sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Pari

Sain taas tänään ripustettua pari jäädytysjuttua, jotka on olleet ties kuinka kauan jo valmiina, mutta muotissa kiinni. Kertakäyttömuovijuoma-astiassa. Mikähän sitä kuvais parhaiten, ehkä "lasi" mutta ei lasi voi olla muovia, sehän on lasia. Suomenkielessä on tässäkin kohtaa aukko. Puuttuu kuvaava luonteva sana... juoma-astia ei ole kovin notkea, vaikka kertookin, mitä sillä kuuluu tehdä. Mutta eihän mun siitä pitänyt jaaritella vaan tuosta pariskunnasta, jotka pitää toisiaan kädestä. Ja joku väkivaltaisen näköinen tyyppi astalo kädessään hyppää niiden kimppuun ylemmästä raidasta. Liekö triangelidraama meneillään?
Laitoin siis värivettä, annoin jäätyä, laitoin toisen väristä vettä ja annoin jäätyä ja toistin. Tuppas silti reunaa myöten värit meneen vähän toisen reviirille maagisia kuvioita muodostellen. 

Sitten se toinen blingblingjäädytys - samaiseen silikonivuokaan ihan vaan vettä ja hileitä ja kun ne jääty niin lisää vettä. Olis kannattanu jättää lisäämättä, tuli kuplia ja harmautta ja muuta ikävää. Mutta hauskan näköinen tuokin on. Kesällä sitten on noita kiiltäviä palasia pitkin pihaa...


Kahden päivän työrupeama on ohitse. Väsyin totaalisesti. Eilen vedin pitkät päikkärit, tänään olin ihan hirveän väsynyt ja piti lähtee kaupassa käymään ja ruoka laittaa ja ehdin vain torkahtaa ennen kuin piti taas lähteä. Työ sinänsä on kyllä ihan mukavaa - paitsi vasikoiden juotto. Isossa ryhmäkarsinassa on viisi juotettavaa (vain koska ei ole tarpeeksi pantoja niille, että voisivat käydä juoma-automaatilla itsenäisesti - pantojen ostosta vastaava henkilö ei pidä asiaa ongelmana, koska ei itse koskaan juota vasikoita) ja on ihan hirvee homma saada pidettyä tuttisankon tutti oikean vasikan suussa ja hätistää muita pois. Etenkin, jos ja kun juottaa kahta kerralla, ettei maito ehdi jäähtyä. Kaksi vasikkaa tulossa lisää ihan piakkoin, lehmä ja hieho vuorotellen viuhtoo hännällään poikimakarsinassa sen näköisenä. Olin jo varma, että tänäaamuna on vasikka, kun oli niin tuskainen meno eilen, mutta eipä vain.

Huomenna on monta menoa, mutta onneksi ei aikaista lähtöä...

10 kommenttia:

  1. Onpa tosiaan jännä kuvio ja ihan niinkin sanoit! Vasemmalla ukko,oikealla akka. Ja akasta lähtee musta pilvi,nalkuttaa varmaan jotain. Toi ylin voisi olla myös Amor?
    Jänskää touhua on tuo lehmäelämäkin, mulle ihan hepreaa. Vaikka oppisi sitä kai siihenkin kun haluaisi.
    Auringonpilkahdus huomiseen päivään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulle taas villisianhoito on täysin kokematon asia :)
      Ja tosiaan - Amorhan se vois olla ja astalo jousipyssy. Kauniimmin aateltu...

      Poista
  2. Ennen kuin luin sinun selostuksen katsoin kuvan ja näin: kaksi sukeltajaa vedessä ja pinnalla kajakissa istuu joku vahtimassa sukeltajia.

    Kauniita jääkoristeita teit. Minä en jaksanut monivärisiä.

    Nosta hattua kun jaksat siellä navetassa. Se on hienoa ja tekee hyvää sulle varmaan vaikka onkin raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin me nähdään maailma erilailla :)

      Poista
  3. Ja jäätaideteokset eikun kehittyvät ja kaunistuvat päivä päivältä!
    Ylimmäinen on ihan superhieno kuvioineen kaikkineen ja tuota menetelmää vois käyttää ennustusten laatimiseen, vähän niinkuin tinojen valamista mutta jälki on paljon komeampaa ja sanoma paljon selkeämpi.

    Noita kerrostöitähän sais silläkin tapaa että astiaan täyteen/miltei täyteen puhallettu ilmapallo siten että siitä jää n. 10cm ala vedenpinnan tasolle, ulkopuolelle pelkkää vettä ja kun vesi on jäätynyt, niin ilmapallo puhkaistaan ja pallon rippeet ronkitaan pois ja onkalo täytetään värillisellä nesteellä. Voi olla liian hankala toteutettava ja tuli vaan mieleen kun katselin tuota ylintä työtä.

    Blibgbling on hieno ja mitenkähän heijastin näkyisi pelkän (kirkkaan) veden sisältä? Heijastaisiko se samalla tapaa kuin normaalisti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta näähän on jo vanhoja, joita en ole vaan jaksanu irrotella. Nyt ei taida olla oikein jäädytyskelit, muuten sanoisin että älä hullua yllytä! Tuosta jään sisälle veden kaatamisesta voin kyllä sanoa, että se sula tavara tahtoo risautella jo jäätynyttä rikki, ennenkuin jäätyy itse.

      Poista
  4. Hienot on värit.

    Pystyy hyvin kuvittelemaan työtä navetassa vaikka onhan se varmaan erilaista uudemmassa navetassa kuin minun kokemuskset 90- luvulla. Tunnen itseni useinkin rikkaaksi kun on tullut monenlaista työtä ja elämäntapaa tutuksi. Vaikka tosiaan päivittämistä vaatisi paljon jos palata pitäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se kehitys on kehittynyt jopa karjataloudessa... eilen kuulin, että nykyisin on jopa piikkejä, joilla lehmälle saadaan kiima aikaiseksi väkisin. Ennen oli vain kiimankatkaisupiikkejä... lettupannutesti sentään on käytössä vieläkin, mutta maidosta voi testata kotitestillä, onko siinä vielä antibioottijäämiä vai joko sen voi panna tankkiin. Mittalypsyjä ei tarvi, kun koneet mittaa maitomäärät ja solumäärät ja tankkiin ei mee solumaitoa kun kone itse heittää solumaidot viemäriin. Tuolla ei tarvita siementäjääkään, kun emännällä on typpipönttö ja se hoitaa siemennykset ite. Tietää mitä on tulossa, eikä synny puhtaalle ay-lehmälle pikimustaa risteytysvasikkaa, vaikka valiosonnia piti olla...

      Poista
  5. Mullekin tuo näyttäytyy kolmiodraamana - ja toi Helmin nalkutus on hyvä ;-)

    Navettahommat on varmaan raskaita, voin kuvitella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie en ees hoksannu pilveä, ennenkuin Helmi sanoi :) valikoiva näkö?

      Poista