torstai 10. marraskuuta 2016

Hyvä minä

Taas oon saanu taputella itteeni, kun viimeinkin sain ruvetuksi toimeen tuon vintin siivoamisessa. Jestas, että sitä onkin saamaton... mutta pontimena oli eilinen keskustelu esikoisen kans, kun se sano yhdestä patjasta, että kompuroi siihen kulkiessaan. Mie tuumin sille, että sekin asia on usein mun mielessä silloin, kun olen itse siellä yläkerrassa - käytännössä siis illalla nukkumaan mennessä, aamulla könyän pimeessä pois ja harvemmin siihen aikaan aattelen paljon mitään - mutta unohtuu kun olen alakerrassa.

Meillä siis nukutaan vintissä, joka on remontoitu kylmästä tilasta lämpimäksi. Matalaa tilaa, joten sängyissä ei ole jalkoja ja kun ne on siinä matalan katonlappeen alla, mahtuu hyvin nukkumaan ja osin istumaankin sängyssä. Tosin mulla nyt vanhemmiten on tullu välillä hankalaksi ylösnousu lattiatasolta...

Joku aika sitten tuskastuin siihen, kun mulla ei ollu tilaa levittäytyä sänkyyn (pienet koiratkin vie välillä ison tilan!) ja hommasin ylimääräisen patjan siihen sängyn ja seinän väliin. Ei putoillu enää koirat lattialle ja mie sain tarvittaessa jaloille enemmän tilaa, jos sattui että mun "jalkatilassa" oli muita nukkujia. Se oli hyvä systeemi, vaikkei ollukaan ihan nukkumapatjan tasolla.

Kun olen tässä miettinyt siihen siivousurakkaan ryhtymistä (jostain kesästä lähtien) niin on tullut mieleen sekin, kun eristeiden vähyyden vuoksi ulkoseinät on aika kylmät - kovilla pakkasilla on joskus vinttikomerossa jäätyny villapaita seinään kiinni - ja kylmyys kerää kosteutta. Epäilykset kävi toteen, kun nyt purin sen systeemin; seinässä oli hometta ja patja märkä siitä kohdasta. Patja sai lähdöt, seinä ja lattia märän kohdalta kloriittipesun ja jatkossa sitten vain koirat muksahtelee lattialle ja minä ehkä kans. Eipä ole kummoinen pudotus. Toivottavasti rakenteet kuivuu...

Just eilen miehelle puhuin, että on taas semmonen olo, kuin olis flunssa tulossa, ja myös siitä, että sellainen on kuulemma homealtistusoire. Flunssantulo-olo, joka menee ohi ilman, että flunssaa tulee. Mutta mullahan on ollu sellasta jo vuosia.

Nyt odottelen, että pöly laskeutuu, ja käyn vähän kosteen pyyhkeen kanssa vielä loppusilaamassa pinnat ja lattian. No onhan se lattiakin pinta. Sehän just on. Ja nyt muistin, että taisin unohtaa kumminkin sen rullaverhon imuroida... verhotangon imuroin ja sitten huomasin, että ne kattopalkit pitää kans. No, pyyhin sillä kosteella sitten siitäkin. Oon aika poikki, se oli yllättävän rankka homma runkopatjojen nosteluineen ja kääntelyineen, ja kun sitä romua on niin paljon ni sen kaiken väleistä ja takusista ja alta imurointi. Mun lankavarastokin on siellä, onneksi ovat muovilaatikoissa sentään. Hyi mikä pölyvarasto olis langat ilman laatikkoa ympärillä.

Uuniakin lämmitän. Kohta. Ellen putoo ennen sitä. Miten sitä on joskus jaksanu käydä töissä ja vielä hoitaa nää kaikki asiat sen päälle??
Koira toi lampaansa näytille.
Ei liity asiaan mitenkään.

6 kommenttia:

  1. Onneks toi lammas ei oo elävä ;-)

    Tuo voi olla tuo home vaan pinnalla eikä rakenteissa, toivotaan niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä ei tiedä, mitä sinne muovimaton alle on mennyt ja mitä siellä on, mutta onneksi ei ole lattialistoja, joten pääsee ehkä kuivumaankin. Toisaalta tuskin paljoa on valunut, jos patja on imenyt itseensä. Onneksi hoksasin sen nyt, kun ilmat on vasta kylmenemässä...

      Poista
  2. Olet kyllä ahkeroinu! Ainahan se alottaminen on vaikeinta joka tekemisessä. Söpö kuva, koiruli esittelee kamuansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kukkaan ei kehu, jos ei ite ittiä :)

      Poista
  3. Olet kyllä ollut tarmokkaana. Hyvä, että kosteus löytyi ajoissa.

    VastaaPoista