torstai 26. toukokuuta 2016

Miehen tyylillä

Eilen oli päivä, jolloin mun muisti toimi kummallisen hyvin. Sain kaupasta kaiken, mitä piti, paitsi rautakankea, ja sekään ei jäänyt ostamatta muistin huonouden takia, vaan siksi, että kaupassa oli kankihylly tyhjä. Ja onneksi oli: se malli oli varmaan jalometallilla silattu, kun hinta oli yli kaksinkertainen yleiseen hintatasoon nähden.

Pakotin miehen valitsemaan kaupasta ne ruuvitkin, joiden puutteeseen pihapöydän korjaaminen kaatui jo viime kesänä. Lisäksi ostin poraan sellaisen terän, jolla saa viritettyä sen meidän halonhakkuuvehkeen. En tiedä mikä se nimeltään on, kuva saattais jossain olla, jos alkais selaamaan. Se vaatii kaksimillisen reiän pölliin, ja siihen reikään tulee tanko, jonka varassa terä liikkuu. Tätäkin olen pyytänyt tehtäväksi jo ajat sitten, mutta se kaatui poranterättömyyteen.

Kiitettävällä ripeydellä asiat alkoi hoitua kyllä, kun oltiin ostosten kanssa kotiuduttu, mutta ruuvit oli liian pitkiä, pöytälevy pehmennyt, kaikki pöllit lahonneet, mihin halonhakkuuvehkeen tangon olis saanu kiinnitettyä. Kun siperianlehtikuusen pitäs olla kestävää puuta, eikä olekaan (No kai sekin lahoaa kun viisi vuotta on taivasalla pihalla?! Mitä se odotti? Että ne kestäis kymmenen vuotta yhtä kovana kuin vastakaadettu?) Ei ole sopivia pöllejä (pihalla rojottaa tyvestä paksu vaahtera, mutta sitä ei kuulemma voi käyttää, kun siinä on laho) (sitäpaitsi siitä pitäs sahata pöllinmittanen pätkä paksusta kohdasta) ja kun se kokeili porata vaahteraan, ei akkuporakone jaksanukaan pyörittää paksua terää tuoreessa puussa.

Siinä vaiheessa kilahdin, että onko kaikki mun vikaa, kun koko ajan käy kauhea valitus kaikesta. Hetken sananvaihdon jälkeen asia olikin niin päin, että minä vain valitin, vaikka hän koittaa hommia hoitaa. Tietysti.

 Tähän kolmen erilaisen kukan yhdistelmään ihastuin puutarhamyymälässä, jossa ei ollut sitä hopeoitua rautakankea. Ei se jää olemaan tuossa potassa, vaikka näyttäähän se nätiltä siinäkin...
Illalla kuvasin omenapuut, mutta ei ne kukat niin hyvin näy kun on valkoinen taivas takana.

6 kommenttia:

  1. Mun kyllä tekisi mieli tulla pitämään saarna sille sun ukolle. Kun ei yhtä pöytää saa korjatuksi ja moni muu asia, tekosyitä keksii. Höh.

    Minun ei tarvitse kuin suunnitella jotain niin mies on heti tyrkyttämässä apuaan. Nytkin väsätään uutta siilien ravintolaa.

    Mutta mikä on hopeoitu rautakanki? Kasvi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mie tiiä, kun ei niitä ollu... mutta epäilen, että on hopeoitu, kun maksoi likemmäs kuuskymppiä. Kanki. Mikä maksaa normikaupassa parikymppiä.

      Kyllä se nyt sen pöydän sitten korjas, vaikka urputuksen kera :) ja haettiin mettästä pölli, jonka panin merkille aamulenkillä, ja porasi siihen jo reiänkin (ei kuitenkaan valituksetta: liian iso poranterä, olis pitäny kuitenki olla pienempi) sille halkomamasiinalle. Tosin vähän myöhäistä siinä mielessä, että on (ollaan) jo kirveellä halottu ne vaahterat.

      Poista
  2. Nuo kukat kävis kyllä mainiosti tuohon pottaan!

    Mikä tuo valkoinen ihanuus on, joka pilkottaa noiden omenapuiden välistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ns. huvimaja, edellinen asukas on kyhänny sen jostain romusta ja pellistä. Enimmäkseen se on romuvarastona, osa ikkunoistakin rikki kun naapurin poika väitti, että jos yks ruutu on rikki, saa rikkoa muutkin... kyllä me siinä joskus alkuun syötiin ja yhdet synttäritkin siellä on pidetty, muistaakseni.

      Poista
  3. Kivalta näyttävät potassakin :)
    Tuohon "kaikki on aina muiden vika" -moodiin mä osaan samaistua niin hyvin! Se suuri rakkaus jonka nimeä en jaksa edes mainita, oli juuri sellainen. Kaikki, kaikki, KAIKKI oli aina muiden syytä. Jos myöhästyi, syy oli tiessä..jne jne. Omat sähläyksensäkin onnistui aina kääntämään muiden syyksi.
    Raskasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta alkaa tuntua, että ostankin toisen kasvin siihen suunnittelemaani juttuun, ja jätän tuon tuohon pottaan :)

      Joo, se on jännä piirre joissakin ihmisissä. Onneksi tuossa nyt ei koko ajan, mutta oon kyllä huomannu semmosen asian, että KOSKAAN se ei myönnä, että joku muu olikin oikeassa ja itse väärässä. Ego ei kestä.

      Poista