sunnuntai 28. elokuuta 2016

Hermot menee

Hermovika. Se mistä oon ennenkin puhunut jossain kohtaa, joka tuntuu siltä, kun ihon alle olis pujotettu lanka ja siitä sitten joku vetelis muutaman sekunnin välein. Mihin ei mikään venyttely tai jumppa auta, ainoastaan piikkimatolla makaaminen on hetkeksi auttanut, mutta nyt ei auta enää sekään. En jaksa tätä! Ja pakko on, kun ei pakoon pääse. Ei myöskään ajatukset pääse siitä irti, se on niin häiritsevä ja inhottava. Hiukan sitä vaimentaa, kun sen kohdalta painaa kovaa (esim. nyt mulla on sellanen varsinuija - keittiöväline - selän ja tuolin selkänojan välissä, ja heilutan kroppaa niin että se hieroo sitä kohtaa selässä) mutta se vain peittää tuntemuksen kovemmalla tuntemuksella. Toisin sanoen sattuu, etenkin tuntikausien piikkimatolla makuun jäljiltä vähän kaikki sattuu selkään. Ei voi edes googlettaa, mitä se vois olla, kun ei osaa kuvailla. Se kun ei ole varsinaisesti pelkkää kipua, vaan "inhottava tunne". Selkärangan oikealla puolella osapuilleen rintsikoiden kohdalla. Tämä palikkahieronta vaan tuntuu aiheuttavan jostain syystä hengenahdistusta...

Reissuunlähtöön on vajaa viikko, ja sekin ahistaa. Toissailtana suunniteltiin reittiä, ja matkaa tulee liki 3000 kilsaa jo pelkästään eri paikkojen välillä. Siihen sitten lisäksi paikkakunnilla pyörimiset. Pyykkikone on kans pyörinyt, pitää yrittää pienentää tuota pyykkivuorta ku sitten on kaksi viikkoa ettei pyykätä. Laitoin riskillä nyt sekä tiskikoneen että pyykkikoneen yhtä aikaa päälle, ku kummassakin menee hitosti aikaa - pitää kuulostella ettei vesipumppu mee pois päältä. Ja toivoa, ettei pesukoneesta lähtevä paskanhaju tartu vaatteisiin. Yks koneellinen piti jo pestä toiseen kertaan, ei niitä voinu päälle laittaa, sen hajuisia vaatteita.

Eilen tuuli niin reippaasti, että jopa ohut täkki kuivui ulkona kolmessa tunnissa lähes kuivaksi. Ja tuuli heilutteli ränniä tai jotain niin kovasti, että se kirskuna haittas ainakin mun nukkumista. Ei tosin niin paljon kuin tuo selkävaiva. Sen jälkeen, kun mies tuli nukkumaan kuuden tunnin juopottelun jälkeen hirvittävän hajuisena, lähdinkin alakertaan sohvalle. Siellä ei sentään tarvinnu kuunnella tuulen aiheuttamia ääniä ja kuorsauskorinaa. Eikä haistella lemuja.

Tällanen outo kuva tuli pihan ekasta auringonkukasta, kun kamera päättikin käyttää salamaa vaikka taustalla paistaa aurinko. Etanat ei oo vielä onnistunu ihan kokonaan syömään niitä. Poimin yhden lihavan sieltä kyllä just eilen, liiskasin sen pihatielle. Juu tiedän, että pitäs tehdä se toisella tavalla. Ja pitäs pitää rikka-ja ruohokasvusto matalalana. Pitäs, pitäs ja pitäs. Omeniakin keräsin kottikärryllisen maasta (ei ehkä fiksuinta mahdollista hommaa hääriä omenapuiden alla kovalla tuulella) ja muutaman vähärupisen toin syömäomenoiksi sisällekin. Kukaan tuskin syö niitä.

Ja ruohon ajoin, sen mitä mies ei ehtiny viikolla. Sillon ku edellisen kerran leikkasin ruohon, mies vähätteli että "eihän se vielä niin pitkää ollu", mutta sitten tuli sateet ja johan olis saanu niittosilppurin tuoda pihaan, että olis sen jälkeen saanu ruohon lyhyeksi. Hyvä oli, että ajoin silloin. Pitkää oli taas, ja yksi pläntti jäi ajamattakin.

Vein puhelimenkin taas huoltoon. Kirjoitin oikein kunnon kompaktin vikalistan, jonka printtasin, että sen ois voinu laittaa siihen puhelimen oheen, mutta ei - pimu kirjoitti itse saatteeseen oman versionsa kaksisormijärjestelmällään. No, toinen myyjä aiemmin (kun hain edellisen kerran puhelimen huollosta, ja vian syyksi oli löytynyt "se, että puhelimessa oli panssarilasi") sanoi, että kolmannella huoltokerralla samasta viasta vaihtavat yleensä koko puhelimen. Ehkä tulee vielä se kolmas kerta, jos huolto on tuota luokkaa, että syytetään panssarilasia siitä, että näyttö ei mee päälle.

Hieno ilma ulkona, paska olo mun sisällä. Vihaan tätä selkätunnetta. Vihaan tätä ruumista, jossa joudun asumaan. Menisin lääkärille muuten, mutta mitä sanoisin? "Hassu tunne selässä aina joskus"?

Ainiin ja tämä:


Kattopellin kirskunnan lisäksi ei muuta haittaa, ja muualla puuta nurin ihan sikana... kyllä tää on tuulien osalta ihan lintukoto. Sähköt katkes alkuyöstä sen verran, että piti hellan kelloon asettaa aika.

4 kommenttia:

  1. Kyllä siinä saakin varata vaatetta kun kaksi viikkoa pitää selvitä.

    Onko sillä sun kivulla jotain tekemistä stressin kanssa, tuli vaan mieleen.

    Täällä oli melkoinen myrsky eilen. Meillä oli moneen otteeseen sähköt pois. Tunnin verran aina kerrallaan ja sitten useita lyhyitä katkoja. Tänä aamunakin oli vielä yksi juuri kun keittelin aamukahvia vieraille. Onneksi se kesti vaan 10 minuuttia. Kerkisin just laittaa puuhellaan tulen. Saatiin vieraat matkaan ja lähdettiin itse lenkille. Huh, mitä myrsky oli tehnyt. Runsaasti puita katki ja pikkuteitä oli moottorisahalla availtu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on sitä teilläkin luonnonvoimat jyllänneet. Täällä ei oikeesti näy mitään, eikä tässä nyt kovin monta kymmentä kilsaa oo väliä. Sata korkeintaan.

      Tuo vaiva on välillä ollu niinku tuloillaan mut ei olekaan tullu, tämänkertainen tuli autolla ajaessa. Tuntui vain, että selässä on jotain vialla ja sitten se alkoi. Stressi voi tietysti olla altistavana tekijänä siihenkin...

      Poista
  2. Meillä oli täällä melkoiset tuhot kans ja sähköt poikki kahdeksan tuntia. Toisissa osissa kylää on edelleenkin, ei kateeks käy.

    Tuo sun särky on kyllä kumma, eihän hermoratahieronta auttais, jos on jotain hermon nykimistä tai jotain?

    Toivotaan, että matkasta tulis mukava kaikesta huolimatta, ainakin miehen vissiin pitää olla ajokunnossa?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielläpäin näkyi kyllä olevan puuta kumossa hälytyslistan mukaan.

      Vielä en puhu mitään, mutta saattaa olla, että se vaiva meni jo ohi... sehän siinä on, että se on hirveä, mutta onneksi lyhytaikainen. Ei siihen ehdi oikein mitään hierontoja kokeillakaan.

      Poista