Kakku

Merkillinen migreeni. Oikean silmän yläpuolella. Tulee takaisin kun lääkkeen vaikutus lakkaa. Onneksi kuitenkin lähtee välillä... en tiedä, miten kävisi jos ottaisin tuplasti sen annoksen millä se pois lähtee, että pysyiskö sitten poissa. Nyt ei (lääkkeen haittavaikutusten takia) pysty, pitää ajaa hakemaan lapsi koulusta ja sitten ajaa sairaalalle käyttään sitä psykologilla ja sit ajaa kotiin ja tänään on vielä auton katsastusaikakin puoli neljältä. Saa nähdä mitä katsastussetä sanoo siitä sivutörmäyssuojasta, kun auton näyttö herjaa että "RE-ARM IMPACT SENSOR". Ja joskus sammuttaessa vilauttaa latausvaloa piipahduksen kera. Impact sensorille näkyy olevan englanninkielisiä korjausohjeita (liittyen siihen rotansyömään punaiseen painikkeeseen moottoritilassa, mitä ihmettelin blogissakin joskus) netissä, mutta en taida viitsiä näin just ennen katsastusta alkaa ropaileen - katotaan jos se saa jotain noottia. Sitäpaitsi helvetillinen pakkanenkin taas. Aina on kauhea pakkanen, kun käytän autoa katsastuksessa. Miksi se pitää aina jättää viime tippaan tammikuun pakkasille???

Mutta jäätymistä tapahtuu runsain mitoin nopeasti kyllä. Tämän ruusun kanssa kokeilin sitä, että panin sen varsi edellä veteen, sitten jätin haarukan tönöttämään kukkaan ajatuksena, että se painais kukan veden alle ja saisin sen sitten irti lämmittämällä sitä vähän. No, se oli sitten painanut kukan ihan reunaan kiinni, ja kun irrotin haarukkaa, lohkesi palanen jäätäkin kukan yläpuolelta pois.

Aiemmin jäädytin kukkia niin, että ne oli varsi  ylöspäin, ja varren kiinnitin langalla tölkin suulle niin, ettei nouse ylös. Neulalla lanka läpi kartongista, ruusunvarresta ja taas kartongista toisella puolella, ja solmuun. Siinä on taas se huono puoli, että kukka pyrkii koko ajan pinnalle eli on sitten kumarassa. Varmaan kinostaa kauheesti kaikkia.

Mutta on mulla semmonenkin homma tässä tekeillä, että uunissa on munaton ja vähävehnäinen kakkupohja. Tytöllä on synttärit. Vieraita ei lie tulossa, mutta olishan tuota hyvä vähän siivoillakin paikkoja. Ainakin kakkutaikina oli hyvää, toivottavasti kakkukin...

Tämmöisiä pullistuksia tulee maitopurkkijäädytyksiin. Kyllähän se näkyy tuo punajuurivärikin vetäytyvän tuonne keskelle, reunat on ihan kirkasta jäätä...

Säröilevät vallan kaikki

Ihan tuolla vasemmassa reunassa näkyy se kaikista rumin, niin paksua punajuuriväriä, ettei ole reunatkaan kirkkaat. Mutta päiväkausien jäätymisestä huolimatta se ei ollukaan täysin jäässä, vaan sen pinnalla oli ihan juoksevaa vettä - punaista vettä tietysti, ja nyt sitä on mun toppatakissa eikä se ikinä lähde pois.

Mutta onneksi löysin ihan puolivahingossa itelleni halvan hyvän toppapuvun "ihmisten ilmoilla liikkumiseen", kun oltiin etsimässä tytölle housuja. Vasta kaupassa kuulin (ja näin kännykän näytöltä) minkälaisia housuja se etsii - reisitaskuhousuja - ja olisin voinu jättää koko kauppareissun väliin, kun tiesin, ettei semmoisia kaupoissa ole näinä päivinä. Onneks en jättäny, sain toppapuvun. Varustelekasta sitten tilasin ne housut sille. Toivottavasti on tyytyväinen... mie kyllä pelkään - mitä tyttökin vähän aanaili - että ne näyttää hyvältä vain hoikkien, pitkäjalkaisten ja kapealanteisten tyttöjen päällä. Hoikkahan tyttökin on, mutta ehkä sillä on vähän muodokas lantio niihin housuihin. Tai sitten se on tyrmäävän hyvännäköinen niissä. Saa nähdä.