maanantai 9. toukokuuta 2016

Lintuja ja kukkasia

Tämä on yhdeksäskymmenes yhdeksäs kirjoitus tähän blogiin. Eikä tästä ainakaan tule mitään ruusuista äitienpäiväromantiikan hehkutusta. Heräsin miehen kakomiseen, kun se avasi vessan lavuaarin putkea, joka oli menny tukkoon jo aikapäiviä sitten. Iloisena olin tietysti siitä, että se viimein sai sen avattua... olin jo itse aikeissa ryhtyä avaushommiin, kun mitään ei tuntunu tapahtuvan - tää on mun mielestä kans niitä "miesten hommia" vaikka kyllä se multakin käy, oon avannu monta kertaa.

Kuvausreissulle oli lähdössä ja herätti mut kysyäkseen, lähdenkö mukaan. Ja kehuakseen viemärinavaamisella kuin se olisi jokin sankariteko. Ei se mitään äitienpäivää muistanu, ihmetteli vain, kun kysyin aikooko se ehtiä käydä äitilläänkin  (ei ehtiny) sen kuvausreissun ja muun sunnuntaitoiminnan lisäksi. Esikoinen muisti mua viestillä sentään :) ja kuopus oli päivällä tehny kortin ja keränny valkovuokkoja kauniin kimpun.

No, lähdin sitten mukaan Suomenojan lintualtaille, ihmeellinen keidas keskellä kaupunki- ja teollisuusmaisemaa!

Voimalaitos, pelottava rumilus, josta lähti ei-niin-viisaasti lintualtaan yli voimajohtoja. Edellispäivänä siellä altaassa oli lepäillyt muuttomatkallaan uivelo, jonka mieluusti olisin nähnyt, mutta se oli jatkanut jo matkaansa. Sain kuitenkin eliksen lapasorsasta


sekä liejukanasta


Liejukana hiippaili hiljaa liejussa ja kasvillisuuden seassa, oli vaikea saada kuvaa, jossa se oli kokonaan näkyvissä. Hauskasti veputti pyrstöään koko ajan. 

 Aika paljon siellä oli kaikenlaisia lintuja; ihan hirveästi naurulokkeja, kyhmyjoutsen, mustakurkku-uikku, harmaasorsia (taisi olla muuten sekin mulle elämänpinna) jotka enimmäkseen oli pylly pystyssä pää veden alla, telkkiä, tukkasotkia
 punasotkia, joilla on tässä kokoontumisajot:
 Kuvassa on myös lapasotkapari ihan oikeassa reunassa, niistä vähän vasemmalla kauempana harmaasorsa tyypillisessä asennossaan perse pystyssä, taaempana tukkasotkia ja just kuvasta oikealle on uinut telkkä. Ja tietysti on noita lokkeja. Kesyjä oli kaikki linnut verrattuna täkäläisiin uimareihin, päästivät niin lähelle, että pokkarillakin sai aika selkeitä kuvia.

Naurulokeilla oli pesiä ruovikossa.

Kurjen "gruu" kuului muutaman kerran, mutta ei näköhavaintoa. Samoin ruokokerttusen särinän kuulin kerran - huvittavaa että se sattui juuri silloin, kun lausuin ääneen retorisen kysymyksen että onkohan täällä ruokokerttusia... satakieli kuultiin laulavan rantapusikossa, mun eka satakieli tälle kesälle. 
Rentukoita oli ihan hirmuisen paljon joka puolella! 

Yksi puute paikassa oli: vessattomuus. Helppohan se on miehenpuolelle, mutta satakunta kilometriä aamukahvin jälkeen autossa istuneelle naisenpuolelle homma oli pulmallisempi. Kärvistelin aikani, mutta sitten piti lähteä etsimään säällistä käyntipaikkaa... löytyi Plantagenista 800 metrin päästä lintualtaan parkkikselta. Tuli siinä käveltyä aika pitkästi, yli kuusi kilometriä yhteensä, ja reissussa oltiin tuntikausia. Mulla oli yksi eväsleipä, josta annoin vielä puolet miehelle, kun sillä ei ollu mitään - oli vaan aatellu, että kyllä sieltä jostain jotain saa. No olis varmaan saanuki, jos olis jossain käyny. En kauheesti uskaltanu vettäkään juoda, kun en olis jaksanu enää kävellä sinne Plantagenin vessaan, ja tuloksena oli tietysti aikamoinen päänsärky. Ja vieläkin on, ja lieveilmiönä väsymys myös särkylääkkeestä. 

Mulle on tullu outoja tuntemuksia muutenkin. Esimerkiksi tien päällä, kun vastaan tulee perä edellä traktori, ja tiedän joutuvani ohittamaan sen, mulle tulee outo heikotus ja sydämentykytys. Aivan kuin adrenaliini vaikuttas jotenkin boostatusti. Muutenkin hermostuessa niin käy, ja kädet ja jalat menee voimattomiksi ja täriseviksi ja rinnassa tuntuu oudolta. Ei oo ennen ollu. Inhottavaa. Myös kun katsoin joku päivä sitten Murdochin murhamysteerien viimeisimmän kauden viimeisen jakson, se oli niin jännittävä, että tuli taas semmonen olo. Totesin, että lievätkään jännitysnäytelmät ei todellakaan oo mua varten, ei tosielämässä eikä telkkarissa. En oo niistä koskaan tykänny, ja nyt ne näyttää olevan jopa terveydelle haitallisia. 

3 kommenttia:

  1. Tuo Suomenoja on oikea lintuparatiisi, parista muustakin blogista olen noista linnuista lukenut ja kuvia nähnyt. Sinä näit monta hauskaa lajia, nokikana on minun suosikki :) Meiltä on vaan sinne pikkasen liikaa matkaa, tai tulisi ainakin tosi pitkä päivä.

    Tulipahan vessareissulle matkaa, eikö puskaan voinut mennä?

    Rentukat ovat alkaneet kukkia täälläkin, aamulla tulin uimasta niin näin puron laitamilla keltaiset kasvustot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokikana tosiaan unohtui listasta. Ja oli siellä jokunen kalalokkikin vissiin lokkiporukassa. Kiikarilla näkyi lakittomia malleja. Puskapissiä mieskin ehdotti, mutta tuollaisella lintulammella on niin paljon kiikaroitsijoita, että en tohtinut luottaa siihen, ettei joku näe minua sieltä puskastakin... Mies ei semmosia aatellu, se leväytti sepalukset tasan lintutornia vastapäätä olevalla rannalla :)

      Poista
    2. Heh, liejukanaa tarkoitinkin, jostain syystä päässäni pyöri nokikana :)

      Poista