Soitin viimein sinne sairaanhoitajalle että josko sitä lääkärinaikaa, kun on se möykkykin ja mahavaivaa ja päävaivaa, enkä saanut aikaa. Ei ollu kiireettömiä aikoja siinä kolmen viikon jaksossa, mikä on käytettävissä. Perjantaina käyvät kuulemma läpi lääkärin kanssa jonottavien listaa, ja päättävät kuka saa aikoja, kuka ei. Soittavat kuulemma sitten. Hirveen tarkkaan mun piti selvittää asioitani ja oireitani hoitajalle, joka kirjas niitä sitten sinne ylös, liki 15 minuuttia kesti puhelu. Hitonko väliä silläkään on, kummalla puolella se möykky on? Voi, kun olis rahaa niin menisin yksityiselle... mutta ei tullu lotostakaan mitään. Ja jos siellä ruvetaan asioita tutkimaan tarkemmin, niin sellaseenhan mulla ei sit ainakaan olis varaa, vaikka justiin ehkä lääkärikäynnin hinnan saisinkin kokoon. Ja sitten taas jos ei mitään tutkittavaa löydy, on sama vaikken kävis koko lääkärillä.
Molemmat tyttäret on kipeenä, toisella on migreeni ja toinen muuten vaan kipeen oloinen. Annoin jäädä nukkumaan, paitsi migreeninen tuskin nukkuu kun sen päähän sattuu ja oksettaa. Vein sille särkylääkettä ja vettä sängyn viereen, mutta en tiedä pystyikö se niitä edes syömään. Turha syödä lääkkeitä, jos oksentaa ne saman tien pois.
Mies sai mun tekemät sukat isänpäivälahjaksi, ja nyt on jämälankasukat puikoilla. Punnitsin oikein langanloput ja jaoin ne osapuilleen samanpainoisiksi keriksi, että tulee samanlevyinen osa kumpaankin sukkaan. On yllättävää, miten pitkästi saa sukanvartta kudottua 14 grammalla lankaa :) mutta sain mie aikaiseksi tämmösen merkillisyyden kesken kutomisen:
Nuolen kohdasta lanka sukeltaakin yhtäkkiä kerän sisälle, ja kerän pinnalla suikertaa irtonainen langanpää. Piti purkaa koko kerä että pääsi jatkamaan kutomista.
Areenasta loppui katsottava, kirjaston kirjat on luettu, nettiä ei jaksa selata, niin sukankudonta se on. Niin kauan kun kirjasto aukeaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Omituinen höpöttäjä
Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...
-
21. anniversary Tänään on 21. hääpäivä. Muistan, kun täytin 21 vuotta - silloin tuntui takana olevan ihmisikä, mutta ei tämä viimeisin...
-
Otsikon lausahdus on esikoiselta, kun se kuunteli mun peppurointia yrittäessäni tehdä paarmankarkotinta. Tuntuu että mikään ei pysy käsissä...
-
Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmin...

Tuo on kyllä törkeätä, että sairaanhoitaja päättää kuka saa ajan lääkäriin. Mutta siihenhän se on täälläkin mennyt. Viimeksi kun yritin, sain soittoajan jollekin nuorelle lääkäri-pojulle, joka kyllä sitten soitti, mutta ei edes kunnellut loppuun ongelmaani, kun oli jo e-reseptiä pistämässä.
VastaaPoistaSinun kyllä pitäisi päästä ihan vastaanotolle. Minkäs teet :(
No olis se mulle ajan antanu, mutta ei ollu mitään annettavaa ku kaikki oli menny. Syytän sitä, että on se lääkärinvastaanotto lopetettu kokonaan täältä mejän kunnasta, ja tuolla maalikylällä sit joutuu lääkärit hoitaan mejän kunnan väen siinä muiden ohessa.
PoistaMeilläkin on tautia täällä taas, kuopus on räkäinen. Kirjasto aukeaa ilman mua ;-)
VastaaPoistaTerveyttä kaikille toivon ja toivottelen!
Kiitos samoin! Iltapäivä on jo pitkällä ja vielä on toinen kipee :(
Poista