Viimeistä viedään

Vasta yksi ennenaikainen laukeaminen on tullu mun tietoisuuteen asti - eilenillalla, kun olin nukkumassa, pamahti jossain lähellä. Heräsin säikähdykseen, ja näin ikkunasta heittyvissä varjoissa liikkuvaa valoa ja ymmärsin sen olleen joku ilotulite. Jotta jaksaisin sitten illalla valvoa eikä tarttis mennä nukkuun säikyttelevään paukkeeseen, niin otin illalla pitkästä aikaa nukahduslääkkeen puolikkaan. On ollu tosi pätkittäisiä unet viime aikoina ja päiväväsymys kohtuullinen. Painajaisiakin näin tässä yhtenä yönä; oli psykopaattimies joka rääkkäs kissanpentuja ja aikoi tehdä saman mulle, oli susia jotka kävi mun kimppuun ja vielä karhun tuoreet, märät jäljet sisällä, oli kävelly etuovesta sisään ja takaovesta ulos. Saman yön aikana kaikki. Yks yö oli teemaltaan painajaiset omista lapsista. Nyt nukuin sikeästi ainakin viisi tuntia heräämättä kertaakaan, ja sitten vielä pätkäunia muutaman tunnin.

Rasti seinään; mies ei oo ostanu yhtään paukkuja eikä ehkä ostakaan! Olen tyytyväinen. Vielä tyytyväisempi olisin, jos suurin syy asiaan ei olis rahapula. Käydään kai katsomassa joku yleinen paukuttelu sitten, mikä tarkoittaa myös kaljottelun siirtymistä myöhämmäksi, josta olen myös tyytyväinen. Mies on kohta niin hyvätapainen, että mistä mie enää keksin valituksen aiheita?

Sehän lopetti tupakoinnin - tai itse sanoo, että ei lopettanut, ei vain ole polttanut - jo puolisentoista vuotta sitten. Aika pienestä pitäen olikin polttanut, mutta koska mummonsakin, joka poltti yli 70 vuotta elämästään, selvis ilman keuhkosyöpää, niin ei ollut sitäkään pelotetta. Mun isälläni, joka lopetti nuorena polttamisen (sillon ku se oli pieni, oli ihan normaalia että kaikki miehet poltti, ja jossain savottakämpissä lie ollu ihan sama polttiko vai ei, kun ilma on ollu sakeana tupakansavusta) ja silti sillä on nyt keuhkosyöpä. Olenhan itsekin joutunut lapsena asumaan tupakansavussa.

Luin taannoin jutun patologista, joka sanoi, että kaupungissa asuvan vanhemman, tupakoimattoman ihmisen keuhkot ei juuri eroa tupakoivan maalaisen keuhkoista. Etsinpä sen jutun ja linkitän tähän ...  Tässä. Oulusta oli kyse, eli ei edes mistään suurkaupungista. Yksi hyvä syy asua maalla, vaikka en kyllä ole aina ihan varma täälläkään ympäristön puhtaudesta.

Kevennykseksi riistakameran videopätkä. Eihän tuo nyt kovin skarppia kuvaa ota, ja tarkennus on hieman kauempana, mutta minusta se on hauska. Orava syödessään tarkkailee, että mikä on tuo laatikko, joka raksahtelee tuossa. Harakat myös oli hieman epäluuloisia katseita siihen heittäneet.

Yöllä kamera oli ottanu joitain kuvia, mutta niissä ei näy mitään. Toisaalta tänäaamuna kävin heittämässä siihen vähän lisää kuorittuja auringonkukan siemeniä, josko siinä edes joku lintu käväisis edessä, mutta ei ollu ees mua kuvannu. Välillä sen logiikka mättää kyllä. No, sitten kun otan kameran alas, näkee noita videoita - niistä joskus paremmin  hahmottaa. Ja säätöjä vois rukata kans.

Sillon ku kamera oli vielä tuossa lintujen ruokintapaikalla, siinä oli aamupimeällä käyny joku karvainen olio, josta ei näkynyt kuin vähän selkää... en tiedä onko täällä taas rottia vai mikä lie. Nyt kun ei ole luntakaan, ei näe jäljistä.

Yksi ilonaihe on sekin, että vanhempi tytär, joka ei ole pystynyt päättämään, miksi haluaa isona tulla, on löytänyt pari sellaista alaa, jotka ehkä saattais olla sellasia, mitä se vois kuvitella tekevänsä. Toivon pilkahdus! Ilolla kohden uutta vuotta, toivon sen teille lukijoillekin olevan juuri jokaiselle sopivanlainen!