torstai 29. joulukuuta 2016

No nyt.


Hurraa, riistakamera on ottanut ensimmäisen kuvan villieläimestä!

Nyt sain siihen sim-kortinkin, että saan kuvat suoraa koneelle ottamatta kameraa pois asemapaikaltaan. Se on kuvannut noin viisikymmentä tyhjää ruutua (siis sellasta, missä ei näy mun silmään mitään) ja muutaman harakoista, yhden mustarastaasta ja kaksi oravasta. Näkyy tulleen taas kolme lisää sähköpostiin... kaksi tyhjää ja yksi talitiainen. Viritin sen tuohon lintujen ruokintapaikalle.

Eilenillalla, kun tulin kameraa asentamasta takas sisälle, kompastuin isännän neljävitosiin talvikenkiin, mitä se on pitäny siinä just kulkuväylällä eteisessä... no se eteinen ON ihan sikapieni eikä oo kauheesti tilaa pitää kenkiä ja neljävitoset kengät ON isot, monesti oon jo kompuroinu niihin mutta kilttinä ihmisenä en oo sanonu asiasta. Nyt kaaduin oikein kunnolla, jysähdin koko painollani vasemman polven päälle. Pahemminkin olis voinu käydä, mutta aivan saakeleesti sattui kyllä nytkin. Heti se alkoi mustua, kaivelin pakastimesta ranskanpottupussin jämät ja asensin polven sydäntä korkeammalle kylmäpussinsa kera. Olin jo varma, että joudun lähteen aamulla lääkäriin, jossa polvea ei hoideta, vaikka oliskin rikki, koska eläkeläinen ja nykymaailman meno, ja joudun luopumaan metsäkävelyistä koirien kanssa ja lihon järkyttäväksi, mutta särkylääkkeen voimalla sain nukutuksi eikä se aamulla enää ollukaan juuri kipee. Pikkuisen tuntuu, niinku nyt semmosen mustelman luulis tuntuvankin.

Pyysin nätisti miestä siirtämään ne kengät jonnekin vähemmän vaaralliseen paikkaan, niin vähän melkein suutahti siitä, vaikka aiemmin sainkin myötätuntoa osakseni kaatuessani.

Eilen olis ollu upea ilma päivällä käydä kävelyllä, mutta oli just menoa sillon. Junabongarityttö lähti jo sianpierun aikaan isänsä kyydillä seisakkeelle josta meni junalla kaupunkiin vain, koska jossain kulussaolevassa junassa oli joku tietty erityinen vaunu, mikä piti kuvata. Ja iltapäivällä oli muita junabongareita kokoontumassa. Käytin toista tytärtä muilla asioilla puolen päivän maissa, niin samalla syötin junatytön Hesburgerissa, ja puoliväkisin saatiin se illalla otettua mukaan kotiin, kun käytiin sitä sim-korttia vielä hakemassa. Puoli vuorokautta pyöri lähinnä asemalla kuvailemassa! Kyllä on intoa. Hyvä että on johonkin intoa.

Tänään onkin sitten harmaa ja pimeä päivä. Sitä torjumaan vähän väriterapiaa:
Yöllä valvoin ja mietin tuota jalkaa, ja että polviin ei taida olla semmosia keinoniveliä kuin lonkkaan on, ja jotenkin siinä tulin miettineeksi myös taannoin katsomaani dokkaria Karoliinisessa Instituutissa työskennelleestä Paolo Macchiarinista, joka keksi laittaa muovisia henkitorvia ihmisille testaamatta niitä eläimillä ensin. Ja sitten ne ihmiset kuoli, kun muovinen henkitorvi vaan ei toimi, vaikka olis kuinka kantasoluilla kylvetetty. Se venäläisnainenkin, joka halusi vain päästä eroon rumasta (luulen, että rumuus oli pääsyy, koska oli niin tarkka siitäkin, että rintoihin ei saa tulla leikkausjälkiä) ja epäkäytännöllisestä trakeostomiareiästä kurkussaan, jonka äiti sanoi, että se leikkauksen jälkeen haisi mädälle ja yski ommellangan pätkiä ja kudoksenpaloja ennen kuolemaansa.

Kuinka sitä luottaa, että terveydenhoito toimii nimenomaan tutkitusti toimivan hoidon kautta, eikä kaikenlaisten mytomaaninarsistien keksimien höpöjuttujen, ja sitten tulee tämmöstä. Luonnehäiriöinenhän se äijä ihan selvästi on, sepittelee juttuja itsestään niin työssä kuin yksityiselämässäkin - supersalainen maailman johtajien ja paavin lääkäri muka, kuulostaa pikkupoikien leikiltä... En tiedä mitä se nykyisin tekee, varmaan se on perustyössään ihan pätevä, jos vaan pystyy pitämään sen mahtailunhalunsa kurissa. Karoliinisesta Instituutista se sentään loppujen lopuksi sai lähdöt, vaikka ne pomot siellä yritti kaikin keinoin jättää huomiotta ikävät asiat ja kielsivät mitään epäilyttävää tapahtuneen, vaikka ne asiat tuotiin niille nenän eteen. Eihän ne voinu myöntää tehneensä virherekrytoinnin. Ne pomotkin on sittemmin saanu lähdöt, mikä on ihan oikein. Mutta se on väärin, että sellasta ylipäätään pääsee kehittyneessä länsimaassa tapahtumaan!

Kurkku on ollu kipee. Flunssaa odottelin jo toissapäivänä, mutta ei vaan oo tullu. Liekö homeoireita vai mikä on, kovasti ainakin maailmalla ollaan kipeitä.

12 kommenttia:

  1. Jiiiieeiiii!
    Tästä se lähtee! Ties mitä otoksia tulevaisuus tuo tullessaan?!
    Hiton mukava kun laitat näitä kuvia koska ne on mielestäni siitä hyviä että niistä jää pois ihmisen suunnitelmallisuus ja on siksi "aidompia" kuin peruskuvat.

    Sun täytyy ottaa kenkiin kova linja, kaikki mitkä on kulkuväylällä, lentää ovesta ulos. Olen ollut töissä tällaisessa talossa ja isäntä kertoi että muutaman kerran jälkeen pesueen kengät alkoivat olemaan siellä missä piti, tosin koulutuksen aikana oli ollut muutama hiljainen viikko ko hääp oli nakannut eukkonsa piikkarit mäkelään ja ne oli aamulla olleet aika holotnat ko yöllä oli ollunna lähemmäs kolmekymmentä raatia pakkasta...

    Toivon tosissani että sun polves paranee, tosin se voi olla huomenna vielä kipeämpi koska nämä jutut tulevat aina viiveellä.
    Jaksamista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on vähän hankala tuon eteisen kans, kun se on ehkä hikiseen 3-4 neliötä, yksi nurkka on tehty komeroksi, yhdessä nurkassa on lämmitin (jonka eteen ei voi mitään tietenkään jättää) ja joka sivulla on ovi, josta kuljetaan. Neljän hengen kengille vaan ei riitä tilaa, etenkin kun kolme meistä on naisia, joille taas ei yks kenkäpari millään riitä. Mullakin on eri kengät loskakelin lenkkeilylle, pakkaskelin lenkkeilylle ja yhdet kaupunkiin (tosin ei se niin tarkkaa mulla oo, miltä kaupungilla näytän) ja vaikka niistä osa on yleensä "jäähyllä" vessan puolella, niin kyllä niitä siellä riittää... mutta ei naisten kolmekasin kenkiin niin kompuroi kuin neljävitosiin kanootinpuolikkaisiin, joissa osassa on vielä turvakärjet.

      Poista
  2. Onpa mukava seurata sitä riistakameran kuvaamista! Kettua odotellessa.

    Kyllä polviinkin asennetaan keinoniveliä. Muutamalla tutulla on. Minullekin on tulossa, jos tuo polvi pahenee, mutta ei kovin helposti, kun ensin on liian nuori ja kohta varmaan liian vanha. Keinonivel voidaan joutua vaihtamaan uuteen n 10 vuoden kuluttua. Ja eläkeläinen voi varmaan kontata eteenpäin, niinkus tiedät ;(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just polven kans on vaikee kontata, mutta josko sitten vaikka ryömii... :)

      Kissa oli ainakin mennyt tänään, virittelin kameran nyt sinne missä se kissa on menny ja ketunjäljetkin sillon aiemmin näin. Nyt ei oo kyllä näkyny kuin tuossa lähimetsässä.

      Poista
  3. Selkeä kuva on riistakamerassa, varmaan mieki innostusin laittamaan tuommosen, jos en asuis keskustassa. Oijoi sun polovia, toivottavasti paranee, ettei oo kierukka halaki. Onpa upean värikkäitä lankoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän oli fokus kauempana kuin kohde, mutta alku se on tuokin. Ja tuollaisia villieläimiä on kyllä keskustoissakin :)

      Toivon kans, ettei tullu poloveen vammaa...

      Poista
  4. Jotenkin musta tuntuu, että kaikki, ihan kaikki, on räkäsiä. Ja sitkasta tuntuu tauti olevan. Mutta ootellaan parempia päiviä. Mä jaksoin jo tänään lähteä kaupunkiin ystävän seuraksi. Meinas seinät kaatua päälle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, mun piti kommetoida tota yläkuvan linssiludettakin: hassu tyyppi. Sulle on varmasti iloa tuosta riistakamerasta ;-)

      Poista
    2. Onhan siinä opettelemista, mutta katotaan mitä hommasta tulee :) hauska video tuli, kun orava söi siinä edessä ja katsoi suoraa kameraan...

      Poista
  5. Auts polvelle. Eräs työkaveri on parhaillaan polvileikkauksen jäljiltä sairaslomalla, tosin hänelle ei vielä vaihdettu niveltä (kai). Mä menen sekaisin sen leikkauksissa, kun se teloo itseään jatkuvasti. Vuosi sitten sotkeutui omiin jalkoihinsa kävellessään ja löi naamansa kaatuessaan katukiveyksen reunaan sillä seurauksella, että silmänpohja murtui.. Niin ja miehen velipuolen kengänkoko on 56. Siitä en sano mitään :D

    Hupaisa harakka, selkeesti poseeraa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, 56?!? Meillä on "vaan" ne parit 47-48 eteisessä ;-)

      Poista
    2. No semmoselle ei ihan joka tokmannilta sitten löydykään kenkiä :)
      Ja jotkut ihmiset tosiaan on semmosia, että ne teloo itteensä joka välissä ihan ihmeellisesti...

      Poista