perjantai 15. tammikuuta 2016

Aalto

Usein, kun on vaikka huono olo, migreeni, väsymys, masennus tai mikä tahansa "este", tulen ajatelleeksi, että sata vuotta sitten ei olis voinu jättää hommia tekemättä ja mennä sohvalle peiton alle potemaan. Ei edes ollu sohvia. Ei ollu kaikilla kenkiäkään. Kamala pakkanen ulkona, mutta siellä piti silti käydä, oli kenkiä eli ei. Hoitamassa elukat, huussissa, hakemassa puita... tekemässä puita, jos ei ollu valmiita. Ja jos ei ollu ollenkaan puita, niin jäätyi hengiltä. Ihmeen sitkeitä nämä pohjalaiset on olleet, kun kuitenkin on hengissä säilyneet näihin päiviin.

Luen just kirjaa "Neandertalin ihminen -kadonnut lajitoveri" ja on ne muinaiset ihmisetkin olleet melkoisia sissejä. Tosin ei neandertalilaiset ole lumessa selvinneet, ei ainakaan jos lunta ja pakkasta on ollut viikkokausia joka talvi. Jäännökset, joita on löydetty pohjoisempaa, on olleet peräisin lämpimiltä jaksoilta jääkausien välissä, kun Suomessakin on ollu Keski-Euroopan ilmasto jossain vaiheessa.

Taannoin tuli kolmiosainen dokumentti Suuri ihmisodysseia, jossa aito merentakaiseen tyyliin kehiteltiin suuri ongelma - miten ihminen oli päässyt Afrikasta pois, kun Saharan autiomaa oli edessä - ja sitten ratkaistiin siinä nimenomaisessa ohjelmassa tämä ihmeellinen asia (jonka kuka tahansa asiaa opiskellut näki teennäiseksi probleemaksi). Joidenkin ohjelmantekijöiden (etenkin amerikkalaisten) mielestä pitää vain olla dokumentissakin jokin juoni ja toiminta ja onnellinen lopputulos.

Ei siinä mitään, mutta samaisessa ohjelmassa jätettiin kokonaan selvittämättä, miten oli mahdollista se, että viimein sen Saharan yli päässeet ihmiset tapas Lähi-idässä tai Euroopassa - ihmisiä. Siihen ei millään lailla otettu kantaa, että nekin oli päässeet Afrikasta joskus. Sieltä lähti varhaisia ihmisiä useaan eri otteeseen vaelteleen muualle maailmaan jo ennen sitä viimeisintä aaltoa, jonka jälkeläisiä me kaikki nykyisin täällä elävät ollaan.

No, mun ei flunssassa tarvi lähtee metsästään, keräileen juuria tai polttopuita tai lypsään lehmiä kuuraiseen ja paskaiseen navettaan, käyn vain viemässä pähkinöitä linnuille ja täyttämässä ruokinta-automaatin. Lastenkuskaushommia on, mutta siihenkin on auto; ei tarvi valjastaa hevosta reen eteen ja sillä kulkea kylmässä ja tuiskussa. Aamukyydityksiin ei ole kyllä miehestä apua, vaikka sekin on kotona ollu... iltapäivällä kyllä kuskaa, jos valokuvaamishommiltaan ehtii. Tai muuten hoksaa. Tänään ei muistanut, että tyttö pääsee jo varttia vaille neljä, eikä voinu lähtee hakeen kun autoa ei ollu lämmitetty. Mun autolla oli ajettu neljä tuntia aiemmin, kylmähän sekin jo oli, mutta sillä oli lähdettävä sitten. No, miekään en huomannu ajan kulua, vasta silloin heräsin kun oli jo 10 minuutin sisällä lähtö. Että ei nyt ihan pelkästään miehen vika ollu, enhän miekään muista kaikkea, miksi sen pitäs?

8 kommenttia:

  1. NO kyllä minusta tuntuu kummalta silti että jos on saikulla voi tehdä mitä haluaa sen sijaan että vaihtelun ja virkistyksen nimissä vastaisi kotihommista joihin yleensä ei töissä käydessään osallistu. Jos kykenee harrastamaan jne. mutta no miksi olen yksin... hah.

    En tiedä, täytyy kysyä miten ne ennen talvipakkasilla kodassa vällyissä värjötteli että oliko pakko jos oli pakkasta, muuta kuin käydä asioilla. Kai ne puutkin oli siellä kodassa tai jossain reunan alla. Tällaisen mielikuvan olen saanut tosin lukemistani kirjoista mutta siitäkin on jo aikaa kun ne luin eli tosiaan kuinkahan relevanttia tekstiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen esittänyt kaljanjuontia syyksi, mutta kieltää, kuten aina kaiken negatiivisen palautteen. On muka ajokunnossa aamuisinkin - sen toistakymmentä tölkkiä kaljaa illalla/yöllä juoneena. Joopa joo.

      Ja mie jälkeenpäin mietin tuotakin, että eihän ne lehmät ees lypsäny enää näihin aikoihin talvella, kun ne oli poikinu jo keväällä eikä kunnon ruokaakaan ollu.

      Poista
  2. Se on kuitenkin varmaa että kehityksen myötä ihmisestä on tullut heikko ja heikommaksi mennään. Onhan se hieno asia että lääketiede pelastaa ihmishenkiä mutta jos heti syntynästä asti elämää pidetään keinotekoisesti yllä eikä luonnollista karsiutumista tapahdu, niin seurauksena on yksinkertaisesti geneettinen alasajo ja me kaikki tiedämme kuinka siinä käy.

    Ehkä himppa liian kurja launtaiaamun aloitus mutta oikeesti, kun puhutaan taudeista ja bakteerien mutatoitumisesta, niin syyllinen löytyy peiliin katsomalla koska ihmiskunta ampuu itseään jalkaan hela tiden.

    Toisaalta maailmassa on paikka jossa taudit eivät vaivaa, siellä heiluvat palmut ja taustalta kuuluu hento ukulelen ääni. Jaloissa pyörivät lampaat bäkättävät iloisesti ja toinen toistaan kajahtaneiden paimenien ihme mongerrus täyttää varhaisen aamun...oi kyllä, se paikka on siellä mistä minä tulen :D

    Kaikille oikein hyvää lauantaita ♥
    Muistakaa myös olla ihmisiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän niitä tauteja ole joka paikassa... ihmiskunta ampuu itseään jalkaan kyllä, koko ajan. Esimerkiksi holvaamalla antibiootteja niin, että bakteerit on resistenttejä ja porukka kuolee tavan infektioihin. Esimerkiksi Intiassa pystyy ilman reseptiä ostamaan sitä kaikista tehokkaintakin antibioottia tuosta vaan, ja erityisesti sielläpäin on valtavasti resistenttejä bakteerikantoja. Onhan Suomeenkin tullut Venäjältä tubia, johon ei lääkkeet pure. Ihmisillä ei ole joko älliä syödä kuurejaan loppuun tai sitten ei yksinkertaisesti ole rahaa ostaa sitä tarpeeksi.

      Elämä kulkee maapallolla sykleissä, nyt on ihmisen aika jo lopuillaan, tai ainakin keskivaiheen ylittänyt. Kyllä jokunen jää henkiin, mutta voisin vaikka lyödä vetoa, että ne ei ole kaupunkilaisia. Ehkä niitä paimenia?

      Poista
  3. Lehmistä en tiedä, mutta ihmisellä on ollut tosiaan paljon rankemmat olosuhteet aikoinaan. Välillä tuntuu kumminkin, että so what? meillä on nyt näin ja jostain asiasta on syytä olla kiitollinen, niin, mutta kelle? Uskovaisilla on jumalansa, mutta muut?

    Huono aamu, pitäisi siivoilla. Mies lähti just lenkille ja katsomaan joko pelloille on tehty ladut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai sitä voi olla kiitollinen ihan suuntaamatta sitä johonkin? Tai tyytyväinen asiaintilasta ainakin. Tottahan monet uskovaiset haluaa uskoa ja uskotella, että kaikki edistys maailmassa on (kristin)uskon ansiota.

      Meilläkin toinen lapsista just eilen mietti, että onkohan ladut vedetty... eilen vielä pyrytti, enkä tiedä tekeekö niitä latuja kukaan lauantaina, mutta kyllä sitä lunta jo sen verran on, että jonkinlaiset ladut ehkä sais.

      Poista
  4. On meillä helppoa ja siitä kyllä olen kiitollinen. On lämmitys ja jos joku paikka prakaa - niin kuin ulko-ovi - niin voi soittaa huoltoyhtiöön. Ne sitten pakkasen ja pyryn läpi lähtee tulemaan, me vaan maksetaan (sikamaista vuokraa ;-)

    Kyllä musta sairaslomalaiseltakin vois jotain vaatia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No varsinkin, kun vaiva ei varsinaisesti "työkykyä" haittaa...

      Poista