Karkaavien kauriiden pomppivat peräpeilit

Ihana aurinkoinen päivä! Ihana! Varsinkin kun se tuli yllätyksenä, olin valmistautunut pilvisyyteen... Yöllä oli ollut pakkasta, aamulla mittari näytti viittä astetta. Lenkillä näin kolme poisjuoksevaa kaurista - tai just ne peräpeilit. Kuulemma ne on "luotu" siksi että muutkin lauman jäsenet huomais pakenevat kanssaeläjänsä ja yhtyis pakoon, mutta en varmaan miekään (ihmispeto kahden koiraeläinpedon kera) olis huomannu niiden siirtymistä pois hakkuuaukiolta jos ei silmiin olis sattunu ne peräpeilit. Kannattaako herättää huomiota niin kauasnäkyvillä asioilla?

Huomenna tulee kaveri iltapäiväkahville, ajattelin ostaa sellasen pulla- ja munkkiaineseospussin ja tehdä pullaa. Jos se vaikka onnistuis, kun itse räveltää mahdollisimman vähän.

Pahasti näyttää taas siltä, että jälleen yksi ulkoilumetsäni vedetään sileäksi.

Hieno metsä

Jokainen hakkuu lisää mun poismuuttohaluja. Kohta pitää oikeasti lähteä autolla jonnekin kauemmas, että pääsee metsään polkua pitkin kulkemaan. Joka paikka alkaa olla kynnettyä raiskiota, joka parissa vuodessa alkaa kasvaa vitelikkoa. No, ne kauriit varmaan viihtyy, ja hirvet. En tiedä miten mun lopun viihtyvyyden käy, kun tuo tontinviereinen metsä menee nurin... kyllä sen kokoista puuta kasvavia metsiä on jo kaadettu lähistöltä, että ei se suuri yllätys olis vaikka moto tulis siihenkin.

Ja kun alun positiivisesta yrityksestä huolimatta nyt kuitenkin sorruin murehtimaan, niin tänään oli kova paini masennusmörön kanssa. Toistaiseksi heitin sen nurkkaan, kun mulla oli aseina aurinko, ulkoilu, ajatus kaverin kahvilletulosta ja se, että sairaalaan uudestaan joutuneelle siskolle on nyt alkaneet antibiootit tepsimään. Sillä haava tulehtui eikä ensin purru mikään ja mie jo täällä itkin ja pelkäsin sairaalabakteeria, ja mörkö meinas ihan niskan päälle päästä. 

Nyt lähden hakemaan tyttöä kaveriltaan ja heitän tuon kaverinkin samalla junaseisakkeelle, kun se on lähdössä matkalle. Pieni apu kiireisille vanhemmilleen sekin.