Pakko

Nyt on pakko avautua. Johonkin. Ja minnekäs muualle kuin tänne, anteeksipyyntöni tarjoan jo valmiiksi, jos loukkaan jonkun tunteita.

Kävin joogassa pitkästä aikaa, edellinen käynti oli joulukuun alkupuolella. Tai joskus. Monta viikkoa sitten joka tapauksessa. Kaksi tämän vuoden ekaa kertaa jäi välistä flunssan takia, mietin nytkin sinnemenoa kun aamulla niin yskitti, mutta menin kuitenkin, eikä onneksi siellä yskittänyt. Kälätys oli melkoinen, ja aloituskin viivästyi sen takia - joku jopa vetosi kellon "kulkevan omia teitään" ja sillä varjolla haahuili siellä, vaikka kello oli ihan oikeassa. Sitten kun viimein päästiin aloittamaan, niin alkajaisiksi ohjaaja esitti "erään ryhmäläisen toiveen" että matkapuhelimet laitettaisi ns. lentotilaan, että säteilyherkät ei häiriintyis.

Siis oikeesti. Asiaa on paljon tutkittu ja "Toistaiseksi ainoa varmasti tunnettu mekanismi, jolla matkapuhelimien säteily vaikuttaa eläviin kudoksiin, on lämpeneminen."* Sekin edellyttää puhelimen lähellä (esim. taskussa tai korvalla) oloa. Eikä toistaiseksi ole ihmistutkimuksissakaan saatu todennettua oireilun ja kännykkäsäteilyn yhteyttä. Siis sehän on radioaaltoja. Niitä kulkee ihan koko ajan joka puolella meidän ympärillä, ihan taatusti ainakin niissä paikoissa, missä radion saa kuulumaan.
(*Wikipedia)

Kun minä silloin aikanaan sille ohjaajalle kirjelmöitsin siitä paikkaongelmasta, kun tietyt ihmiset osoittaa mieltään, jos heidän paikalleen sattuu alustansa asettamaan, vaikkei mitään paikkoja oikeasti voi varata, niin ohjaaja (toki sanoi seuraavalla kerralla asiasta, mutta) esitti mulle, että "meidän pitää opetella sietämään toisenlaisuutta" tai jotain sinnepäin, ei se nyt just noin menny mutta ajatus oli se, että mun olis vain pitäny nousta asian yläpuolelle. Nähtävästi sama ei koske säteilyhörhöjä.

Mietin vähän, kuka se niistä järkevänoloisista mummoista olis, mutta se paljastuikin toiseksi niistä kahdesta mua nuoremmasta ihmisestä, ketkä siellä käy. Eikä sillä ollu tähän mennessä ollu mitään ongelmaa kännyköiden kans. Se paljasti itsensä sillä, että heti joogan päätyttyä kysyi innoissaan, että huomasiko kukaan eroa. Kyllä joku kuului myöntelevänkin, ja kovin positiiviset kokemukset oli porukalla. En viitsinyt rikkoa harmoniaa kysymällä, huomasiko kukaan, että mun puhelin oli ihan normaalisti päällä, vaikka äänettömällä.

En todellakaan ala temppuilemaan tuollaisen takia - jos kyse olis jostain OIKEASTA harmista, vaikka koira-allergiasta, voisin vaihtaa ryhmää tai käyttää aina vastapestyjä vaatteita etten aiheuta oireita, tuoksuja en juuri käytäkään ja muita eläimiä ei ole. Se on jo liikaa, että joku alkaa vaatia joogaryhmää käyttäytymään mielensä mukaan.

Taidan viedä seuraavalla kerralla alumiinifoliota sinne, että halukkaat voi kietasta siitä hatun itelleen.
Tai jos kertoisin, että olen allerginen mustalle värille, että siitä irtoaa ilmaan nanohiukkasia, jotka aiheuttaa mulle huonon olon, että voisitteko joogaa varten pukeutua toisenvärisiin vaatteisiin? Ei sellaisesta mitään todisteita ole, mutta luin intternetistä että niin voi olla, ja ihan selvästi itsessäni olen huomannut oirehdintaa! Sen täytyy olla musta väri, se ei voi olla mikään muu! Paitsi ehkä tummansininen. Sinapinkeltainen on vain rumaa, älkää panko sen väristäkään päälle, kun se sattuu silmiin.

Tai sitten vain olen hiljaa ja annan hörhöillekin jooganautinnon, kun ne kokee olonsa hyväksi luullessaan, että huoneen kännykät on lentotilassa.