tiistai 23. elokuuta 2016

Suhteellisen lopussa

Olen kyllä lukenut blogeja, mutta en ole juuri jaksanut kommentoida. Pää on toisaalta tyhjä ja toisaalta aivan liian täynnä kaikkia asioita, jotka sitten kuitenkin unohtuu. Liikaa muistettavaa, liikaa tehtävää, liian vaativia tehtäviä ja liian monessa paikassa käymistä - normaalille ihmiselle (ja ehkä mullekin 10 vuotta sitten) ihan normaalia touhua, mutta mie en tahdo selvitä siitä. Pakollista kaupunkiajoa, joka stressaa ihan hirveästi. Tänäaamuna viimeksi, kun huomasin, että kunnantalolla ei enää ole sitä laatikkoa, johon sai ennen jättää valmiiksitäytetyt Kelan hakemukset... koko ajan palvelut huononee ja siirtyy kaupunkiin. Nytkin piti tuota varten lähteä seikkailemaan keskustaan, tai toinen vaihtoehto tietysti olisi ollut etsiä osoite ja laittaa postin mukana, mutta mie vain en enää luota postiin ja nopeammin se meni noin. Kuitenkin tyttären vein kouluun siihen lähistölle joka tapauksessa.

Toinen tyttö piti viedä kouluun myös, koska ei uskalla mennä bussiin. Sen kaveri, joka on tavallaan turvahenkilö, on pois koulusta ja muutenkin bussi on meidän kohdalla tosi täynnä (kun niitä junavuoroja harvennettiin niin junallakulkijatkin joutuu änkeytyyn bussiin, ja meidän pysäkki on viimeisimpiä mistä kyytiin on tulijoita) joten ei puhettakaan että menis itse. Pyörällä ei voi panna menemään, kun se jalka on vielä toipilas.

Olivat tämän kaverin kanssa viikonloppuna Hesassa kaupoilla ja junia bongaamassa, ja onneksi mies keksi että se lähtee niitä hakeen autolla sieltä jostain sille tutusta paikasta, koska Kaverin olo romahti matkalla ja se lyyhistyi tuohon pihalle. On nyt sairaalassa, ei tiedetä mikä on paitsi kova kuume. Olis ollu kamala paikka, kun se olis sairastunu jossain junassa, oksentanu ja ollu puolitajuton ja kuopus ei varmaan olis osannu mitään tehdä. Ympäristö olis varmasti luullut känniseksi ja poliisi heittäny putkaan tai jonnekin selviämisasemalle.

Mun viimeyö oli taas kamala, ehdin just illalla ajatella että mukavaa, kun ei ole ainakaan vuorokauteen särkeny päätä ja kun oikaisin itseni sänkyyn, alkoi särky joka nopeasti yltyi. Migreenilääke ei auttanut, vaikka aaltomaisine pahoinvointeineen oli ihan migreenityyppistä, mutta kaks nelisataista ibuprofeenia toi ainakin unen viimein. Sohvalla tosin; en uskaltanut kiivetä vinttiin kun tuntui että tasapainokin heitti, ja jos olis pitäny lähtee oksentamaan nopeesti niin sieltähän olisin tullu pää edellä alas.

Olen kyllä suhteellisen lopussa. "To do" -listaan tulee koko ajan kaikkee, mutta mie luulen etten jaksa yhtään mitään.

No, laitan tähän vielä pari kuvaa itestäni:
 Pitkästä aikaa hoksasin nuo kiharantekojutut ja ruuvasin ne päähäni. Pää oli kuin kukkaketo :) nää on mukavia pehmeitä vaahtomuovijuttuja, hyvin pystyy nukkumaankin kunhan laittaa niin, ettei kiristä mistään. Ei tukka ehtiny oikein kuivua lyhyen yön aikana (ohuen pääkallopipon alla) ja kiharoista tuli sit tällaset paikoitellen aika laimeet:
KUKAAN meidän perheestä (tai tietenkään muistakaan maailman ihmisistä) ei kommentoinu mun vaivalla saatuja kiharoita. Illalla sanoin siitä esikoiselle (joka on se huomaavaisin meillä) ni se vaan sano, että "ainahan sulla on kiharat"... ? Jotain laineita saattaa olla luonnostaan, mutta ei nyt tämmösiä sentään. Tuli mieleen, kun kuopus aina vaan piirsi mulle kiharat hiukset - se oppi piirtään ihmisiä sillon, ku mulla oli permanentti viimeksi, ja jotenkin sille jäi sit päälle ajatus äitin kiharapehkosta, vaikka permis kasvoi pois.

Sääennusteessa on salaman kuva iltapäivällä. En kyllä usko, että jaksaa ukkostaa. Tasasta pilveilyä ollu, vaikka optimistisesti näytetään aurinkoa kurkkaamassa pilven takaa aika ajoin.

13 kommenttia:

  1. Kauniit kiharat! En ole koskaan pitänyt tuollasia "kihartimia" päässäni, hauskat.

    Kuulostaa kurjalta olosi. Onkohan tämä loppukesä (joku sanoo jo syksy) jotenkin tuonut Sinulle niin paljon toimitettavia ja muistettavia asioita, että olo menee stressin puolelle. Pystyisitkö mitään karsimaan? Josko se helpottaa kun arjen asiat alkavat rullamaan, toivon kovasti niin.

    Henkiset voimavarat on aika vähissä täälläkin, kelit ovat olleet huonoja, joten järveenkään ei ole päässyt.

    Mutta elämä jatkuu, voimia sinne ja halaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki, se se on. Koulut, esikoisen uusi koulu kaikkine opintotukien hakemisineen ja matkojen sumplimisineen, kuskailuineen, kuopuksen pelko-ongelmat ja kaikki tämä alkoi taas kesän jälkeen...

      Kelit on ollu kyllä harmaita. Kiitos voimista ja haleista ja takaisin samanlaiset :)

      Poista
  2. En oikein muutakaan voi kuin voimahalauksen lähettää <3

    Olet ajatuksissani!

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä toivottelen minäkin täältä! Paljon tosiaan tuntuu sulla olevan hoidettavia asioita, takuulla stressaavaa. Toi autolla ajo kaupungissa on kauheeta, jos se pelottaa. Minuakin, mutta onneks en joudu koskaan ajamaan kun Helsinkiin mennään, kun mies on entinen bussikuski, niin tuntee siellä kaikki paikat.

    Mullakin vähän stressaavaa, kun mulla epäillään sepelvaltimotautia; tutkimukset on ihan loppusuoralla. Kamalasti jännittää, että jos joutuu pallolaajennukseen tai ohitusleikkaukseen. Ei tietty pitäis mennä asioiden edelle...

    Tosi kauniit kiharat sulla on, kateeksi käy kun itelläni hirmu ohuet ja lyhyet hiukset.

    Toivon totisesti helpompia aikoja sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Omat paineensa on kaikilla... tuo mejän kaupunki ei ees oo mitään johonki Helsinkiin verrattuna :)

      Poista
  4. Oothan sä katsonut nuo junia korvaavat bussivuorot, joista wilmassakin mainitaan? Enhän mä tiedä ihan tarkkaa teidän reittiä, mutta tulit vaan mieleen kun wilmasta noita lueskelin..
    Onpa kurja tuo Kaverin "kohtaus", toivottavasti toipuu nopsaan.
    Tsemppiä teille sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän Wilmassa ei ole _mitään_. Ainoat tiedotteet pitkän aikaa siellä on ollu 2kpl vuodelta -12 ja just toissapäivänä tuli joku koulukuraattoritiedotus. Täällä ei oikeasti tieto liiku. Opettajatkaan ei koulussa saa tietoa asioista.

      Mies soitti suoraan linja-autoyhtiöön kysyäkseen niistä vuoroista, ja aamuisin kahdeksaan pääsis bussilla - luvattua tiedotusta siitä ei ole missään - mutta eilen ilmeni viimein, että tytöllä on joka aamu yhdeksään meno, eli se ei auta bussi ja toisaalta onhan se pirun kallista. 137 euroa 2kk.

      Ostin siis tytölle vain kausilipun junaan, jolla se myöhästyy 10 min joka aamu, ja jonka olisin voinu vielä ostaa opiskelija-alellakin mutta pönttö unohdin ja maksoin täyden hinnan ja nyt on sit rahat tosi vähissä. 26 euroa maksoi mun tyhmyys ja hajamielisyys tällä kertaa.

      On kyllä mietitty, vietäiskö sille pyörä asemalle, jolla se kulkis koulun ja aseman välit...

      Poista
    2. Eiku joo. Nyt tuli toimivat wilma-tunnukset, on siellä tiedotteita ihan eri malliin :)

      Poista
    3. No niin mä mietin, että ko koulustahan tuli omat wilma-tunnukset (jos nyt oon oikeen ymmärtänyt että samassa koulussa ovat)
      Samaa mietittiin, tuota pyörää. Mutta nyt on kulkenut kävellen ja sanoo että menee max vartti kävellä eikä haittaa. Teillä toki eri, jos myöhästyy jo valmiiksi vähän plus sitten vielä kävelyaika.

      Poista
    4. Googlemapsin mukaan 19-20 minuuttia kävellen, ja juna on asemalla 13 minuuttia vaille. Ei kuulemma haittaa, jos myöhästyy...

      Poista