on turhaa, tiedetään se, sinä ja minä, molemmat. Silti päässä joskus noita asioita pyörii.

    Uskon kuitenkin, että koiria et lisää vielä saa, kyllä sun sisko vielä porskuttaa, kun pääsee ajoissa leikkaukseen ja hoitoihin.

    Toivon parempaa mieltä sinulle ja kumminkin: elämä kantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä aina murehtii ja mua ärsyttää ihmiset (kuten oma mies) jotka ei yhtään murehdi tulevaa; ne katsoo asiat uusiksi vasta sitten, kun jotain tapahtuu, eikä oo ees suunnitelmaa B siltä varalta, että jotain tapahtuu. Miksei sitä voi olla ite semmonen!

      Täällä ilmeisesti on ainakin kulkenut jonkinlainen palvelulinja vanhuksia varten, että pääsevät autottomina kaupunkiin tai kylälle, mutta itse asiassa en muista nyt vähään aikaan nähneeni sitäkään. Ei tässä voi vanhana asua, ei millään. Jos ei oo joku hoitamassa ja kuskaamassa.

      Poista
    2. Ai niin, minäkin unohdin, että täällä kulkee kaksi kertaa viikossa pikkubussi palvelubussina kirkolle. Siihen vaan pitää varata paikka ed päivänä. Ei ole vielä käytetty.

      Poista
  2. Unohdin ihan kehua tuota Pallaksen hotelllin kuvaa. Voi että, mullekin tuli hinku sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jees! Milloin käynnistän Volvon ja tulen hakemaan sinut?

      Poista
    2. Sitten kun on saatu vähän matkarahaa kasaan :)

      Poista
  3. Voi toivotaan - tietty ihan hänen ittensä takia - että siskon tauti talttuu. Meillä todettiin sukulaisislapsessa akuutti leukemia ja pistää hiljaiseksi kyllä sellainen.

    Meillä oli aamulla viis astetta pakkasta ja auto ihan jäässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No lasten sairaudet kyllä pysäyttää, vaikkei ihan lähipiiriin osuiskaan. Onneksi leukemiat on aika hyviä paraneen.

      Mun auto on nyt jäässä, vaikka ilmatieteen laitoksen mukaan ei oo ollu pakkastakaan.

      Poista
  4. Toivotaan, että siskosi syöpä paranee. Minulla tulee kans, jos jonkinlaisia kauhukuvia mieleen. Ne on vain karistettava pois, muuten ei jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikenlaisia konsteja on ollu pakko kehitellä, millä niitä sais karistettua. Kännejä en viitti kokeilla, tulee entistä kurjempi olo seuraavaksi aamuksi...

      Poista