Mietin eilenillalla unta odotellessani, että jos ollaan vielä naimisissa ens juhannuksena (kiire tulee jos meinaa erota ennen) niin mies on ollu
puolet elämästään naimisissa mun kans. Sitten mietin, että sellanen etappi (siis puolet elämästä naimisissa) tulis mulle eteen vasta 56-vuotiaana, ja sitten totesin, että eihän siihen ole enää kuin pari vuotta, niin olen viisikymppinen. Mulle tulee varmasti jonkinlainen viidenkympin kriisi - en olekaan juuri ikäkriisejä kokenut. Tietääkseni. Miten voi sama ihminen välillä toivoa kuolevansa pois ja kuitenkin välillä miettiä, miten elämää on ihan liian vähän jäljellä, että siihen voisi mahduttaa kaiken, minkä haluaisi? Ei mulla kyllä niitä kuolematoiveita oo just viime aikoina ollut, mutta pahin syksy on vasta edessä. Eikä oo mitään hoitokontaktia mihinkään...
Ja miten voi tuntua nollan nurkilla pyörivä, tihkusumuinen ilma niin kylmältä?! Uskokaa tai älkää; pistin toppahousut collegehousujen päälle, kun lähdin ulos koirien kans. Ei tullut edes kovin kuuma, oikeastaan oli ihan sopivasti päällä, enkä kuitenkaan normaalia hitaammin taivalta tehnyt. Ei tosin kovin pitkällä käyty.
Mulle kaikkein kauhein ilma on just tällainen kostean kolea, joka menee luihin ja ytimiin. Tuntuu pahemmalta kuin kuivat pakkaset!
VastaaPoistaJotenkin se tuntuu iholla niin viiltävän kylmältä... muistan etelään muutettuani todenneeni sen kuivan ja märän kylmyyden eron. Helsingissä tuuli aina kylmästi talvella.
PoistaHrr, joo, Hesan märät ja tuuliset kelit oli kyllä tällaselle sisämaan kasvatille ihan murhaa.
PoistaMeillä on harmaata ja sateista just nyt, taidan viettää vällyn alla loppupäivän - kävin jo kaupassa ja kirpparilla, riittäähän se?!? Ja illalla saunaan...
Riittää se :) ja sauna on ihan ehdoton.
PoistaNoita kriisejä on ollut elämän aikana aina silloin tällöin. En yhdistä niitä mihinkään ikään. Vasta nyt mietin, että ikää on jo niin ja niin paljon, että enää ei jaksa/ehdi jotain tehdä. Onneksi elämässä on tullut jos vaikka mitä tehtyä...
VastaaPoistaNo sie ootki tehny vaikka mitä :)
Poista