keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Löysin tien

Aika raamatulliselta kuulostava otsikko. Mutta tie näytti tältä:
Luultavasti bongasin kultarinnan ja ainakin kaulushaikaran äänen tunnistin. Kurjet huusi, pari joutsenta näin, ja hauskan pariskunnan taivaalla:
Yksinäinen kurki jostain tuli, ja siinä kaarrellessaan ja korkeutta ottaessaan sai seurakseen ilmeisesti jonkin lokin. Siinä ne yhessä sitten pyöri taivaalla välillä lähempänä, välillä kauempana toisistaan.

Kävin jo eilen tuolla samalla tiellä, mutta kun ei ollut aikaa kävellä sitä loppuun asti, niin kävin tänään uudestaan. Eilen kuulin harmaapäätikan.

Kesämökkejä ihmisillä oli tuossa tien varressa, siinä oli järvi ja pienempi lätäkkö jonka rannalle mökkejään olivat rakentaneet. Vanhan aution maalaistalon pihalle oli rakennettu moderni lättänä kesämökki, ja vanhat laidunaidan tolpat oli vielä osittain pystyssä tien vierellä. Olisin toivonut voivani kurkistaa menneisyyteen, vaikkapa 50 vuotta taaksepäin, ja nähdä minkä näköstä siellä sillon on ollut...

Radalla on vielä toistaiseksi liikennettä jonkin verran, vaikka VR vähensikin vuoroja (juuri niitä, joita koululaiset ja työssäkävijät tarttis) ja mie en välttämättä tykkäis mökkeillä noin lähellä rataa. Mutta kaipa kaikkeen tottuu. Yksi juna meni sen tunnin aikana, mitä tallustelin tuolla. Monesti illalla myöhään jyristää pitkät tavarajunat.

En oikein luota tuohon mun vaakaan... se sekoili ensin niin että numerot vaan vilisti ja sitten näytti että jo pari kiloa olis eilisestä punnituksesta lähteny. No salaatti on hyvä diureetti (kahvi myös) ja kyllä mie vessassa oon ravannutkin, mutta olisko ollu vaan suolaisen ruuan tekemää turvotusta enin osa? Ja olin kuitenkin jo syönyt aamiaisen ja lounaankin ennen kuin kävin vaa'alla. Mutta älkää huoliko: olen edelleenkin "merkittävästi ylipainoinen" ja normaalipainoon on matkaa 17,4 kg. Tavoite on päästä edes lievään ylipainoon.

Murdoch on palannut! Lähettivät niitä vanhoja jaksoja joita en Areenasta katsonut, ja yhtäkkiä olikin tullu uusia :) Tyydyttävää, kuten sir Henry Merrivale ruukasi sanoa. Ja Bones jatkuu myös uusilla jaksoilla, siinä oli jostain syystä tauko kesken yhdennentoista tuotantokauden esittämisen. Nyt on mullakin taas jotain katsottavaa, eikä tartte vanhoja Poirotteja kattoa. Ihania nekin tosin on.

Tuli kyllä ihan mielenkiintoinen dokumentti tuberkuloosista, oli vaan amerikkalaisesta näkökulmasta vallan. Mun toinen mummo kuoli siihen vuonna 1942, rintatautiin sen sanottiin kuolleen. Ei se kyllä ollu mummo vielä sillon. Nuorin lapsi ei ollu montaakaan vuotta... jäi sitten sotalapseksi Ruotsiin kun siellä lapsia käytettiin turvassa, ja pesueen isä hylkäs lapsensa ja muutti jonkun toisen naisen luo toiseen kaupunkiin.

Historialliselle mielellä kun olin, niin kerron tänäaamuna lapsilleni anekdootin äitinsä elämästä lapsena, kun kaupassakin (Osuuskauppa Lapinmaa) käytiin niin, että palautuspullot annettiin kaupantädille - ei ollu mitään automaatteja - ja ostoksetkin saneltiin sille tädille, niin se haki maidot takahuoneen kylmäkaapista ja tavarat hyllystä ja latoi ne siihen tiskille, ite ei tarvinnu ku seistä siinä ja komennella. "Reiluu" totes kuopus :). Osaiskohan ihmiset ollenkaan enää asioida kaupassa, jossa olis palvelu?

15 kommenttia:

  1. Apua, kaksi sanaa otsikossa ja aamulla esikoinen ei murahtanut sitä tavanomaista huomenäännähdystään vaan tyystin toisenlaisen. Nyt on maaimankirjat sekaisin! Toivunkohan mä tästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavuja ei sentään oo sen enempää :) kuudes päiväkin on ollut kahden sanan otsikko... mutta kai sen muutoksen aika joskus on.

      Poista
    2. Miten mä en huomannut sitä ollenkaan? Mä ehkä vaan tuijotin lumoutuneena pajutöitä?

      Poista
    3. Mie en monestikaan katso otsikoita... oon aatellukin, että kauhee homma toisinaan keksiä otsikko (sillä muuten ON merkitystä lukijamäärille, vaikka ne nyt ei mulla olekaan silleen silmälläpidon alla tai tärkeitä) ja sitten on tämmösiä, jotka ei ees vilkaise.

      Poista
  2. Tuli mieleen lapsuuden kauppareissu. Kaupasta sai irtomaitoakin ja sitte tuli ne maitopussit. Muistatko niitä? Kauppias laski loppusumma paperille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muistan että ne aina vuoti. Ja niistä virkattiin mattoja. Tuolla mejän saunan eteisessä on vieläkin semmonen :)

      Poista
  3. N. 45v. sitten, kun kävin pienestä kyläkaupasta ostamassa terv.siteitä, pakkaukset oli kääritty paperiin. Eikä ollu mikään hihhulikylä, sen kummemmin, ku kauppiaskaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hienotunteisempaa menoa kuin nykyään! Viinapullokin käärittiin paperiin.

      Poista
    2. Ja pornolehdet ;-)

      Kun mä olin R-kioskilla töissä, oli hupaisaa seurata niitä miehiä jotka tuli ostamaan Jallua jne. Miestenlehdet oli ylähyllyllä ettei lapset ekana niitä näkis, ja sitten sieltä läheltä piti valita joku Metsästys ja kalastus ostettavaksi kans, että sen alle saatoi piilottaa tän varsinaisen ostoksen.

      Kuitenkin mun piti aina se toinen lehti ottaa päältä pois kun luin viivakoodin, ja rapisihan se pornolehti ihan eri lailla, kun siinä oli sellofaani tai sellainen muovi"pussi" päällä... ei jäänyt kellekään epäselväksi mitä oltiin ostamassa. Hih!

      Poista
    3. No sillon on sentään ollu jo viivakoodit :) mutta sehän oli hyvä, kun muutkin lehdet kävi kaupaksi, kun piti toinen lehti ostaa "suojaksi"...

      Poista
    4. Totta ;-)

      Nyt yht äkkiä tuli mieleen myös Alkot ennen aikaan. Se oli kaameaa, kun monien viinien nimet on niin vaikeita, ettei niitä osannut siinä tiskillä sanoa. Sitten piti ottaa vaan jotain kamalaa Magyaria kun sen nimen muisti ja osas likipitäen lausua!

      Poista
    5. Joo, muistan kyllä kun yritin ostaa valkkaria, jonka nimestä muistin vain osan, ja myyjä ei yhtään edes yrittänyt auttaa kun en osannut sitä ranskalaista mongerrusta kokonaan. Toivottavasti sai loparit, kun Alkot muuttu valintamyymälöiksi.

      Poista
    6. Mulle paha oli tää: Rüdesheimer Rosengarten ja sitten kun en sillon ymmärtänyt mikä on rypäleen nimi ja mikä viinin, piti vielä siihen perään posottaa "Müller-Thurgau"

      Rüdesheimer Rosengarten Müller-Thurgau ;-)

      Poista
  4. Ovat melkoisesti kauppareissut muuttuneet minunkin lapsuudestani. Maitokannun kanssa haettiin irtomaitoa, jota pitkävartisella mittakannulla kauhottiin isosta tonkasta. Ja sitten tulivat muoviset maitopussit. Kahvi jauhettiin myllyssä ja isolla puukalikalla koputettiin lopuksi myllyä, että kaikki jauhettu karisi pakettiin. Jauhot mitattiin pusseihin isoista laareista. Kaikki käärittiin valkoiseen paperiin, jota oli isoina arkkeina pinossa tiskillä ja niihin myös kirjoitettiin allekkain ostosten summat ja laskettiin sitten yhteen. Voi millaisia muistoja postauksesi toikaan mieleeni lapsuuteni Murron kaupasta täällä Kotkassa! Nyt paikalla on Seurakuntakeskus!
    Varmasti olisi nykynuorisolla vaikeuksia toimia tuon ajan kaupassa. Ja niin, äiti pesi tyhjentyneet maitopussit ja leikkasi ne matonkuteiksi. Minulla on vieläkin jäljellä pari hänen niistä kutomaansa mattoa. Niin, kai muistatte kudotut muovimatot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, ehdin jo tuonne aikaisempaan puhuakin niistä matoista. Kyllä silloinkin osattiin keksiä kierrätyskeinoja!
      Mummolassa oli kyllä kahvimylly, mutta en muista, että sillä olis jauhettu. Sokerisaksetkin siellä keittiön seinällä oli, mummo joskus pienenteli palasokeria niillä. Ja kun ei mummolassa ollu piirustuspaperia, ostettiin kyläkaupasta sitä valkoista käärepaperia, se maksoi 2 penniä arkki mutta oli aika tuskastuttavaa piirustuspaperiksi, kun se oli niin kiiltävää...

      Poista