sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Unelmien joulu

Joskus tykkäisin mennä jouluksi jonnekin Lappiin, ns. maksettua joulua viettämään. Olis hirsirakennuksia, tunnelmallisia ulkotulia, ehkä revontuliakin, mutta ainakin lunta! Vois syödä joulupäivällisen isolla porukalla, oleilla joko ihmisten keskellä tai sitten yksin, jos niin haluais. Joku laittais ruuan, kattais pöydän, korjais sen ja ite sais vain olla. Käveleskellä lumisessa maisemassa tai köllötellä lukemassa omassa kopperossa, minne ei muitten mekkalat kuulu. Kiusallisen juovuksissa olevat tai riitelijät ohjattais lempeästi muualle häiritsemästä joulurauhaa. Toki lapsia saisi ja vähän pitäisikin olla, mutta eihän sitä kanssalomailijoitaan voi ostaa. Tai voi varmaan, jos on tarpeeksi paljon rahaa.

Yöllä soi kirkonkellot, ja aamulla kun kävelin koirien kanssa siitä ohi, oli ovet taas levällään ja joulukirkko alkamassa. Papeilla pitää kiirettä palvontamenojen kanssa. Palvotaan Herraa, joka ei ees syntyny oikeesti joulun aikaan...

Tänään tai huomenna mennään anoppilaan syömään. Kun puhuin sen kanssa puhelimessa siitä, se sanoi varanneensa peräti kaksi maksalaatikollista, kun mejän isäntä kuulemma sitä syö jouluna, eikä muita laatikoita. Sanoin sille, että kyllä se syö porkkanalaatikkoa ainakin täällä kotona (ja tietysti anoppi alkoi voivotella, että olisko pitäny sitäkin ostaa enemmän) ja kun miehelle mainitsin asiasta, se epäili, että äitinsä on tullut hieman vanhuudenhöperöksi, koska ei erityisemmin edes välitä maksalaatikosta. Mutta ei se ole ensimmäinen kerta, kun niin on epäilty... Mun kotona ja meillä ei oo koskaan syöty maksalaatikkoa jouluna, se on ollu arkiruokaa ja itse asiassa mejän tiibetinspanieli aikanaan tykkäs sitä syödä. Eli koiranruokaa.

Lisäksi anoppi puhui, että miehensä poika perheineen saattaa myös tulla. Niillä on asunto ehkä viisikymmentä neliötä, siellä on tavallinen 4 hengen ruokailuryhmä, olohuoneen matala pöytä sohvan vieressä ja pari muuta tuolia, ja mielestäni tulee liian ahdasta, jos sinne tulee kerralla 6 aikuisen kokoista syöjää ja kaksi pikkulasta... pyysinkin miestä sopimaan käynnin niin, että ei oltais samaan aikaan. Vaikka olis tietysti kohteliasta tapailla ns. sukulaisiakin. Miehestä tämä homma on taas kiinni, eikä se saa sovittua asiaa eikä päätettyä, tai ehkä on päättänyt mutta roikottaa meitä epätietoisuudessa siitä, mitä on päättänyt. Ilmoittaa sitten ykskaks että no nyt lähdetään.

Mutta eilinen aatto oli minusta tosi ihana! Olin onnellinen mukavasta ja sovussaolevasta perheestäni, ja kerroinkin sen heille. Lahjat oli mieluisia ja niitä oli riittävästi. Tyttäret on niin sopuisia sisaruksiksi, löivät high fiven aina kun saivat samantapaiset lahjat ja nauroivat paljon. Ja mieskin oli hyväntuulinen. Kaiken kaikkiaan onnistunut ilta. Toisen tytön kans käytiin vielä hakemassa hautausmaalta Pokemon, tai mie tyydyin ihailemaan valomerta. Jostain syystä nyt ei haissut se palaneen muovin käry, mikä mun aivoissa yhdistyy aina jouluaaton hautausmaavierailuihin. Ehkä hautalyhdyt ei niin kaatuilleet, kun oli sula maa eikä lunta.

En ylensyönyt ja siinä vaiheessa syönnistäkin oli jo vähintään tunti, mutta sain inhottavan rytmihäiriöjutun kun rivakasti kävelin tyttären kanssa sinne poksujahtiin. Tuli oikeen vähän huono olo ja rintaan sattui jonkin aikaa illalla. Ei vanhuus tule yksin. Sydänkuolemat kuulemma yleistyy joulun aikoihin, mutta onneksi luin sen jutun vasta aamulla...

Aamurusko tänään.

8 kommenttia:

  1. Mä onnistuin kyllä olemaan aika ähkyssä suunnilleen koko päivän, mutta sellanen se joulu vaan on ;-)

    Ihanalta kuulostaa teidän high fivet ja joulutunnelma <3 Me pelattiin lautapelejä ja se on musta aina jotenkin ihanaa yhdessäoloa. Sitten lojuttiin sohvalla ja lueskeltiin ja katottiin Kummelin joulu!

    VastaaPoista
  2. Kuulosti tosi mukavalta teidän aatto :) Meilläkin oli rauhallinen aatto ja kirjaa luettiin molemmat yli yhteen asti yöllä. Vettä satoi eileisen päivän ja tänä aamuna käytiin jo lenkillä ja oli liukasta, tiet oli jäätyneet.

    Tänään mennään sinne sairaalaan käymään, läheistä katsomaan. Siellä oli jo perjantaina käydessämme kovin jouluinen ja herkkä tunnelma.

    Olen kokenut pari tuollaista Lapin joulua 90-luvulla. Kyllä se oli hienoa, mutta en tiedä miten siellä nykyään, onko jo liikaa turisteja joulunakin. Nyt oli ajatus myös lähteä jonnekin lähemmäksi, mutta ei sitten haluttu olla pois kotoa, kun tuo miehen läheinen sukulainen on vakavasti sairaana.

    Hyviä pyhien jatkoja sinne teille! Maksalaatikolla tai ilman :D

    VastaaPoista
  3. Sun unelmajoulu on melkein identtinen mun unelmajoulun kanssa. Oon haaveillut maksetusta joulusta jo yli kymmenen vuotta, olis paljon rennompaa kuin sukujoulut. Käytiinkin tänä vuonna aattona ekana kylpylässä ja sit vasta illalla syömässä porukoilla. Jos olis ylimääräistä rahaa niin olisin koko joulun jossain idyllisessä paikassa täyshoidossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo juuri kokemusta sukujouluista, ja se on onni, kun tietää mun suvun... mutta joo. Täysihoito sopivassa ympäristössä sen pitäs olla.

      Poista
  4. Hieno kuulla että joulu on mennyt "silleen kun sen pitääkin".
    Itse vältyin kans ylensyömiseltä vaikka melkoisen paljon tuli syötyä, lähinnä sen takia että se ainoa kunnollinen viihde :D

    Mun piti mennä eilen joulukirkkoon vaikka olenkin arvostellut niitä jotka eivät käy siellä kuin jouluna, liekö tämä yksin oleminen sai moisia ajattelemaan mutta huomenna koita mennä koska siellä ei näyttänyt olevan mitään tänä iltana. Aamukirkko oli kahdeksan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en käy kirkossa edes jouluna.
      Syöminen pitää jaksottaa silleen sopivasti, ettei tuu liikaa kerralla :)

      Poista