sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Siivooja alkoi rätistä.

Tänä keväänähän on paljon kirvoja. Nyt on tullut uusi sukupolvi pikkukirvoja, ja se vastamaalattu pöytä vetää niitä puoleensa ihan käsittämättömästi! Niitä on siinä aivan kamalan paljon. Ei ne voi puustakaan sinne leijailla, kun siinä on se aurinkovarjo yläpuolella. No, tuoleillakin on - kuten ihan joka paikassa muuallakin - jonkin verran, mutta niitä suosivat sitten muurahaiset. Siinä pöydän jalan alla/sisällä on ollu muurahaispesä jo useana vuonna, tipautin sinne reikään nyt vähän muurahaissirotetta. Mutta kun äsken siinä saunan jälkeen istahdin, niin yhdellä tuolilla taapersi keltiäinenkin... ei ne nyt yleensä tuu tuoleille kiipeileen, ja ainakaan ne ei asu samassa pesässä pienten mustien murkkujen kans. Milläköhän sokerivedellä mie oon ne tuolit oikein pessyt?

Muuten kyllä oli ihana olla pihalla, edes sääsket ei ollu kimpussa. Eikä ne murkutkaan. Syreenit, omenapuut ja tulppaanit kukki, linnut lauloi. Tuuli hiukan, lämmintä pikkuisen yli 16 astetta ja aurinko on ollu koko päivän pilvessä. Oli eilenkin, vaikka oli luvattu puolipilvistä, ja mies lähti Espooseen asti kuvaamaan. Sielläkin oli pilvistä. Ei tollasia voi suunnitella ennustettujen säiden varaan. Sai se sieltä vissiin kuitenkin jokusen hyvän kuvan. Telkällä ja nokikanalla poikasia jo siellä.

Kysyin viisitoistavuotiaalta kuopukseltani, että "mitä kivaa tehtäis?" kun isänsä lähti reissaamaan, niin ette ikinä arvaa mitä sanoi! Se halus museoon! No, käytiin museossa, ja minä ylitin itseni ajamalla isoon kaupunkiin. Tosin poistuessamme huomasin, että olin parkkeerannu alueelle, joka oli "vain päiväkodissa asioivien" käytössä... päiväkoti tosin oli kiinni. Ei tullu sakkoja. Reilu parituntinen siellä museossa vierähti, sitten oli nälkä ja ajeltiin Heseen (tutumpaan paikkaan) syömään ja kaupan kautta kotiin. Olihan sitä siinä. Tämä päivä onkin mennyt sitten lähinnä hukkaan.

Ja yöt... monena yönä oon jo heränny yhden jälkeen valvomaan. Toissayönä mies nousi ylös ja luuli herätyksen soineen, ennenkuin sanoin sille että kello on kymmentä yli yks. Viime yönä lapsi kai näki painajaista ja huiski yöpöydänpäällystää että kolina kävi. Ja vikisi.  Sitten mie jään valvomaan, kun havahdun liian hereille. Ja koirat tallustelee ja ravistelee ja nuolla lutuuttaa ittiään. On kuuma. Mies kuorsaa. Tönin sen vaihtamaan kylkeä, ja hyvässä lykyssä se auttaa - hetkeksi. Kohta alkaa kuorsuu uudestaan tai kääntyy takaisin selälleen ja alkaa korista.

Näistä "alkaa korista" -jutuista mulle aina tulee mieleen tämä "Mistä kaikki alkoi?" Punoja se oli, joka alkoi korista. Ja vauva tutista. Satakuntalaiset porista.

Tänään näkyi taas täällä sisällä sellainen musta erakkoampiainen, mitä meillä joskus ennenkin tuppas tänne sisään ja pisti ihmisiä keittiössä. Niiden tulo lakkas, kun tukin seinälevyjen välissä olevia rakoja - siellä on sellanen kupruilemaan pyrkivä mikälie pinkopahvi tai tuulensuoja - mutta nyt kun luin tietoa ko. lajista, niin ne tekeekin pesänsä maa-aineksesta eli tuskin seinän sisään. Ja tosiaan elää yksin, kuten nimikin kertoo, toki lapsilleen jonkun kodin nekin väsää.

Ja nyt muuten aurinko paistaa. Tajusin yhtäkkiä, kun ikkunasta loistaa pihlajan kukinnot niin valkoisena... niin se, kun viikonloppu loppuu. Koko viikko kaunista, ja perjantaina taas sataa. Sillälailla.


10 kommenttia:

  1. Ei päivä mene hukkaan, jos saunoo ja istuu sen jälkeen pihalla! Mekin tehtiin just niin tänään jo päivällä. Se on ihanaa! Päiväsauna tänään siksi, kun mulla oli pitkästä aikaa lauluharjoitukset yhtä esiintymistä (viikon päästä) varten. Ilma oli niin kaunis, että me mentiin sen juhlapaikan pihalle laulamaan; oli tosi kivaa!

    Voi että, toi miehen kuorsaus on niin tuttua ja todella kurjaa! Mää käytän korvatulppia, muuten en pystyis nukkumaan samassa sängyssä tai edes samassa kerroksessa...

    Hyvää alkavaa viikkoa! Meille on ihan sama onko viikonloppu vai arkipäivä, me ollaan niin vanhoja jo, että ollaan molemmat eläkkeellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin!
      Tulpat mieki viimeyöksi sitten laitoin, ja melko hyvin niiden kanssa sain nukutuksi. En vaan voi käyttää korvakäytäviin tungettavia, mutta niitä silikonisia muovailtavia, ja sitten on välillä raivo niiden kans, kun ne ei pysy...

      Poista
  2. Meillä selkeni iltapäivää ja iltaa kohti ja oli kyllä varsin lämmin. Mutta hyttyset ... ne piinas täällä, joten oo onnellinen, kun sait olla rauhassa.

    Mylläsin vähän "mansikkamaata", saa nähdä montako marjaa tänä vuonna tulee. On talvi ollut aika rankka, näemmä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on mullakin mansikan versot kuollu talven aikana. Emomansikka on elossa, mutta ei vielä kuki.

      Poista
  3. Tännekkin lupas aiemmin saetta, nyt näyttää pelkkää aurinkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei vaan oo meillekään nyt ennusteessa sadetta edes perjantaiksi...

      Poista
  4. Meillä ei ole kirvoja näkynyt yhtään. Lehtokotiloita tuli kosteuden myötä lisää. Samoin hyttyset saapuivat jo noin viikko sitten. Lenkillä huomasin kun pysähdyin, niin monta oli heti inisemässä korvan juuressa.

    Nyt on aurinkoinen aamu ja pitäisi olla koko viikko, tosiaan sinne perjantaihin asti. Katsotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo kirvoja??? Ja meillä on ihan joka paikka täynnä, ja niin oli sillon Suomenojallakin, kun kävin isännän mukana. Koko ajan ulkona ollessa niitä ryömii jossain iholla. Lumipalloheisi on ihan surkea, mutta mie en oo jaksanu sitä ruiskutellakaan. Onhan siinä hienot kukat, mutta jostain syystä mie en tykkää ko. kasvista. Ehkä siksi, kun se on väärässä paikassa mun mielestä...

      Poista
    2. Äsken kävin Roundupilla käsittelemässä elämänlankoja ja samalla tutkin oikein lukulasit päässä kaiki mahdolliset kirvojen oleskelupaikat. Ei niitä löytynyt. Muurahaispesä meillä on tontin kulmalla, en tiedä vaikuttaako se.

      Poista
    3. Ootte sitten säästyneet siltä invaasiolta, joka näkyi oikein säätutkissakin. Hyönteispilvi näkyi tutkassa sateena. Just nytkin mun vasemmalla olkapäällä kävelee yks.

      Poista