torstai 28. tammikuuta 2016

Keli

Niin, eihän mun ollu tarkoitus mollata oikeasti herkkiä, oon vaan niin kyllästynyt niihin, jotka on muotiherkkiä ja pilaavat typeryydellään niiden oikeasti kärsivienkin maineen, niin että kun nyt on - pitkällisen yrityksen jälkeen - annettu sairauskoodi ympäristöyliherkille, niin siellä on sitten samassa kategoriassa homealtistuneet ja ne mustan värin nanopartikkeleille herkistyneet. No en mie oikeasti tiedä, onko sellaisille herkistyneitä, mutta oikeasti sairaat ja luulosairaat on pantu siis saman sairausnumeron alle, ja se on minusta erittäin väärin. Ne on juuri ne luulosairaat, jotka aiheuttaa sen, että kaiken maailman markkusainiot dissaa oikeitakin yliherkkyyksiä.

Gluteiiniyliherkkyys on myös muotia nykyisin, ja siksi gluteenittomien tuotteiden myynti on kasvanut, ja esim. kahviloissa ja ravintoloissa gluteenittomia annoksia kysellään enemmän kuin ennen. Olen kuullut/lukenut jonkun keliaakikon valittavan, kun seisovasta pöydästä häviää muiden suihin gluteenittomat vaihtoehdot ja niille, jotka oikeasti sellaisia tarttis, ei sitten jää. Mie en koe olevani yliherkkä vehnälle, mulla todennäköisesti on jonkinlaista ärtyvän suolen oireyhtymää vain. Täysjyvävehnää nimittäin pystyn jonkin verran syömään ilman oireita.

Joogaopistolle ilmoittautuessa kysyttiin ruokavalioista, mutta en kehdannut siihenkään laittaa, että gluteeniton. Kysyn sitten siellä tarvittaessa, mutta eihän ne nyt muutenkaan mitään valkoista vehnää suosi ruuassa. Ituja ja kaalilaatikkoa...

Mutta keliakian sijasta kirjoitankin keliasiasta. Nyt on ollut suojakeliä niin kauan, että ne tamppaantuneet (auraamattomat) lumet on jääksimuuttumisensa jälkeen muuttuneet niin pehmeiksi, että eivät pikkutiellä kestä auton painoa. Mie sain taas töitä ja se tila on sellasen harjun takana niin, että kun sieltä haluaa pois, pitää kiivetä jyrkkä mäki. Sinne on onneksi useampi reitti, ja nyt tullessani valitsin sen, mitä emäntä sanoi loivemmaksi, ja olihan se ehkä vähän... mutta ihan lopussa oli tiukka käännös ja pieni mutta jyrkkä mäentöppyrä siinä terävän kulman muodostavassa käännöksessä. Kovaa ei olis edes päässyt kulkemaan, kun pyörät suti lähes koko ajan; kakkosella suditin menemään hissun kissun mahdollisimman tasaisella pienellä kaasulla ja siinä mutkassa - kun auton nokkakin nousi niin ylös että tie hävisi hetkeksi näkyvistä - olin satavarma, että nyt karkaa käsistä eikä ainakaan sillä vauhdilla ja sutimisella pääse siitä mäestä yli. Ehdin jo miettiä, että saanko autoa ojasta ite vai pitääkö soittaa joku apuun, mutta niin vain sitkeä uuttera Picassoni selvitti senkin!

Muutenkin kun on näitä maalaisteitä pitänyt ajella niin tuntuu kuin niskat kramppais kun joutuu niin kamalan skarppina olemaan koko ajan. Pää jäykkänä.

Jäädytysjutut on mennyttä, tein mie tuon lyhdyn ja poltin siinä yhden ulkotulen, kun olihan se tehtävä kun niin paljon olin nähnyt vaivaa.
Ilman salamaa
Salaman kera
Halusin ottaa salamallakin, kun tuo yksi on hauskasti kaksivärinen. Sillä oli joku tarinakin, en vain enää muista mikä. 




Pitäs irrotella nuo tyhmät narut pois kertomasta menetetystä kunniasta. Pajupallo sentään on siinä vielä.


8 kommenttia:

  1. Sainio on kyllä yks sanonko mikä ... grr.

    Mä oon ihan onneton näillä keleillä ajamaan ja koitan pysytellä paikoillaan niin paljon kun mahdollista.

    Mä tykkään tosta salamattomasta kuvasta, niin kuin aina. Jotenkin niissä on tunnelma kohillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano vaan :)
      Miekään en taatusti ajelis mihinkään, jos ei olis tullu luvattua. Mietin jo eilenillalla kauhunhetkiä tiellä kokiessani, että pyydänkö tänäiltana mieheltä kyydin. Sitten olis ainakin työntäjä autolla, jos kaksin ajeltais. Onneksi nyt on pakkasta vähän, josko hiukan auttais...

      Poista
  2. Sano siellä joogaopistolla että olet ollut gluteenittomalla ruokavaliolla ja pelkäät että jos se vaihtuu vatsa äityy kipeäksi. Tytölläkään ei ole vilja-allergiaa mutta on saanut helpotusta tästä ruokavaliosta ja kärsii aina kun lähtee pieniä määriäkin syömään. Ja siis gluteenitonta vehnääkin... kun ollaan viljattomalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Kyllähän se tekee hallaa sitä vehnää syödä, eikä oo kiva joogata jos pierettää.

      Poista
  3. Täällä on kanssa tiet joko jääpeilinä tai moskaa täynnä. Nyt en tiedä mitä odottaa kun illalla myöhään kävi lana tai karhu vetämässä tiet. Kauppaan pitää lähteä. Mutta on täällä kyllä saanut tottua vaikka minkälaiseen keliin, minun kun on aina pakko ajaa, ei täältä muuten mihinkään pääse.

    Vähän tuntuu, että tuo gluteeniton on samalla tavalla tullut muotiin kuin aikoinaan tuli laktoositon. Kaikki halusivat sitä varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä pitäs nyt just vaihtua pakkasesta suojakeliksi taas... aamulla kun olin hereillä (heräsin yli tunnin aikasemmin kuin piti, enkä saanu enää unta!)niin kuuntelin ohiajavien autojen ratinaa jäätyneellä tienpinnalla, ja olin iloinen pakastumisesta. Muuten olin kyllä hieman harmissani - nyt en kyllä mee vähään aikaan tuonne töihin, en vain jaksa sitä.

      Poista
    2. Sehän tässä meidän eläkeläisten työnteossa on just kiva, kun sitä ei ole pakko tehdä. Pidä ihmeessä taukoa, jos siltä tuntuu.

      Poista
  4. Voi, sä oot aksanu tollasen ison lyhdyn värkätä. Hyvä sinä!!
    Luin kanssa jostakin, että pitopalvelut ja muut juhlien järjestäjät on helisemässä noiden nykydieettien kanssa. JOku hesalainen yritys kertoi, että heillä on 70‰ tilauksista dieettejä. Samaa hintaa kuitenkin halutaan. Dieetit kuitenkin tarvii nykyään extrahenkilöitä ja osa on kalliimpaakin. Kuitenkaan dieeteistä vain 30‰ on "oikeita", eikä näitä muotivillityksiä. Moni tuntuu kuitenkin olevan sitä mieltä, että vehnä pahentaa mahaoireita. Mä en oo yhäkään saanut kokeiltua, onko mun kohdallani asiassa perää..
    Tsemppiä autoiluun!

    VastaaPoista