Susannan blogissa oli taannoin hurmaavia kuvia Pälkäneen rauniokirkosta, Pyhän Mikaelin kirkosta, ja syötin silloin miehelle ajatuksen siellä käynnistä. Tänään oli sitten sen mielestä hyvä päivä käydä, ja eikun mentiin koirat ja puolet lapsista mukanamme. Hieno paikka, en oo tiennykään, että meillä Suomessakin on tuollaisia kirkon raunioita. Tuntuu, että täällä on haluttu siivota kaikki roinakasat pois, ja säästää vain ehjät, jos niitäkään. Kyllähän tuonkin 1400-luvulla rakennetun kirkon historiaan mahtuu yhtä sun toista, on sitä yritetty hajottaakin. Ja itsekin se on yrittänyt hajota, kun vanha hautausmaa alla on kai liikkunut vanhojen vainajien siellä lahotessa. Pyhä Mikael oli muuten "sielujen punnitsija, saatanan voittaja ja lasten suojelija".
Kiintoisin asia minusta oli tämä tiilitehtaalla yli viisisataa vuotta sitten kävelleen koiran tassun jälki ovensuun tiilessä. Siitäkin ovat koittaneet saada jotain merkityksiä, vaikka sehän on vain koiran jälki. Silloin ei taidettu juuri koirien kynsiä leikata.
Ikinä ennen en oo nähny ruusukaalipeltoa, mutta nyt sekin on nähty :) Olihan erikoisen näköinen.
Osassa oli lehdet riivittynä, osassa ne oli jäljellä.
Aika paljon tulee biomassaa hävikiksi, jos noista käytetään vain ruusukaalipallerot syötäväksi. Isot lehdet ja paksut varret jää, mutta ehkä ne menee eläinten rehuksi. Osa oli kasvanu kyllä jo ylikin, ison miehen nyrkin kokoiseksi.
Kun kerran "lähellä" oltiin, niin käytiin Tampereen Viinikassa että tytär sai nähdä pari junaa. Dr 14 eli Seepra siellä teki vaihtotöitä. 60-70 -luvuilla äitin ammattinimikekin oli viinikassa. Hehe. Pimiä jo oli, kun kotiin tultiin. Mukava reissu, näkyi auton ikkunasta paljon joutsenia, pari peuraakin. Ja lehemiä :)
Kuulosti kivalta reissulta :)
VastaaPoistaOli se ihan mukava, kova tuulikaan ei maisemien kattelua haitannu, kun istui autossa. Huonomminkin olis voinu lauantain viettää...
PoistaKaunis päivä teillä on reissussa ollu. Eipä ole tullu käytyä Pälkäneellä, enkä ole miekään nähny ruusukaalikasvustoa, onkohan ne unohtunu peltoon.
VastaaPoistaHieman unohdetuilta ne kyllä vaikutti, mutta en tiedä milloin ruusukaalen korjuuaika lienee.
PoistaMeillä meni lauantai aika tiiviisti kotosalla, siksi onkin kiva lukea "matkaraporttia" toisten reissusta ;-)
VastaaPoistaKotoisaa sunnuntaita sinne!
Mulla on taas tää aamupäivä menny toisten elämää elämää lukiessa. Onpas taas kielikukkanen, "toisten elämä elämä"...
PoistaTutut rauniot, satoja kertoja ohi on ajettu. Iltavalaistuksessa ne on myös upeat. On hienoa, että niitä jatkuvasti kunnostetaan.
VastaaPoistaSe ruuuskaalipelto korjataan yleensä lokakuun lopussa. Kun silloin ajaa ohi, niin mahtava (ei kovin hyvä) tuoksu tulee autoon.
Jaaha, noin lähellä käyty, pannaan muistiin :)
Mietinkin, mahtaako siinä olla valaistus pimeällä, että on varmaan hieno. Ja käytiinhän me oikein isossa kaupungissa asti... lähdettiin vaan taas niin myöhään, kun kuskin älynväläys tapahtui vasta iltapäivän puolella ja mulla oli siinä lätynpaisto ja omenasoseen teko vielä kesken...
Poista