torstai 13. lokakuuta 2016

Lunta

Sen kerran, kun jätin pyykit ulos yön ajaksi, alkoi aamulla sataa lunta! Sain ravistella lumia pois kun keräsin rääsyjäni pois narulta. Sade alkoi seitsemän jälkeen ja jatkui vielä, kun puoli yhdeltätoista lähdettiin kuopuksen kanssa sairaalalle ajeleen.

Niin, tytöllä on taas kyynärsauvat. Pari kuukautta jo oli ilman, mutta nyt kipeytyi niin, ettei aamulla kävelemään päässyt. Konttaili ympäriinsä. Syyskuussa oli miehelle sanottu kirurgian polille soittaessa, että ensiapuun, jos kipeytyy liikaa, ja fysioterapeutti taas sanoi, että kir. pkl on osoite, jos kipeytyy. En sitten oikein tiennyt, mihin olisin soittanut, soitin terveyskeskuksen hoitajalle, joka antoi lääkärin ajan päivystyksestä. Verinäytteet mahdollisen tulehduksen löytämiseksi ja rtg, ja me oltiin vähän yli tunnin kuluttua jo ulkona! Annoin lääkärille palautetta, se oli mielissään kun välillä nopeaksikin kehutaan. Varmasti saavat kuulla päivystyksessä ihan tarpeeksi valitusta, kuinka on joutunut pitkään odottamaan kun muutakin tekemistä olisi.

Ylitin itseni, kun parkkeerasin tiukkaan paikkaan kaksi kertaa ja tulin pois kerran (ekalla kerralla oli naapurit vaihtuneet ja helpompi tulla pois) ja tosiaan kävin apuvälinelainaamosta hakemassa ne kepit.

Ite oon tänään ihmetellyt pistävää kipua leuankärjen oikealla puolella ja henkitorven oikealla puolella, jossain kilpirauhasen ja solisluun välimaastossa ehkä. Kipu menee itse asiassa siitä samasta "reiästä" sisään, mistä henkitorvikin kohti keuhkoja. Leuassa tuntuu koko ajan, kurkussa vaan  yskäistessä, haukotellessa tai tunnustellessa. Yhtäkkiä vain hoksasin että on kosketusarka. Omituista. Eipä oo tällastakaan ennen ollu.

Ostin Lidlistä gluteenittoman leivän ainekset, ja paistoin sitä vahingossa puolitoista tuntia tunnin sijasta. Unohtui. Unohdin myös ostaa kaupasta sen, mitä kuopus pyysi. Sitten kun mies halusi eilistä spagettia ruuan oheen keitetyn riisin sijasta, ei löytynyt astiaa, vaikka vähän aikaisemmin olin laittanu siitä kuopukselle, ja Ihan Varmasti laitoin takaisin jääkaappiin. Ei sitä ollu missään. Paitsi mikrossa.

Tälleenhän se dementia alkaa. Maitopurkki löytyy kohta tiskikoneesta ja kengät jääkaapista. Itse kyllä syytän yllättävää ja pasmatsekoittavaa sairaala- ym. reissua, joka sai ajatukset normaaliakin enemmän raiteiltaan. Ja tavallaanhan se sopii mun muunkin muistamattomuuden pirtaan...

6 kommenttia:

  1. Ehtaa lunta :) Toivottavasti tyttös saa yhtä nopsasti lääkkeet tai jatkotutkimuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkettä on apteekissa, kun vain hakis, ja jos lääkärin nopeasta puheenpapatuksesta ymmärsin, se laittaa pikalähetteen että kirurgisella tutkittas se vielä kunnolla. Ehkä ensviikolla. Joka on syysloma. Tytöllä meni suurin osa kesälomasta jalkaa potiessa ja nyt pitää syyslomalla sit päivystää jotain pika-aikaa...

      Poista
  2. Lunta, hettinen sentään! täällä oli pieni kuura vaan maassa yhtenä aamuna.

    Toivottaavsti tytön jalan ongelmat selviää, kurjaa tuollainen, kun lomatkin menee sairastamiseen. Kyllähän normaalit luunmurtumat yleensä paranee pian, mutta eikö tuossa ollut niin, että ei heti havaittu murtumaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tai hoitoon pääsi vasta melkein viikon kuluttua murtumasta. Lääkäri arveli, että on ollu nivelside- ynnämuutakin vauriota, ja ne saattaa kipuilla, mutta nyt oli selkeästi sen murtuneen kohdan nurkilla kipu.

      Kyllähän mulle jo nillitettiin, että ensilumeksi voi sanoa vasta sellasta, mikä on sentin kerroksena klo 9 aamulla, mutta mie sanon tuota ensilumeksi ja sillä selvä :)

      Poista
  3. Voi mä toivon niin, että tuo jalka-asia ratkeaisi. On varmasti tytölle rassaavaa mennä kepeillä ja ilman ja sitten taas kepeillä. Ja vielä lomilla!

    Meilläkin tuli yksi aamu lunta, oli kyllä ihmeellistä! Meillä myös käsi paranee hyvin, saatiin jo kipsi pois ja tukilasta tilalle. Helpompi peseytyä ja muutenkin olla. Mutta tällä kertaa mulla meinas mennä hermo jonottamiseen (ei oltu nopeita täällä) kun oli toinenkin meno samalle päivälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun kattoo, miten niitä kiireellisempiä menee ohi koko ajan, niin kyllä se nyppii! Semmosta meillä oli ekalla kerralla, oltiinko me sillon peräti kuusi tuntia siellä. Mutta sillon olikin maanantain.
      Laboratoriossa oli ihmisiä odottamassa, otettiin päivystyspotilaan jonotusnumero ja päästiin ekana, vaikka vikana tultiin :) hyiset katseet seuras kyllä meitä...

      Poista