maanantai 8. elokuuta 2016

Helsinkiä ja hirveää hajua

Kuopus aikoi osallistua kaverinsa rippijuhliin oikein kirkkoa myöten, ja viisitoista minuuttia ennen lähtöään pyysi minua henkiseksi tuekseen kirkkoon, kun se sosiaalinen pelko. Mulla oli siis vartti aikaa yhden kahvikupillisen jälkeen, yöpaitasillani, sonnustautua siihen kuntoon, että kehtasi mennä juhlaväen joukkoon, jossa kaikki oli tälläytyneinä ja hienoissa vaatteissa. No, siskon tekemä ja mulleantama (kun mulla on nykyisin pienempi rintamus kuin sillä, ja teki vahingossa itelleen liian pienen) kietaisupusero, tai -tunika oli tarpeeksi siisti, ja niin pitkä että leggingsit saattoi pukea alle. Ja uutuuttaan hohtavat valkoiset sandaalit, jotka ihan vasta ostin 70% alennuksella, kun entiset hajos jalkaan. Onneksi hajosivat tämmöseen aikaan, että kesäkamppeet on alessa.

Tarkoitus oli kai, että vaan saattaisin tytön kirkkoon ja liukenisin sopivassa kohdassa sit pois, mutta olinkin koko kaksituntisen siellä, olihan se harvinaisen nuorekas jumalanpalvelus. Kolehtihaavi toki kiersi, eikä me oltu ainoita, joilla ei ollu mitään sinne laitettavaa :) haavit kiersi varmaan ennätysajassa, ja saalis oli varmaan ennätyslaiha. Muistakaa ihmiset, että kun menette kirkkoon, teidän oletetaan antavan rahaa. Ite en taho muistaa sitä, kun kuitenkin kirkollisveronikin maksan.

Kävin sitten onnittelemassa myös esikoisen poikakaverin pikkuveljeä ja kutsu kahville uudistettiin ja oli se vähän noloa, kun ei sitten ees menty, vaikka vietiin esikoinen illalla sinne. Mutta kello oli jo ilta8, sauna lämpiämässä ja mie ainaki olin niin poikki päivän reissusta, että ainoa mitä toivoin, oli päästä saunaan ja olla rauhassa vähän aikaa ennen nukkumaanmenoa.

Päivän reissu suuntautui Helsinkiin. Piti mennä esikoisen kanssa kahdestaan, tyttö halusi niitä pokemonneja jahdata ja "kaikki" oli sanonu, että Helsingissä niitä on kauheasti. Oltiin menossa junalla, mutta mies halusikin mukaan vaikka sillä oli suunnitelmissa auton iskareiden vaihto. Lauantaina olis ollu Hesassa joku syöpäjärjestön järjestämä 5km:n monnijahti, johon tyttö olis jo halunnu, mutta mulle iski taas joku käsittämätön väsymys, kun häärin keittiössä marjapiirakan ja ruuan teossa, enkä jaksanut ajatellakaan viiden kilsan kävelyä ja junamatkat päälle. Se tapahtuma oli seitsemän jälkeen illalla, ja vaikka mies ensin suunnitteli, että tulee mukaan, niin sitten kun totesin etten yksinkertaisesti jaksa, menkää kahdestaan, niin sitten miehen mielestä olikin liian myöhä. Ja kuitenkin me illalla hihhuloitiin junabongauksessa ynnämuussa puolilleöin, kun olin kuskina lähikaupunkiin. En kyllä ymmärrä; minuako tässä taas vahditaan? Haluu reissuun jos lähden, ei haluukaan jos en lähde.

Siellä pikkuiseni menee valkoinen paita päällään. Tuolta löytyi monni, jonka palloonsaamisessa oli kauhea työ kun se aina karkasi. Mies kuvaili kaikenlaista, muun muassa niitä hanhia, joita oli keskustassakin pilvin pimein - ei ihme, että ihmiset alkaa olla kyllästyneitä niihin. Paskaa joka paikassa, siinä ei enää muutama koirankikkara merkitse mitään, vaikka koiriahan vihataan toki vielä enemmän kuin hanhia. Hanhet vissiin kuitenkin häipyy talveksi? Ei niitä ollu ennen kuin Mustikkasaaressa ja Korkeasaaressa. Tosin kaikkihan siellä on muuttunu siitä, kun itse siellä asuin. Töölönlahden ympärikin meni vain joku kälynen polku sillon. Muistaakseni. Nyt on Oopperataloa sun muuta.

 Nämä radanvarren rakennuksetkin on mulle ihan uusia. Tässä oli jännä kun tuohon viistoon lasiseinään heijastui tuon valkoisen lieriön päällä olevat pöydät ja tuolit...
Sori kuvanlaatu, halpiskännykällä kuvattu. En hoksannu ottaa kameraa, en itse asiassa edes taida tietää, missä se on. Tuli taas kiire lähtö, kun oltiin sinne junalle menossa ja sitten ei oltukaan kun mies halusikin mukaan ja vähän jotain kireetä hermoakin siinä oli sen takia. Tosin olihan se kätevää päästä Mäntymäen kentälle autolla. Stressitaso mulla tahtoo nousta kyllä tuollaisesta Hesan keskustassa navin kanssa seikkailusta. Mua ei sais sinne autoileen kyllä millään. Sanoinkin siinä miehelle, että aattele että täällä oikeasti asuu ihmisiä, jotka käyttää omaa autoa liikkumiseen. Salilla ja uimassa ja kaupassa ja kavereiden luona käymiseen, ja se on niille ihan luonnollista liikkua siinä pelottavassa liikennevirrassa, missä on monta kaistaakin ja aina pitää tietää etukäteen mille kaistalle asettuu, kun opasteiden kohdalla on jo myöhäistä vaihtaa. Mies ei oikein ymmärtänyt, kun ei se sille ollu pelottavaa. Sunnuntailiikenne etenkään.
Heh, löyty miehen jäljiltä parempi kuva, laitan salaa tähän :)
Sitä kyllä ihmettelinkin, miten sunnuntaina oli niin moni ravintolakin kiinni. Pääkaupungin keskustassa! Ruokakauppa sentään oli auki, haettiin eväsleivät sieltä. Ja kokeilin ekaa kertaa elämässäni itsepalvelukassaa :) oli siinä myyjä kattomassa, että siitä vedettiin kaikki ostokset, mutta mie ihmettelen tätä suomalaista tapaa luottaa ihmisten rehellisyyteen. Olen kuullut kerrottavan tulevaisuuden utopioista, että kaupoissa ei olis kassahenkilökuntaa ollenkaan, vaan kaikki maksais ostoksensa itse, mutta eihän se ainakaan tuollaisena toimi. Myymälävarkaudet ja juoksukaljat on jo muutenkin jonkinlainen ongelma.

Mun ongelma on mejän pyykinpesukone. Ajattelin putsata sen sitruunahapolla, kun edellisestä putsauksesta on aikaa - ei siinä oikeasti mitään hajua tai muutakaan ollu, mutta kun sanotaan että se pitäs aika ajoin puhdistaa. Laitoin sitruunahapolla 95 asteen pesun ja perään tavallisen pesun. Puoli vuorokautta (tai vuorokausi) sen jälkeen koko keittiö lemusi aivan raadolle, ja hajun lähteeksi osoittautui pyykkikone. Uusi sitruunahappokylpy kuumassa, mutta nyt en ehtinyt vetää sitä toista pesua perään, kun oli jo ilta, ja haju on edelleen hirveä. Ihan tosiaan niinku siellä olis mätänevä raato. Nukkasihti on pesty tolulla ja pesuainelokero on irrotettu ja pesty, tiivisteet puhdistettu (tai niin luulin, mutta nyt kun kävin läpi niitä uudestaan, niin ei ne niin hyvin ollukaan putsattu), enkä mie tajua miksi se vain haisee. Tänään piti ensin laittaa pikapesu, että tohti laittaa vaatteita koneeseen peseytymään. Ymmärrän, jos puhdistamaton kone haisee, mutta en ymmärrä, miksi haisematon kone alkaa puhdistuspesun jälkeen haista raadolle... luukkua ei voi pitää auki, muuten koko kämppä lemuaa. Ideoita?




14 kommenttia:

  1. Jospa sieltä koneesta aukesi puhdistuspesussa joku putki. Siitä tulee sitten se haju. Meillä oli pari konetta sitten sellainen haju, että oli pakko vaihtaa kone ja tutkittiin vanha, niin siellä oli joku väärä putki rikki ja päästi hajut ulos.
    En kuulu kirkkoon, erosin kun jäin tk-eläkkeelle, laskin, että säästän melkoisesti. Kolehtiinkaan en laita, olen päättänyt olla sitä instituuttia kannattamatta enää, niin pitkään maksoin sinne veroja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie ehottelin miehelle, että pitäskö se poistovesiletku vaikka ihan vaihtaa, se on ohut ja liian pitkä, kyllähän sinne töhkää kertyy... se arveli, että jos syy olis siinä, se haisis enempi tuossa laskupäässä (laskee tiskialtaan viemäriputkeen) kun onhan siinä takaiskuventtiili. Mutta jostain sen hajun nyt vaan täytyy tulla... pesin tänään yhteensä 3 koneellista, josta ekan tyhjänä, ja silti...!

      Poista
  2. Voihan kakkakone! Enpäs osaa muuta sanoa.

    VastaaPoista
  3. Koneasiaan en osaa kommentoida, mutta oot aika epeli kun ehdit matkaan niin nopeasti ja lyhyellä varoitusajalla. Hattua nostan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vaatteet päälle, tukan harjaus ja kiinnilaitto ja se oli siinä. Aamiainen nopeasti, kaksi kauranappia kera margariinin ja kurkun, ja vasta myöhemmin päivällä huomasin, että ne oli homeessa... Mie ku niin harvoin meikkaan ja muutenkaan naamaani laitan, niin ihmiset on tottunu näkeen minut au naturel.

      Poista
  4. Hiips! Olen kyllä lukenut (vähän jälkijunassa tosin) kännykällä, jolla taas en ole jaksanut lähteä kommentoimaan. Plus on tässä nyt viikon verran ollut tätä uutta tilannetta mies pihalle lennätettynä jne. Ja siellä toivottavasti pysyykin, vaikka ei se tätä omaa taistelua sen helpommaksi ole ainakaan vielä tehnyt. Lauantai-iltapäivästä tämän päivän aamuun olin "piilossa" eli kaikki valveillaoloajat luin peiton alla. En edes laittanut illalla valoja päälle, luin jotain himmennetyltä puhelimennäytöltä. Onneksi naapuri vähän niinkuin repi aamulla ulos, mutta ei tämä olo vieläkään ole sen parempi. Eikä se piilossaolokaan oloa parantunut, ettei sen puoleen. Ärsyttävintä, kun mitenkään päin ei ole hyvä.

    Eipä ole siis omakaan blogi auennut, kun on ollut parempi täyttää ajatukset muiden kirjoituksilla, eikä päästää omia ajatuksia irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin aattelinkin, että pidät hieman väliä... onni, jos oot saanu sen äijän pihalle. Miten mie luulin, että sillä on jo tyttöystäväkin jossain, raskaanaoleva?

      Poista
    2. No sillähän on, siellähän se nytkin on. Tänään paukahteli muutama anteeksipyyntöviesti, muttakun ei ne viestit nyt muuta tilannetta miksikään. Omat vastaukset oli senverran selkeitä ja napakoita, että eipä se sitten enää mitään osannut niihin vastata. Mun veljenkin kanssa olla viestejä vaihdellut, huvittavaa. :D Mutta veljellä siis ihan samat reaktiot kuin mulla.

      Poista
    3. Oliko se sitten riidoissa sen tyttöystävänsä kanssa, kun sun luo palasi? Sori kun utelen, ei se mulle mitenkään tietenkään kuulu. Mutta on se hyvä, jos saat pidettyä sen poissa.

      Poista
    4. Eikun isänsä kävi pyytämässä anteeksi ja toivoi, että voitais elää rauhassa. (siitä tehtiin oikein sopimuskin, jonka mies nyt tietysti rikkoi suurinpiirtein viikossa eli jo toukokuun alussa.) Tyttöystävä ja perheensä tietysti vaatii rahaa, mitä sillä ei ollut, kun olin saanut vietyä auton sen käsistä pois. (Eihän se mitään siitä autosta edes maksanut vaan oli ostettu mun perheen lainaamilla rahoilla..) Joten rahapuheita se karkuun tuli. Ja sitten siipeili täällä, maksamatta vuokrasta pätkääkään, saati mistään muustakaan. Ruokaa toi kerran viikossa, joka tietysti riitti ehkä pariksi päiväksi. Että juu ei, ei siipeilijöitä enää!

      Poista
  5. Selvisikö hajuongelma tai syy siihen? Mulla on muistikuva, että meille olisi kaaaauan sitten käynyt samalla tavalla, sitruunahappopesu ja sit alkoi lemu... Mutta en millään muista, kuinka se tarina loppuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo selvinny... nyt se ei haise, kun sen "pesukoneenpesupikapesun" jälkeen pesin kaksi koneellista pyykkiä ja seuraavana päivänä vielä yhden, niin liekö röörit sen verran huuhtoutuneet saastasta, että on helpottanut.

      Poista
    2. Ja nyt tietenkin, kun tuon sanoin, alkoi taas vieno katku tuntua nenässä...

      Poista