Ylös

Niin, se mielenmaailman valoistuminen tuo sitten negatiivisiakin asioita, kuten tuon aiemmassa mainitun syyllisyydentunnon. Tällä päällä varustetulle ihmiselle ainakin.

Kiitollisuudentunteita on kyllä tullut myös. Osaa olla edes jollain tasolla tyytyväinen siihen, mikä on hyvin, sen sijaan että piehtaroisi siinä, mikä on huonosti. Eräänä iltana sängyssä aloin oikein luetella itselleni, mitä kaikkea on hyvin, alkaen siitä sängystä ja edeten ulospäin. Eilenillalla yritin samaa, mutta nukahdin.

Ihmisiä ihmettelen kyllä yhä. Miksi he ajattelevat, kuten ajattelevat - eivätkä kuten minä ajattelisin samassa tilanteessa :D Esimerkiksi eräs nainen on saanut lapsen miehelle, joka ei sitä halunnut, ja "kostaa" tuolle miehelle etsimällä netistä sen sukulaisia, kavereita ja naisia, joille ilmoittelee miehen tekosesta. Toki ymmärrän katkeruuden ja toisaalta abortinteon kamaluuden, mutta oma päätöshän se oli, ja tiedossa oli miehen mielipide. Ei sitä myötämieliseksi varmaankaan tuollaisella tavalla muuteta. Tekopyhästi puhuu siitä, kuinka lapsella pitäisi olla oikeus miehen sukuun ja suvulla oikeus tietää uudesta jäsenestä. Onhan se niin, mutta kyllä minusta vähempikin riittäisi.

Toinen harmittelee etuuksien maksamisten viivästymistä, kun ruokaan pitäisi saada rahaa, ja samalla käy personal trainerilla. Tosin enhän tiedä, kuka sen PT:n maksaa. Muuan kehuu kuinka hyvää työtä tekee, ja valittaa kun siitä ei makseta tarpeeksi ja velatkin vain kasvaa, ja sitten kyselee, onko kenelläkään kokemusta matkustamisesta rikkaiden etelänkohteeseen, josko vaikka sinne matkan tekisi.

No, voihan olla että itsekin syyllistyn samaan, valitan vaikka siihen ei pitäisi olla syytä. Ho. Sitä vain ei itse näe, kun on liian lähellä. Ja työntää kaiken saman tien nettiin, kun se päähän pälkähtää, ja taas hetken päästä toisen ajatuksen, huomaamatta että niiden välillä on ristiriita.