Matkalla

Istun asuntoautossa Saanan juurella, tunturin lounaisrinne näkyy ikkunasta. Oranssinruskeat tunturikoivut valaisee sen rinnettä nyt, kun pilvet vyöryy matalalla ja pudottaa sadetta niin että auton katto pitää melkoista ripinää ja ropinaa ja välillä tuulenpuuskat heiluttelee. Ehdittiin hyvin käydä kiertämässä Saana ennen sadetta - mulle se oli jo toinen kerta; kävin jo eilen koirien kans, kun mies ja kuopus kävi huipulla. Joka oli silloin pilvessä, tänään sieltä olis nähny hienosti maisemia. Aikaa ja voimia kun on kuitenkin rajallisesti, niin mies halusi tänään Saananympärireitille, kun oli katellu mun ottamista valokuvista, että siellä on hienoa.

Saanajärvi, siihen laskeva puro ja Saana

Sanoinkin miehelle, että en voi uskoa, että kävelen kymmenkunta kilometriä ylös ja alas märkää ja kivikkoista tunturinrinnettä ja seuraavana päivänä ihan mielelläni lähden (koirat sentään piti vapaapäivän) samalle reitille uudestaan! No, kyllä se kostautui, viimeiset kilometrit oli jo vaivalloisia. Mutta kahden päivän aikana kilometrejä enemmän kuin normaalisti viikossa! Saunaan en enää jaksanut lähteä, vaikka se kuuluu hintaan täällä yöpyessä. Hyvä sauna, eilen kävin. Sataakin niin kamalasti, että takaisintullessa kastuis uudestaan. Vaikka onhan mulla kyllä sadetakki...

Näitä "norjalaisten naulamökkejä" ihmeteltiin, kun tultiin tänne Retkeilykeskuksen sähköpaikka-alueelle... parkkipaikoille on pykätty pieniä tönöjä, 2m x 4m, enimmäkseen valkoiseksi maalattuja. Sieltä väleistä sitten etsimään autolle pistokepaikkaa, jonka sai valita vapaasti. En ihmettele, että jättävät yöpyjän ongelmaksi paikan etsinnän, kun tällanen sotku täällä on näiden mökkien kanssa. Väleistä joko löytyy pistoke tai sitten ei löydy. Viereisessäkin mökkerössä näkyy olevan sohvakalusto (ei vuodesohvasellainen) ja kaasupullo. Ei muuta.

Huomenaamulla olis sitten lähtö takaisinpäin. Mies on kaljalla tuolla retkeilykeskuksen ravintolassa.