lauantai 13. elokuuta 2016

Perseidittömyyttä

Hienon pitsiseksi syöty lehti. Huomasin vasta kuvaa koneella tarkastellessani, että siinä on syöjät vielä paikalla. Olivat liian pieniä mun vanhoille silmilleni. Pitkästä aikaa tuli eilen otettua kaikenlaisia kuvia, ei oo oikein sekään innostanut aikoihin. Käsitöitäkin oon joskus aina koittanu tehä tässä kesän aikana, mutta sekään ei... kuopus tilasi sukan kipsijalkaansa, ja oli kiva tehdä vain yksi sukka :) Sekin vähän hassu; iso kantapää ja nopeasti kavennettu kärkiosa.
Oi, kesää... tässä oltiin iltapalalla meren rannalla

Hommansa se on  hoitanu ja kertaalleen oon jo yhden reiän siitä paikannut, kun tyttö käyttää sitä ulkona ja nythän se jo saa sillä kipsillä ihan kävellä. Ei halua käyttää sitä oikeaa kipsikenkää. Niin se kuusi viikkoakin kului, ensi viikolla on jo kipsin poisto.

Niin ja boleron virkkasin, enimmäkseen siellä sairaalassa kun tyttöä leikeltiin. Siitä tuli vähän kippana, virkkasin reunaakin mutta silti kainalo vilkkuu. Ei hyvä. Ehkä puran, ehkä en. Ehkä en mokomalle kesävaatteelle viitsi tehdä mitään ennen ensi kesää, jolloin olen jo unohtanut sen.

Vein esikoisen eilen junalle, ostin lipun Junamaatista (kun eihän meidän asemalla ole enää lipunmyyntiäkään) ja saattelin junaan sisään, neuvoin miten leimataan lippu. Ollaanhan me yhdessä niitä reissuja tehty, mutta ei se vissiin ole paljoa mieleen painanu asioita. Totesi vain, että on aikuisena varmaan ihan hukassa ku ei tiedä eikä osaa mitään. Mie sanoin, että nythän sie koko ajan opit, ja mitä enemmän oppii asioita, sitä paremmin voi vanhaa tietoa soveltaa uusiin asioihin. Joskus mie vain meinaan vähän työlääntyä siihen ku se inttää aina vastaan, eikä suostu ajatteleen asioita että ymmärtäis niitä. En meinannu saada sitä ymmärtämään, että lippu pitää ostaa kerralla koko matkalle, eikä vain sinne asti, missä sitä ollaan vastassa eli Pasilaan, kun sieltä pitää kuitenkin vaihdolla jatkaa rantaradalle. Mutta ehkä mie selitän asioita omasta näkökulmastani, enkä tajua että sillä on tiedoissa aukkoja, kuten että Pasilassa joka tapauksessa pitää nousta junasta ja vaihtaa toiseen. Kyllä se sitten loppujen lopuksi saatiin selvitettyä, niinkuin yleensä aina, kun vain jaksaa jauhaa ja selittää. Ja jos toinen jaksaa kuunnella, sekään ei ole itsestäänselvää.

Tyttö oli menossa kaverilleen, joka on jo toinen tiedossani oleva 17v- tytön ikätoveri, joka asuu omillaan. Saavat rahaa kuka mistäkin, mistä lienevät. Siis ihan sosiaalisin perustein myönnettyjä tukia ja sairaspäivärahoja sun muita, ei mitään "pappa betalar"-juttuja. Helpompaahan se on kaupungissa asuakin, kun paikkoihin pääsee kävellen, pyörällä tai julkisilla. 

Mie koitin jaksaa valvoa illalla, että näkisin Perseidejä, taivas oli enimmäkseen selkeäkin. Pimeän tultua puin kauheasti vaatetta ja laitoin hieman märkään aurinkotuoliin sadeviitan vesieristeeksi ja laskeuduin tuijottamaan taivasta. Aikani tuijotettuani totesin, että en näe edes tähtiä, kuin pari himmeää tuikahdusta, eli tuskin näen mitään tähdenlentojakaan. Irrallisena ajelehtivat pilvenhaamut sai kuvittelemaan, että muu osa taivaasta vois olla pilvetön, mutta siinä oli kaiketi ohut tasainen pilviharso, jonka läpi vain kirkkaimmat tähdet hiukan häämötti. Saldo yksi lepakko ja yksi mun vertani vailla ollut ötökkä. Lähdin pettyneenä nukkumaan.

Näin muuten vessaunen, en olekaan niitä juuri nähnyt. Ehkä kymmenen vuotta sitten ne oli mulla yleisiä, mutta psykoterapian jälkeen loppuivat pitkäksi ajaksi. Palattuaankaan ne ei enää oo ollu samanlaisia, ja tämäkin oli merkillinen siinä mielessä, että huoltamo, jonka vessaan olin viimein päässyt jonotettuani ja etsittyäni sitä ulkohuussia (jossa ei ollut edes kattoa, vaan se oli kuin pilttuu tai karsina paljaan taivaan alla) meni kiinni mun vessassaollessa, ja omistaja lähetti koiransa tyhjentämään alueen. Iso, vinttikoiran kokoinen mutta robustimpi otus ohjas minut muristen ja näykkäistenkin isäntänsä luo, en ehtinyt edes käsiä pestä. Vihaisesti läksytin miestä, kun ei koira antanut edes pukea päällysvaatteita ja muutenkin niiden vessajärjestelyt on ihan surkeat, kun menee puoli päivää jonottaessa. Että paremmissa käsissä se olis suosittu paikka, mutta pitää ymmärtää, että ei ihmiset osta kaljaa jos ne ei pääse välillä vessaan. Niin, se oli huoltamo, jossa sai kaljotellakin...

Näin unta myös kummitustalosta, rähjäisestä mökistä. Joku käänsi aina ovenkahvaa ovesta, joka johti käyttämättömään kellariin, ja mie ajattelin, että kun telkkariohjelmissakin aina käytetään uskonnollisia juttuja haamujen sun muiden vampyyrien karkottamiseen, virrenveisuu vois ajaa mörön pois. En muistanut muuta kuin suvivirren, ja sitten joikasin siellä oven takana "jo joutui armas aika"a.

Sateinen ja kylmä päivä tiedossa. Ankeaa. Eilen oli tämmöstä ja melkein kesäistä:
Kuva on vino, en jaksanu avata Lightroomia että olisin suoristanu sen. Ei sais koskaan kallistaa kameraa kun heti tulee näitä vinousongelmia. Kaukana oleva puu on suorassa, lähellä olevat ei.

2 kommenttia:

  1. Voi teinien kanssa elämää... ;-)
    Kuulostaa jotenkin niin kauhean tutulta. Esikoinen ei kuuntele kun se omasta mielestään tietää jo kaiken. Kuopus väittää vastaan eikä kuuntele loppuun. Siitä tavasta koitan saada sen eroon lempeästi mutta päättäväisesti. Joskus meinaa pinna olla vähän kireä...


    Meillä esikoinen oli vielä käynyt puoliltä öin väijymässä perseidejä mutta yhtä huonolla menestyksellä kuin me kuopuksen kanssa aiemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi Pokemoneja on, ja niiden näkemistä ei haittaa pilvetkään :)

      Poista