perjantai 13. toukokuuta 2016

Kasa kuvia ja harvinainen pihavieras

 Ikkunasta ulos katsoessa huomaa valon luonteen muuttuneen. Poissa on kovuus ja räikeys. Ehkä se johtuu siitä, että talon yllä kasvavaan koivuun on puhkeamassa lehdet? Tosin huomasin eilen, että koivu on aika huonossa kunnossa, liekö lahovikaa siinäkin... vai liekö sen juurella viime syksynä myllännyt kaivuri katkonut fataalisti koivun juuria. Kuivia oksia paljon. Koivu on kunnan maalla ainakin osittain, joten täytyy varmaan konsultoida virkamiehiä jos siitä haluaa eroon, ennenkuin kaatuu talon päälle.
Kirjopikarililjat. Ne on kuin varkain puhjenneet kukkaan, ja pieniä, siemenestä lähteneitä alkuja on niiden juurella. Sisätiloissa olevat siemenet ei oo itäneet. Ehkä kylmäkäsittelyn puutetta?

Omena.

Omena ja viinimarja poseeraa yhdessä. Tämä on se pensas meillä, josta voi poimia omenoita, viinimarjoja ja villivadelmia. Punakoisoakin, jos ei oo ajoissa huomattu.

Haisevaa kauneutta. Karviaisen kukka. Mun nenään se haisee ihan hirveälle! Enkä tiedä, johtuuko tuosta hajusta kun välillä tuollapäin pihaa tulee outoja tuntemuksia hengityselimiin - kuin henkitorvea venyteltäis tai jotain. Hengittäminen alkaa sattua. 

Hevoskastanjan lehdet roikkuu kuin oksaan ripustetut tiskirätit. Kyllä ne siitä kohta... mutta tämän kanssa olen jo menettänyt toivoni:

Onnenpensaan pitäisi olla nyt täynnä keltaisia kukkia. Se näyttää tuolta. Ehkä se indikoi mun onneani? 

Kävin tällä viikolla puutarhamyymälässä etsimässä jotain värikästä nyt viimein kuivahtaneiden ruukkunarsissien tilalle . 

Pari markettaa. Arvoin pitkän aikaa, otanko kaksi punaista, mutta otin kuitenkin toisen valkoisen... olis se voinu kyllä olla se punainen. Sori kuvakulmasta, en aatellut että sitä ei saakaan tänne kulmittain...

Isompi ruukkunarsissi sen sijaan on komeimmillaan. Siinä on yksi tuollainen kerrottu hienous. Ehkä kaivan ne jonnekin päin pihaa kunhan lakastuvat.

Ostin mie mustasilmäsusannankin tuohon pangalaktiseen kyhäelmääni, jonka väsäsin jämäpajuista. Jotain uutta ja kummallista.
Vieressä on ruukussa ruusupapuja. En tiedä voiko niitä vielä kylvää ulos, mutta en nyt jaksa kasvatella sisällä. Kävi miten kävi, aivan sama. En edes tiedä, onko ne pavut itämiskelpoisiakaan, kun osa jäätyi paloissa ja jäi keskenkasvuisiksi. Tänä kesänä ei tule mitään ruukkupuutarhaa, kun ei se kovin kaksinen ollut viime kesänäkään, vaikka oli paljon kaikkee. Varsinkin etanoita.

Kun meinasin tuota papuviljelystä ruveta kasteleen, huomasin mullan pinnalla kimalaisen. Kuin se olis ryöminy sieltä mullan alta. Olikohan se menny multapussiin ettiin pesäpaikkaa eikä ollu osannu ulos, vai miten kummassa se siihen putkahti, mutta otin käteeni sen multapaakun, millä se seisoi, ja se varoittelevasti jalkaansa nostellen käveli mun hanskalle siitä. Huutelin tyttöä tuomaan hunajaa, ja sen sekä veden sekoitusta se lipitteli sitten myöhäiseen iltaan asti kalliokilven lehdellä. En huomannut tänäaamuna katsoa, oliko se vielä siellä. 

Niin, se harvinainen vieras. 

Varis ei tosiaankaan yleensä tule pihalle asti, en koskaan ole sitä nähnyt viereisen katulampun päällystää lähempänä. Varovasti kuvasin kaukaa sisältä ikkunan läpi. Tyttö vei ylijääneet (suolattomat) siankylkiviipaleet pieneksi leikattuna tuonne, ja harakka sekä varis hanakasti kävi ne hakemassa. Harakka tosin väisti varista. 

Ja se on taas viikonloppu. Saa katella kaljottelevaa äijää, kun ei ole kuvauskelejäkään.

8 kommenttia:

  1. Kuulosti ihanalta, että ruokitte sitä kimalaista.

    Kyselin tuolla Pinsiön tarhalla sitä onnenpensasta ja tarhuri (myyjä siisi) sanoi, että heillä ei tänä vuonna sitä ole. On hankala saada kun talvi on vienyt niitä monin paikoin. Joten en saanut onnea pensaan muodossa ainakaan :)

    Teillä on pidemmällä kasvu noista pensaista ja ompun kukista päätellen. Perässä tullaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo pakkasessa on paleltunu mejänki pensaasta aina kaikki osat, mitkä on ollu lumen yläpuolella, ja menneenä talvenahan ne pakkaset tuli niin, ettei ollu lunta juuri ollenkaan. Taisi mennä onnenpensaan lisäksi myös kivikkokasveja.

      Meillä pelastetaan aina kaikki uupuneet kimalaiset, jos vaan saadaan pelastettua. Niitä on ollukin tänä keväänä - viime keväänähän oikein ihmettelin, kun niitä ei näkynyt. Nyt on metsät täynnä mustikankukkia, mutta onneksi on niitä kimalaisiakin!

      Poista
    2. Eilen juuri luin Aamulehdestä, että talvi on tappanut monet perennat ja muitakin kasveja sekä ammattilaisilta että kotipuutarhureilta. Tammikuussa tuli pakkanen lumettomaan maahan ja maa oli märkä, siinä syy.

      Poista
    3. Joo, niin se näyttää olevan. Kumma, että ne käärmeet niin hyvin on silti talvehtineet...

      Poista
  2. >Tuo kirjopikarililja on kyllä käsittämättömän näköinen kasvi!!!

    Hyvää viikonloppua kaikesta huolimatta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) ja onhan se hassu shakkiruutukasvi kyllä...

      Poista
  3. Eka kuva antaa ideaa tauluun. Keltaiset kukat ovat upeita!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikarililjat poseeraa sievistellen :) huomasin tänäaamuna, että siellä on yksi valkoinenkin.

      Poista