lauantai 1. lokakuuta 2016

Tumpelo keittiössä ja tapahtumaa järjestämässä

Eilen oli uuninlämmityspäivä, tein tohinalla lopuksi vielä sämpylätaikinan, mutta yritin sitä ulkomuistista ja laitoin sitten kaksi desiä liikaa vettä ja taikina jäi löysäksi. Jauhoja ei ollu enää kuin ehkä vajaa yksi desilitra. No, heitin vain ne vähät jauhot sinne taikinaan jonka kaadoin leipävuokaan ja lopun vielä limppukakkaraksi toiseen vuokaan. Ja hyvää tuli! Hiiva riitti, suolaa olis voinu ehkä lisätä hieman. Ja kurpitsansiemeniäkin, ehkä.

Kaikenlaista touhusin, muun muassa sen sitruunapuun lyhensin ja lampunpidikettä entrasin pöydällä seisoen, ja mietinkin ääneen että kun olo on hutera verenluovutuksen jälkeen ni ei oo kaikista järkevintä puuhaa sellanen. Ehkä leipominenkin meni siksi mitenkuten kun päässä vaan humisi.

Verenluovutus oli itsekehitelty pakkotilanne, kun oli ehtinyt elo-syyskuun aikana (heti kun se säädetty luovutuskertojen väli oli tullut täyteen) tulla monen monta kutsua. Oon laittanu sinne luvan kutsua noiden molempien lähikaupunkien luovutustilaisuuksiin, eli vähintään yksi tulee sit kummastakin - yleensä on muutaman päivän välein tilaisuus molemmissa paikoissa - ja nyt on mun veriryhmästä ollu pula niin ne on laittanu painokkaita viestejä useammankin. Itse asiassa nyt kun laskin, niin niitä on tullu yhdeksän elokuun puolivälin jälkeen. Vähemmästäkin tulee paniikinomainen pakko mennä, vaikkei oikein ehtiskään. Ja pula näkyy olevan vieläkin :(

Omituinen oli se tilannekin. En ollu ekana jonossa, kun sisäänotto alkoi, mutta täytin nopeiten sen lomakkeen ja sain ekana mennä sinne suoneniskentään. Oudon välinpitämättömiä oli hoitajat, ja ehkä niitä oli tavallista vähemmänkin - lienevätkö jalkautuneet sitten useammalle paikkakunnalle nyt, kun on vähän verta pankissa - kun yleensä on pidetty tosi hyvää huolta ja kyselty joka välissä, onko hyvä olo. Nyt mun verenkeräyslaite sai jonkin aikaa huutaa täyttymishälytystä ja sinne meni yli sen 460g, ennenkuin joku ehti paikalle. Yleensä ovat olleet hollilla jo kun pussi alkaa olla täynnä. Yhden kerran kysyttiin vointia, kun neula otettiin pois. Ei edes sillon, kun jouduin meneen uudelleen pitkäkseni, kun tuntui huonolta, kukaan tullut kysymään mitään. Normaalisti on heti joku ollu paikalla huolehtimassa. Mulla tahtoo olla vähän heikko olo sen jälkeen aina. Jäi vähän semmonen olo, että anteeks ku häiritsin.

Joo ja ne kylämarkkinat. Järjestetään yleisötapahtuma kapean tien päähän, ei laiteta minkäänlaista opastusta parkkipaikalle (jossain joku sellainen kuitenkin oli), hommataan esiintyjä ja kerrotaan tapahtumapalstalla netissä, milloin se aloittaa esiintymisen, laitetaan se laulamaankin jo ennen aikaansa niin, että se aloittaa tauon silloin, kun aikataulun mukaan pitäisi aloittaa esiintyminen. Sitäpaitsi ainoatakaan järjestysmiestä ei missään näkynyt. Myöhemmin kuulin, että parkkipaikalla oli tilaa, mutta sinne ei päässyt ajamaan, koska vastaan tuli poistuvia autoja ja parkkeerattujen takia ei mahtunut molempiin suuntiin yhtä aikaa ajamaan. Jotkut yritti ja joutui tulemaan perä edellä pois. Moni varmaan lähti varsinaisella paikalla käymättä, ja mekin lähdettiin kun en jaksanut odotella milloin se soittaja sen loppusettinsä heittää. Harvoin noin huonosti järjestettyyn kylätapahtumaan on tullut yritettyä. Eipähän tarvi toiste mennä.

Ajeltiin sitten kahville leipomon kahvilaan ja sitten käytiin kattelemassa asuntoautoja (miehen haave on nyt sellanen, kun se sitä autuutta pääsi maistamaan) ja syömässäkin jossain vaiheessa ja tytölle haettiin kotiinviemisiksi pizza. Johan sitä väsyikin. Tässä oon käkkiny ja ootellu nukkumaanmenoaikaa. Hitsit kun olis ollu hyvä päivä pestä pyykkiä tänään, olis kuivunu hyvin ulkona tuulessa. Mutta eipä tullu mieleen...

4 kommenttia:

  1. No jos vaikka mitä ehdit tehdä.

    Tosi huonot siellä nuo kylätapahtuman järjestelyt. Meillä oli maalaismarkkinoilla ohjaus parkkipaikalle ja sieltä pois eri kautta. Mies ohjasi molemmissa päissä.

    Kunnioitan, että luovutat verta, hieno juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ehkä oli ensikertalaisia järjestäjiä, eivät odottaneet niin paljoa tulijoita tai jotain. Ja eikös laki velvoita järjestysmiehiä olemaan paikalla, kun on tämmönen tilaisuus? En kyllä nähny ketään sen näköistäkään, poistuessa joku tyyppi selitti autoilijoille että siellä jossain on parkkipaikka, mutta ei sillä mitään järkkärin merkkiä ollut. Ja saahan sitä selittää, kun ei ajamaan kuitenkaan mahdu...

      Poista
  2. Minä täällä vaivoineni taas valvon ja lueskelen ja kirjoitan...

    Upeeta kun sinä luovutat verta. Minä en siihen lääkkeineni pysty, mutta tosiaan hattua (sitä kuvaannollista) nosta ihan jokaiselle verenluovuttajalle.

    Me oltiin eilen aivan upeassa konsertissa täällä. Onneksi jaksoin lähteä. Säveltäjä Heikki Valpolan 70-vuotis konsertti oli ja hieno olikin! Esiintyjiä oli kuuluisimmasta päästä laulajia ja soittajia ja sit meillä on täällä omiakin huippuhuviä taiteilijoita. Kyllä oli nautittava ilta, ja hyvin pärjäsin; ei tullut yhtään huono olo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaiset tilaisuudet on hyvästä ihmiselle. Elävä musiikki on aina elämys!

      Verta voin luovuttaa nyt taas, kun välillä oli elämäntilanne ettei pystynyt. Se on kuitenkin auttamistapa, joka ei mulle itelle maksa muutaku matkat.

      Toivottavasti sun vaivat helpottaa pian!

      Poista