Pohdintoja ja yleistä surkeutta

Luin sattumalta Suomen Kuvalehden vanhan jutun ilmastonmuutoksesta, ja se pani miettimään. Paljonko pienellä Suomella oikeasti on mahdollisuuksia muuttaa Yhtään Mitään, mikä koskee globaalia ilmastoa? Niin kauan, kun Kiina, USA, Intia ja muut vastaavat viis veisaa siitä ja tekee vain omiaan, koska raha. ”Meidän maa voi romahtaa muiden mukana 35 vuoden päästä, jos me emme tee juuri nyt aivan valtavia muutoksia koko yhteiskunnassa.” Ai niinku muut romahtais, mutta Suomi jäis, kun täällä olis tehty muutoksia? Aivan valtavatkaan muutokset Suomessa ei auta - ei vaikka kuoltais kaikki just nyt eikä enää kulutettais luonnonvaroja yhtään eikä saastutettais enempää, mitä mätänemisessä tulee. En tiedä, kumpi on kamalampaa; tuollainen kauhukuvien maalailu vai tietoisuus siitä, että ei pysty oikeasti tekemään mitään estääkseen niitä toteutumasta.

Samasta osoitteesta löytyi myös linkki yhtä vanhaan juttuun, jossa tulevaisuudentutkija ihmetteli, mikä ihmisiä pelottaa siinä, jos työtä on vähemmän. Että markkinatalous, joka ei pyöri ilman että ihmisillä on rahaa kulutukseen, huolehtii kyllä siitä, että ihmisillä on rahaa. No, ehkä siinä tapauksessa, että kulutukseksi lasketaan asuminen ja välttämättömyydet, kuten ruoka. Ja koska robotit tekee kaikki työt (no siitäkin on varoiteltu jo kymmeniä vuosia) niin köyhille jää työpaikkoja vain myyntityössä. Kun yritetään saada sitä robottien tekemää roinaa myytyä sille rikkaalle kansanosalle, jolla on jo kaikkea yllin kyllin. Ihmistenhoidossakin ehkä riittää työtä, mikäli sitäkin ei ajeta alas ja työnnetä omaisten kontolle, mistä on jo vahvoja merkkejä näkyvissä.

Täkäläinen "hyvinvointikuntayhtymä" juuri ajoi vanhusten hyvinvointia lopettamalla vanhainkodin. Se on kuulemma hyvä asia siksi, kun vanhusten on parempi asua omassa kotonaan. Parannetaan sitten vain kotihoitoa - paitsi että se tehdään vain puheissa. Käyntikertoja ehkä lisätään, mutta aikaa hoitaa ei anneta yhtään enempää. Onhan se tekniikka nähty esimerkiksi siivojilla; työalaa lisätään, mutta aikaa ei. Eikä tietenkään palkkaa. Kaikki, mikä menee ylitöiksi, tehdään omalla ajalla, koska joku on jossain laskenut, että kaiken ehtii tehdä siinä ajassa.

En sitten saanu paikkaa lääkärillemenojonossa. Ei nää mun ongelmat kai sit oo niin tärkeitä. Eikä olekaan moneen muuhun verrattuna. Pikkujuttuja. Migreenilääkkeet riittää vielä jonkin aikaa kun panee puoliksi ja saahan sen reseptin uusittua kanta.fi:n kautta. Uusinkin nyt saman tien. 

Joo, olen mie näköjään siellä "jonokirjalla", tosin ei se hoitaja puhunut muuta kuin tän viikon perjantaista, mutta tuosta höpinästä voisin päätellä, että se on jatkuvampikin jono. Silti minua tympii se, että joutuu vaivansa selittään jollekin hoitajalle, kun lääkäri olis se taho. Saman tien voisivat laittaa nettiin jonku palstan, minne vois kirjottaa vaivansa ja lääkäri lukis ja päättäis, tarviiko hoitoa/tutkimuksia vai ei. Unohdin sille hoitajalle siitäkin puhua, että voisko sitä saada jonkinlaista estolääkitystä migreeniin, kun tiedän esimerkiksi stressitilanteen laukaisevan sen. Olen hyvä stressaantumaan. 

Eilenkin tuli ihan selvä ahdistus/stressi/verenpaineennousutilanne niinkin typerässä asiassa kuin telkkarin kattelu. Poldarkin viimeisin jakso. Ei hitto, pitääkö mun lopettaa senkin seuraaminen? Sama juttu oli "Kotiin takaisin"- sarjan kanssa, sitähän mie en alkanu ees kattoon enää sitten, kun se tauon jälkeen alkoi. Ei pystyny, kun eläydyin ja ahdistuin liikaa. Yksien pahuus ja toisten epätoivo. Mutta eilen tosiaan alkoi sydän hakata ja korvissa humisi ja se sydämenlyöntitinnitus paukkui korvassa vielä useamman tunnin jälkeen, kun menin nukkumaan. Ei semmonenkaan normaalia ole. Psykosomaattista oireilua telkkarin katselusta! Kohta alan varmaan saada paniikkikohtauksia kun pitää keittää kahvia tai käydä vessassa.

Orvokin nuppu vielä niin terhakkaana. Meinaakohan se aueta jouluksi? No, pakkasta on lupa odotella viikon päästä taas. Tänään satoi ankeaa räntää ja mulla mieliala menee ihan luvattoman alas ja itkettää ja tunnen itteni niin huonoksi ja paskaksi akaksi. Yritin tehdä käsityötä mutta sekin meni plörinäksi kun toinen lanka oli vääränlaista. Rahat on lähes loppu ja vasta perjantaina tulee lisää. Jotain piristävää pitäs keksiä, mutta mitä sekin vois sitten olla. Käsityöt kusee ja ulkoilu harmaassa hämäryydessä ja kylmässä vesisateessa ei tunnu yhtään semmoselta, mikä piristäis. Toki sitä vois olla hetken onnellinen, kun sieltä tulis takaisin sisään lämpimään...