Mustia pyyhkeitä

Semmosia kaipaisin. Kun on kaksi meikkaavaa naisihmistä talossa, ei kauaa ehdi ihastelemaan puhtaita käsipyyhkeitä vessassa, kun niissä on jo mustia tahroja jotka ei lähde pesussakaan. On kyllä meikinputsausaineita, vanulappuja, kasvopyyhkeitä jne, mutta ei se auta. "Hups, oho, unohdin!"

Mustia pyyhkeitä antaisin amerikkalaisista noin 200 miljoonalle, vai moniko siellä nyt "väärin" äänesti, jos asia kuuluis mulle. Toivottavasti se ei kuulu, näy, tunnu eikä haise mulle tulevaisuudessa tai ikinä mitenkään. Onhan meillä itselläkin eduskunnassa monta pientä trumppia, joita sanotaan perussuomalaisiksi. Demokratia toimii.

Se hyväksyminen. Sitä pitää nyt vaan harrastaa yhden jos toisen, tässäkin asiassa. Plarasin dkt-kurssin lappuja, ja siellä oli tiivistetysti ahdingonsietokykyjen osiossa näin:
Todellisuuden radikaali hyväksyntä
+Radikaali hyväksyntä
   -Todellisuus on juuri sellainen kuin se on.
   -Kaikella on syynsä.
   -Elämä voi olla elämisen arvoista, vaikka se onkin ajoittain tuskaista.

   -Vapautuakseen kärsimyksestä, täytyy olla valmis hyväksymään kaikki, mitä on. Älä taistele sitä vastaan, mikä on.
   -Hyväksyminen on ainoa tie ulos helvetistä.
   -Tuska luo kärsimystä vain silloin, kun kieltäydyt hyväksymästä tuskaa.
   -Päätös tämän hetken sietämisestä on hyväksymistä.
   -Jonkun hyväksyminen ei ole sama asia kuin arvioida se hyväksi.

Noita kirjoittaessani muistan niin hyvin sen huoneen, tuolit, ikkunat... ohjaajatkin, mutta monia muita ihmisiä en. Ja muistan sen, miten kapinoitiin näitä ylläolevia sanojakin vastaan. Kuten "tuska luo kärsimystä vain...jne". Osan noiden monisteiden kökköydestä selittää se, että ne on paljolti englannista käännettyjä, eikä vastaavia sanoja aina ole.

Tein parsakaalisosekeittoa, ja keitin vahingossa kaalit kuiviin ja ne vähän ehkä paloikin. Soppa maistuu nyt samalle, kun uunissa gratinoitu parsakaali, eli ihan hyvää mun mielestä, mutta kuopus ei tykkää. Tein kuitenkin kanakeittoa muille, ja senkin kanssa meinas käydä samalla lailla - laitoin tulelle, mutta unohdin sitten käydä laittamassa levyä pienemmälle. Täällä olkkarissa vaan nuuhkin, että kylläpäs tuoksuu hyvälle, ja vasta kun kuopus tuli koulusta, älysin että se porisee levyllä täysillä. Tai potut ja sipulit siellä vasta oli. Liemessä. Sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti. Vai sanotaanko se kuvaannollisesti? Kauheaa, kun ei osaa omaa äidinkieltään!

Ulkona on liukasta, ainakin autoilla. Laitan auton lämpiään, että pääsen taas...