perjantai 4. marraskuuta 2016

Möykkyistä eloa

Hullu talitintti. Lentelee ympäri jasmiketta pysähtyen aina sekunnin murto-osaksi johonkin oksalle ja taas lennähtää eteenpäin. Ei sen perässä oikeasti mitään oo, lieneekö syönyt jotain hallusinogeeniä. Onkohan ne mun pähkinät terveellisiä...?

Alku se on tuokin blogipostaukselle. Tilanne sattui vain just kun laitoin sormet näppikselle että alan kirjoittaa jotain, ja sitten se nähty tilanne siirtyi tähän. Mutta olen ollut tiukka tänään; kieltäydyin kummankin lapsen kuskaamisesta. Ujo joutui menemään bussilla (jolla se ei oo kulkenu ennen ja jonka reitistä meillä ei ollut varmaa tietoa) ja se teki sille taatusti hyvää; mennä bussilla omatoimisesti ja etsiä paikkansa jopa vieraan ihmisen vierestä mutta kuitenkin niin, että siellä ei ole ketään sen koululaisia tuijottamassa ja huutelemassa tai jotain. Hyvin se pärjäs. Toisen panin käveleen asemalle. Mulla kun on ollu lasten suhteen se ongelma, että en osaa kieltäytyä ku ne pyytää esim. kyytiä.

Eilen oli tosiaan hieman erikoinen päivä kun ei kumpikaan lähtenyt aamulla mihinkään, joten käytiin sitten bongaamassa junia. Lähdin kuskaamaan, kun pyydettiin...
Meni taas Vectron.

Itse asiassa toinen samanlainen oli junan toisessakin päässä mittausvaunun perässä. Testiajojahan nämä on vielä, Vectronit tulee varsinaisesti käyttöliikenteeseen vasta ensi vuonna. Onko siitä muuten ollu puhetta, että näille perille tulee takaisin ainakin osa niistä VR:n poistamista junavuoroista? Se on hieno juttu. Pitää välillä kehuakin, eikä aina moittia :)

Otin vähän talventörröttäjäkuviakin, kun niin kaunis lumitausta oli. Näitä kuvia varmaan on nyt joka puolella paljon, kuten joka syksy lumen tullessa...
 Junabongarikin siellä

 Taivas oli tumman siniharmaa


Nyt kun on lunta, näin myös kuinka hiiri/hiiret oli kipitelleet sen laatikon päällä ja ympärillä, missä on ennen säilytetty niitä linnunsiemensäkkejä ja muita ruokia. Koskahan hiirulaiset tulee sisälle... laitoin hiljattain uudet syötit vintin loukkuihin sitä ajatellen. Kuistillekin vois laittaa.

Eilenillalla tunsin rinnassa kyhmyn, kun olin selälläni sängyssä. Mullahan on nyt 3 ja puoli vuotta siitä leikkauksesta, ja arpikudos on möykkyistä ja muuttuvaistakin se on ollut. Olen opetellut tunnistamaan muotoja ja eilen sitten panin merkille, että on ylimääräistä. Ihan rintakehän pinnassa lähellä rintalastaa, arven vieressä, siellä missä niitä möykkyjä on ennenkin ollut. Pieni nappula siellä tuntui sisällä, mutta vaikea sanoa onko se ollut siellä ennen. Aamulla se "ylimäärä" oli pienempi, kuin olis joku turvotus laskenut yön aikana. Tekis mieli tunnustella koko ajan, mutta jos sitä koko ajan painelee, niin eihän sitä sitten huomaa jos se kasvaa. Hysteerisyyteen en ala, mutta täytyy tarkkailla. No illalla tietysti mietin syövänkin mahdollisuutta, ja ynnäilin mm. viime aikojen väsymystä siihen, mutta ei nyt hätiköidä. Vielä sain nukuttua yöni. Tosin otin melatoniinin varmuuden vuoksi.

Yöllä heräsin kyllä miehen puhelimen plingplongiin, kun se oli unohtanu ottaa siitä äänet pois, ja sitten koiran nuolemisesta hoksasin, että sillä (koiralla) ei oo suojahousuja jalassa, oli jotenkin saanut ne riisuttua. Tai ne joskus putoo itekseenkin. No, kuumeinen etsintä, joka ei johtanut tulokseen, mutta mies löysi onneksi ne, mitkä olin aiemmin koiralta vaihtanut pois, kun se ei tahtonut sopeutua niihin... nyt oli kai useamman päivän housujenkäytön jälkeen niin tottunut, ettei enää häirinny kireemmät pöksyt. Saatiin ruveta uudelleen nukkuun kaikki, eikä tarvinnu lähteä alakerrasta hakemaan housuja koiralle.

Olishan se kyllä kätevää, kun koirat olis steriloitu. Aiemmin niillä sentään oli osapuilleen samaan aikaan juoksu, nyt joutuu sitä housurumbaa pyörittään neljä kertaa vuodessa pari viikkoa kerrallaan. Enemmänkin. Ja joka kerta ainakin yhdesti käy niin, että unohtaa riisua koiralta housut, kun päästää sen pissalle...
Paita ja housut

Eilen muuten paistoin pipareita. Ekat tänä jouluna. Monta päivää teki mieli, niin piti ostaa kallis gluteeniton taikina... mutta kyllä taas huomasin, että se vehnättömyys on mulle ihan hyvästä, kun erehdyin syömään hiukan vehnäisiä juttuja. Aina välillä tuntuu, että pitää hävetä sitä että syö gluteenitonta, kun se on leimattu muotijutuksi ja keliaakikot valittaa, että ei-keliaakikot syö kahviloiden gluteenittomat jutut niin ettei heille jää syötävää. Mulle kelpais kyllä gluteenillinenkin, jos siinä ei olis (valkoista) vehnää, mutta harvoinpa mitään mainostetaan vehnättömänä. Kahviloissa ainakaan. Kaupassa sentään voi lukea sisällysluettelon. Tai mikä se ruuassa nyt onkaan. Kirjassa on sisällysluettelo.

8 kommenttia:

  1. Tuotesisältöä meinaat... sitä, joka on niin pienellä fontilla, että ei näe kaupassa edes lukulaseilla.

    On se melkoista hommaa niiden koirien juoksun kanssa.

    Jos se möykky vaivaa liikaa mieltäsi, niin saat varmaan terkkarista lähetteen mammografiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmaan, jos tuon sitten sais venytettyä edes sinne "kameraan"...
      Jos ja kun saan ne uudet lasit, niin niillä näkee :)

      Poista
  2. Meillä kuopus just pari päivää sitten sano, että sen tekis mieli pipareita. Täytynee pyytää esikoista tekemään taikin jossain vaiheessa. Lokakuussa en vielä kehannut ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siitähän voi tehä ison taikinan ja pakastaa osina ja paistaa aina pellillisen, kun mieli tekee :)

      Poista
    2. Hmm, meidän isot taikinat tiedetään... mä oon niin perso piparkakkutaikinalle, että se vaan ei säily, ei sitten millään. Taikina on parempaa kun ite piparit ;-)

      Poista
    3. No mie tykkään kans! Harmitti, kun tuon ostamani taikinan paketissa luki, että paistettava ennen syömistä, niin en uskaltanu ees maistaa. Ulkomaalainen taikina, ties mikä salmonella minuun ois iskeny...

      Poista
  3. Eikös ne ultrallakin nää aika paljon, jos ei m-grafiassa näy. Torttuja vois tehä, kun ovat helppoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä. Kerran ostin gluteenittoman torttutaikinan, enkä toiste osta...

      En oo muuten koskaan ollu tuosta kohtaa ultrattavana. Alempaa kyllä muutamaan kertaan.

      Poista