Sahhuuta

Vielä ei niin tunnu, mutta varmasti jossain vaiheessa on lihakset kipeet. Olin eilen "pihakuntosalilla" ja tein rintalihaksia oikein urakalla, kun raivaussaksilla pätkin ne romahtaneen vaahteranhaaran oksat polttokokoon. Kaikki n. 3 senttiset ja ohuemmat, mihin ne sakset puri. Mies on innostunut kans vähän tekeen pihahommia ♥ ja kun kiittelin sitä siitä, niin se sano että pitää vähän niitäkin, kun kesän aikana tulee luultavasti taas oltua "muutama" päivä kuvaamassa. On se niin tehokas kyllä, kun se pihaakin siivoaa - rappujen edustalla oli kanistereita ja kaikkee mahdollista ja nyt se on ihan tyhjä ja siisti. Haravoitukin. Ja kun kesällä tulee täyteen vuosi tupakoimattomuutta, niin tohti jo viedä natsapurkitkin pois...

Oli mulla itellä kyllä hieman huono omatunto, kun en loppupäivästä sitten enää ollu siellä pihalla sen kans (tosin siellä haisikin niin pahalle, kun se poltti niitä tuoreita oksia) vaikka olin jo ihan poikki sen oksasouvin jäleltä. Sitä kun ei ole tottunut fyysiseen työhön, niin vähäkin rasittaa kovasti. Mutta tänään taas... kunhan tuo ilma tuosta vähän paranee. Hirmu mustat pilvet pohjoisessa ja osin tässäkin päällä, synkeän näköistä. Ennusteessa ei yhtään sadetta, mutta sadetutkassa näkyy iso sadealue, joka viistää meitä pohjoisen kautta ohimennessään. Kirkastuvaa on luvattu, ja mulla on pyykkikoneessa sohvanpäällinen, jonka toivon saavani ulos kuivumaan. Ei se sisälle mahtuiskaan.

Oravat ajatti toisiaan männyn ympäri... aattelin ensin, että kihlapari, mutta sitten toinen lähti meneen ja toinen ajatti sitä takaa vain ruokapaikalle asti jääden itse syömään. Ilmeisen tyytyväisenä toisen pois ajamiseen.

Kyllä tuolla pihalla jo tulppaaninalut pilkistelee reippaasti, ei ole myyrät syöny ihan kaikkea.

Oon haaveillu minikokoisesta moottorisahasta, tai sähkösahasta, jota uskaltaisin itsekin käyttää. Käsisaha on isommassa hommassa liian työläs ja tavan moottorisaha on painava ja pelkään, että se osuu jalkaan tai kimmahtaa naamalle - tuho on nopea ja paha. Mies ei halua niitä rankoja tehdä grilli- tai saunapuiksi, mie voisin. Tällanen saha vois olla hyvä, vähän turvallisempi tämmösen tumpulan kourissa.

Tämä päivä on kyllä semmonen, että mitään vähänkään vaarallista ei varmaan kannata tehdä. Tai tarkkuutta vaativaa, tai ylipäätään mitään erityistä. Niitä päiviä, jolloin kaikki meinaa mennä mönkään; tavarat putoilee ja kaatuilee ja edes oikeaa kahvimäärää ei tahdo saada suodattimeen.

Pari päivää oon ollu salaattilinjalla osittain, kun alkoi tuntua siltä, että on painoa tullut lisää. Äsken kävin vaa'alla, ja tunne oli oikea: kolmisen kiloa oli tullu lisää sitten viime punnituksen, muutama viikko sitten. En ihmettele, kun on ollu niin makeannälkä ja hyvännälkä, suolasennälkä ja rasvasennälkä. Ihastuin suuresti Lidlin tomaatti-parmesaanipestoon, se on maissipastan ja tonnikalan kera tosi hyvää... leivälle oon ostanu mätitahnaa ja maksapateeta, ja ne on niin hyviä (kermajuuston kera) ruisleivällä, että niitä syö ihan vain koska niitä on. Ei siksi että olis nälkä. Viikonloppuna söin pussillisen juustonaksuja. Leipomuksia tehny ja syöny ku muut ei syö. Tänään meinaan tehdä sopan - salaatti on muuten hyvää, mutta vaikka olis maha täynnä sitä, niin miettii että mitähän sitä söis. Ehkä lämmin keitto tuo paremmin kylläisyydentunnetta...