sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Musiikkia korvassa

Menin eilenillalla mielestäni väsyneenä nukkumaan jo yhdeksän jälkeen, mutta uni ei tullut. Alakerrasta kuului elämisen ääniä, puhelimen plingahduksia ja vessanoven paiskinaa, että jos hieman torkahdinkin, niin havahduin aina niihin. Sitten tytöt tuli nukkumaan, ja sen myötä elämisen äänetkin vaimeni (pientä hihitystä lukuunottamatta) ja nukahdin. Heräsin puhelimen soittoääneen. Tai herätysääneen. Sen tapaista musiikkia se oli, ja ihmettelin, kenen puhelin soi ja miksi se ei pane sitä pois päältä. Sitten kun kunnolla jo heräsinkin siihen, se loppui, ja mulle valkeni hieman karmivasti, että se ei ollut oikea ääni, vaan kuului mun korvista. Tai pään sisältä, mistä lie.

Joskus äiti kertoi kuulleensa keskellä yötä klassista musiikkia korvissaan muutamia minuutteja, ja kun myöhemmin aivoinfarktia tutkiessa havaittiin, että sillä on ollu ennenkin ainakin yksi infarkti, mietin oliko sillä musiikilla ja infarktilla joku yhteys. Ja aloin pelätä, että nyt mullakin on joku infarkti. Päätäkin on särkenyt tosiaan monta päivää, yöllä en edes huomannut sitä ajatella... ehkä onneksi, niin en niin panikoinut. Koska jos se tulee niin se tulee. Yöllähän asiat tuntuu isommilta.

Meillä käy harakka, jolla on ehkä salmonella, kun se on niin sairaan näköinen. Säälittävän näköisesti yritti nyppiä pähkinöiden jäljiltä jääneitä pieniä hitusia lähes makuullaan tuossa laattakivellä. Kävin viemässä vielä yhden vanhan sämpylän sinne, niin huomasin että se oli kakannut siihen oudon vaahtokakan... koitin siivota sitä pois, ettei tarttuis muihin. Tuollainen taso on huono ruokintapaikka just tautien leviämisen takia. Täytynee laittaa muita systeemejä ja välttää tasoruokintaa ainakin niin kauan, kun sairaita näkyy.

Viime talvenahan, kun satoi vettä ja oli lämmintä, mejän oravalaudassa olevat pähkinät homehtui ja junttaantui tiukkaan sinne säiliöön. Keväällä laitoin sen vain syrjään että "tyhjennän ja pesen sitten joskus" mutta se joskus tuli vasta nyt syksyllä. Ja ihmetys: joku oli tyhjentänyt ne homeiset pähkinät sieltä kesän aikana. Yäk. No, mulle jäi sitten vaan pesu, helpompaa niin. Nyt oon katellu, mihin sen pistäisin, että olis oraville hyvä paikka ja kuitenkin tykkäisin, että se näkyis ikkunasta. Niitä on mukava seurata. Mies on suunnitellut laittavansa jonkinlaisen kelo-oksan sopivaan paikkaan, että kuvaisi lintuja sitten siinä, mutta ei se oo saanu aikaseksi hakea keloa, vaikka oon kertonu paikkoja, missä oon hyviä niitä nähnyt metsäreissuillani.

Kävin tänäaamuna pimeän aikaan koiria kävelyttämässä, oli lempeää kun ei nähnyt rumuutta ympärillä. Hiukan tuntui naamalla jotain sateen tapaista - sitähän ne ennusti, mutta kivasti meni taas oikeelta ja vasemmalta ohi sateet tutkan mukaan. Katsotaan osuuko iltapäivän kuurot kohdalle.

9 kommenttia:

  1. Yöajattelut on aina synkkiä, toivottavasti se musiikki oli vain unta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei kiitos enempää noin häiritseviä unia :)

      Poista
  2. Yöllä tosiaan ei kannattaisi pohtianoita sairauksiakaan. Kaikki suurenee yöllä.

    Minä en käytä lainkaan tasoja lintujen tai oravien ruokkimiseen. Muutama vuosi sitten vaihdoin kaikki sellaiset pois, kun niissä oli pa**aa aina vaika kuinka keväällä.

    Täällä satoi aamupäivällä lunta! Noin kymmenisen minuuttia sitä tuli ja tietty suli heti maahan. Enkä ehtinyt kuvatakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, maahanhan ei voi estää ruokia varisemasta, ja siellä monet sitä kuitenkin tonkii. Ja kakkii. Mutta aika vähän on täällä näkyny sairaita lintuja, olenko yhen tai kaks nähny tän vajaan 20 vuoden aikana. Tuosta harakasta nyt en vielä tiiä, mutta varmuus on aina paras.

      Poista
  3. Mun olis pitäny siistiä terassi talvikuntoon mutta jotenkin oon ollut ihan hirveän laiska. Kukahan potkis vähän persiille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi meillä on iso piha, niin sen voi jättää heitteille siks ku ei jaksa ku se on niin iso ja tekemistä on niin paljon :)

      Poista
    2. No mulla pitäis olla helppoa kun on vaan toi pieni pläntti. Nyt kun se pensasaita leikattiin ja rojut on kaiken kansan nähtävillä, niin on jonkinnäköisiä paineita.

      Ollaan kotona kun kuopus on räkäinen, pitäisköhän mennä NYT kun on valoisaa. Just eilen tuota kommenttia kirjoittaessa mietin, että siirtyy taatusti ainakin viikonloppuun kun arkena on jo hämärää ennen kun koko poppoo ollaan kotona ja tarvin esikoista kantoavuksi.

      Poista
    3. Voi, kyllä mieki oon miettiny miltä tää piha näyttää ohikulkijoiden silmissä... ainoo tonttinaapuri kun on niin pedantti, että sen pihalla ei ikinä näy roskan roskaa ja nurmikko on kuin sileää samettia ja istutukset aina siistit ja kauniit - tämä piha näyttää sitten vieläkin kauheammalta, varastorakennuskin on vinossa ja liiterin ovi retkottaa aina auki isännän jäljiltä. Se aina jaksoi nalkuttaa lapsille, jotka piti polkupyöriään siellä liiterissä, että se ovi kiinni, mutta nyt ite jättää sen aina auki.

      Poista
    4. Hih, mä vertaan taas meidän pihaa vastapäiseen naapuriin, jolla on lasten värikkäitä leluja, traktoreita, maaleja ja vaikka mitä, että ainakin meillä on tuossa suhteessa siistimpää, vaikka kukkaruukut jää marraskuulle jne.

      Tosin nyt sain hepulin ja kävin laittamassa asiaa eteenpäin. Irrotin pöydästä jalat ja raivasin lämmintä ulkovarastoa niin että esikoinen voi kantaa pöytälevyn ja puisten säilytyslaatikon sinne. Kohtahan tää on tehty ;-)

      Poista