lauantai 5. marraskuuta 2016

Pähkinöinä

Orava löysi viimeinkin omalle ruoka-apajalleen.
Piti kokeilla erilaisia lähestymistapoja.
Yrittää kiivetä sisäänkin.
Tämä oli käytännöllisin tyyli.
Sitten katolle syömään.

Sain nukkua yön ihanan rauhassa, kun mies möksähti ja nukkui sohvalla, tai sammui sinne. Peräti yhdeksään asti nukuin, se on aika harvinaista. Piti kyllä teeskennellä nukkuvaa, ettei koira innostu... kyllä se sit alkaa nukkuun uudelleen, jos vaan en huomioi sitä, mutta havahduttaa tehokkaasti unesta semmonen pieni ympäriinsä tallusteleva, häntää iloisesti huiskuttava koira.

Unia, kummia unia näin. Esimerkiksi että mies poltti meidän talon joidenkin vakuutusrahojen toivossa. Siellä me liekehtivässä talossa vaan tyynesti etsiskeltiin jotain tärkeitä asioita, mitä pitää pelastaa palolta. Kuopuskin oli vielä pieni ja tuli yövaatteisillaan vintistä ihmettelemään.

Täällä pitäs kohta olla puolipilvistä, mutta iso lumisadealue on päällä eikä näytä aikomustakaan häipyä. Ei siinä mitään, ei lunta vielä paljon minkään vertaa ole. Huvitti aamulla, kun "tein lumityöt" eli lakaisin portaat ja vähän polkua. Voi miten olis kiva, jos lumi ei enää sulais ennen kevättä!

Kävin tilaamassa ne rillit. Ei kannattanu vanhoihin hyviin sankoihin laitattaa uusia linssejä; siitä olisivat ottaneet satasen lisämaksun!!! Mihin työhön perustuu moinen lisämaksu? Vitutuslisä, sanon minä. Piti sitten ostaa jotkut halvat rimpulakehykset niihin kalliisiin moniteholinsseihin. Sain sentään osamaksulla, käsirahan sain ite määritellä. Ottaa pattiin kun on niin köyhä. Vaikkei globaalisti aatellen ole lähelläkään köyhää.

5 kommenttia:

  1. Näppärä orava :)

    Herttinen mitä unia näet. Olisko raha-asiat mielessä kun tuolla tavalla uniin tulevat. Ainahan ne, eihän sitä koskaan ole tarpeeksi. Omakotitalossa on kallista asua ja kaikki muut hankinnat vielä päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai se riitakin illalla saattoi aiheuttaa unen. Sain huutoa osakseni, vaikken ollut millään tavalla edes osallinen asiaan. Lapset vaan ei jaksa isäänsä... mie olen jo tottunu, mutta ne on ollu vähemmän aikaa "tietoisia" sen ärsyttävyyksistä, eivät oo ehtiny tottua.

      Poista
  2. No mä kyllä tiedän ton tunteen "ottaa pattiin olla köyhä" eikä tää tästä taida kummemmaks muuttua. Kovasti kaikesta kiristetään, pienituloisilta etenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvaan, että tiedät. Mulle on tullu vähän niinku kynnyskin puhua omista rahavaikeuksistani, kun tiedän, että vielä tiukemmilla olevia lukee tätä... vähän niinku hävettää, kun kuitenkin jotenkuten pärjäilee ja meitä on kaks aikusta sentään tässä.

      Poista
    2. Höpsis, tiukkaa se on eläkeläisilläkin, tiedän varsin hyvin.

      Ja toi orava, se on kyllä niin hassu ;-)

      Poista