tiistai 26. tammikuuta 2016

Raha

Sen verran kylmenee kämppä aina lämmityskertojen välillä, että koiria viluttaa. Usein menevät heti lämmittimen eteen, kun sen laittaa päälle. Ja jostain syystä usein myös silloin, kun alkaa olla jo kuuma ja aattelee, että laitanpa lämppärin pois - siinä onkin koira edessä lämmittelemässä, eikä sitten raaskikaan sammuttaa.

Pakkasta ei kyllä enää ole, että sen puoleen... lintulaudaltakaan ei vähene ruoka ollenkaan niin kovaa vauhtia enää. Ja olen kyllä ollut kuulevinani joissakin sinitiaisen äänissä kevään sävelen :)

Säiden haltijan kyllä täytyy olla nainen, kun menee nämä kelit ääripäästä toiseen. Ensin on joulu, joka on yhtä lämmin kuin edeltänyt juhannus, sitten tulee helvetilliset pakkaset. Sitten sataa vettä. Oli muuten pikkuisen inhoittavaa ajella, kun kävin viemässä tytön kouluun. Annoin rahaa, että tulee bussilla kotiin, oli se niin stressaava matka... eikä siinä ajokelin huonoudessa ollu vielä tarpeeksi, kun alkoi moottorihäiriön valokin vilkkua kojelaudassa. Ajoin linja-autopysäkille ja sammutin auton, ja kun käynnistin uudelleen, ei ollu enää ylimääräisiä valoja. Joku ruiskutus- tai pakokaasunpuhdistushäiriö, joka ehkä sitten meni ohi.

Laitoin meneen lomituspalveluun tuntilistani (odotettavissa ensikuun puoliväliin muutama kymppi ylimääräistä rahaa) ja työverokorttini, jonka prosenttimäärää korotin yhdellä yksiköllä. Ostin vähän enemmän postimerkkejäkin, kun nousee postimaksut taas enskuussa. Oli kirjastossakin noussut kopiohinnat 100% siitä, kun edellisen kerran kopioitsin... nyt piti siitä verokortista ottaa kopsut, vaikka vahingossa sitten lähetinkin sen alkuperäisen... Vähän ärsytti, kun oli kiire, ja kirjastontäti ei suostunu ottaan mun rahaa ennenkuin olin kopioinut, ja sitten kun olin asian hoitanut ja oli maksun aika, ei ollukaan ketään tiskillä ja jonoakin oli kertynyt.  Ja mulla kiire kotiin laittaan ruokaa ennenkuin taas pitää olla menossa. Jätin sitten ne rahat vaan siihen tiskille ja huikkasin mennessäni tädille että jätin ne siihen.

Kirjastosta mieleen; kun palautin edellisen kerran kirjoja, oli kauhea hässäkkä siellä ja ihan sikana palautettuja kirjoja, ja sitten yksi Aku Ankan Jumbo oli meillä muka palauttamatta ja siitä tuli sähköpostiin muistutus. Yritettiin etsiä sitä kaikista mahdollisista ja mahdottomista paikoista, autoistakin, eikä löydetty, ja lopulta mun piti netissä uusia sen laina. Olin kyllä melko varma, että se oli siinä kassissa, mutta kun sitten käytiin kirjastossa muutaman päivän päästä katsomassa, sitä kirjaa ei ollu siellä. Päättelin siis, että sen on oltava meillä. Mulla oli hitonmoinen huoli siitä ja melkein jo tilasin kaupasta uuden, kun aattelin että se on korvattava kun me ollaan se hukattu, mutta kun sitten kävin netin kautta katsomassa niitä lainojani, sitä ei enää ollukaan siellä. Se siis oli kuin olikin viety kirjastoon, mutta hyllytetty palauttamatta, ja ilmeisesti joku oli sen halunnu lainata ja siinä vaiheessa siellä korjattu asia. On se hyvä, että pystyy netistä katsoon omat lainat! Ja uusimaankin tarvittaessa.

Eilinen oli tosiaan haipakkaa, eestaas menoa ja nopeaa ruuanlaittoakin jossain välissä. Tiesin, että kuopuksella on nälkä, kun se ei kuitenkaan ole koulussa syönyt, ja otin sille ruokarasian mukaan kun lähdin hakeen hammaslääkäriin. Hotkaisi ruuan siinä muutaman minuutin automatkalla, pesi hampaat ja meni reippaasti paikkuuseen. Meillähän oli tosi tiukka aikataulu, kun tunnin välein oli ajat hammaslääkärille ja psykologille, mutta tyttö pääsi lääkärille muutaman minuutin aikaisemmin, ja homma oli valmis viisi minuuttia yli varatun kellonajan. Käsittämättömän nopeaa on hampaan paikkaus nykypäivänä! Siinä ajassa (ehkä yhteensä n. 10 min) puudutus, sen vaikutuksen odotus, poraus, paikkaus ja kovetus. Ei mitään syöntirajoituksiakaan. Ennen vanhaan jyrryytettiin hirveän kauan ja tumpattiin sitä paikka-ainetta monta kerrosta ja vielä piti olla kaksi tuntia syömättä sen jälkeen. No, meillähän ei ollu mitään hätää sitten ehtiä sinne psykologille. Joka puolestaan oli vartin myöhässä.

En sitten ehtinyt kovin paljon tankkaamaan, kun menin verenluovutukseen, ja se kostautui. Sain (jouduin) maata siellä vaikka kuinka kauan, kun naama oli kuulemma valkoinen ja olokin heiveröinen. Mutta onpahan homma hoidettu. Kolme tekstarikutsua olen joutunu ohittaan tänä vuonna, oli migreeniä ja flunssaa, ja omatunto alkoi kolkutella jo kovaa. Vaikka kyse on vapaaehtoisuudesta, niin mulle se kutsu on sama kuin käsky.

12 kommenttia:

  1. Mä "tykkäsin" kanssa verenluovutuksesta! Ei sillä, inhoon piikkejä, mutta en kumminkaan kammoa. Ja se ajatus auttamisesta meni piikki-inhon ohi, joten kävin. Nyt en sit enää voi, noiden myrkkyjen takia. Mut sai ne multa kumminkin monta litraa :-D
    Mä kävin myös kopioimassa kirjastossa, maksoi 50 snt/kopio. Ykspuoleinen, mustavalkoinen. Paljonkos teillä?
    Meillä ei kanssa teini syö koulussa, sit on kauhee nälkä kun tulee kotiin. Kun on kuulemma niin pahaa koulun ruoka, ärh!!
    Kiirettä teillä pukkas, onneks kaikki meni kumminkin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt oli hyvät sapuskatkin siellä tarjolla... Helsingissä asuessa käytiin avomiehen kans Kivihaan Veripalvelussa, siellä vasta olikin aina pöytä koreana :)
      Kirjastossa kopio maksoi ennen 20 senttiä, nyt 40.

      Poista
  2. Vain nainen osaa olla näin pirullinen säiden suhteen, totta puhut :D

    No jopas on sinulla ollut juoksua paikasta toiseen. Kirjastossa on täälläkin aina välillä jotain hämminkiä tietojärjestelmässä. Lainauksia oli samoja hassusti alkuvuodesta sekä lainoissa että varatuissa. Eivät meinanneet uskoa kun asiasta kerroin kirjastolla. Uskoivat, kun katsoivat. Minä olen suurlainaaja ja tietty kaikki virheetkin sattuu mulle. Lisäksi tiedän tietojärjestelmän ongelmat. Lisäksi yksi kirjastovirkailija asuu tässä kylällä :)

    Kuin kaksi tonttua on joulusta teille jäänyt, nuo koiruudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niinku että olisit lainannu jo sen, minkä olit vasta varannut? Sepä oliskin hauskaa, kun tulis muistutus kirjasta, mitä ei ole vielä edes saanut...

      Poista
  3. Tankkaamaan autoa? Siksi naama valkoinen.... tietysti itseäsi... vähäiset unet ei auta ymmärtämään luettua eikä kyllä yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mie autonkin tankkasin kiireen keskellä. Itestä ei niin väliä...

      Poista
  4. Järkyttävä keli tänään!
    Läksin heti aamusta asioille ja kun hiekoituskalusto ei ollut ehtinyt joka paikkaan niin se liukkaus!

    Siinä olet kyllä oikeassa että säiden haltija on nainen. Ei näitä kelejä voi muuten selittää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänäänkin, kuulemma. Vähän pakkasta päälle, kun on vettä muutenkin jäällä...
      Täällä on kyllä hiekoitettu aika hyvin, vaikka auraus ei oo tänä talvena toiminu niin hyvin kuin aiemmin.

      Poista
  5. Nuo koirat on kyllä söpöjä tuossa, en mäkään raaskisi niiltä lämmönlähdettä viedä!

    Onneksi aikataulutettu päivä kuitenkin meni hyvin. Mua aina stressaa, kun on tiukka aikataulu.

    Niin, ja eiliseen kommentointii jatkoa: mäkin oon aina ollut tarkka yhdyssanoista ja muutenkin oikeinkirjoituksesta ja nyt ketuttaa kun itelle tulee virheitä. Ei pää toimi enää entiseen malliin. NO, mä oon (tietämättäni) kasvattanut kaksi yhdyssanapoliisia jotka saa sittn huomautella mulle kun tulee virheitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kanssa stressaa tiukat aikataulut, varsinkin kun unohtelen asioita ja muistan niitä väärin, niin helposti tulee ongelmia.

      Poista
  6. Kyllähän noita kirjastoissa sattuu, onneksi kuitenkin selkisi :) Muistan aina yhden pienen pojan urani alkuvaiheilta. Hän tuli kauhean hädissään tiskille myöhästymislapun kanssa ja sanoi, että hän on aina palauttanut kaikki lainaamansa kirjat viemällä ne suoraan takaisin hyllyyn. Sanoimme hänelle, että ensi kerralla tuo ne tiskille ja kriisi vältettiin :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siellä oli kahden viikon kiinniolon jälkeen hirveä röykkiö palautettavia kirjoja, ei se ole ihme, että on joku jäänyt välistä. Ei oo ensimmäinen, eikä toinenkaan kerta kuudentoista vuoden sisällä ;)

      Poista