keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Lennossa

Tytöllä muuttui lukujärjestys niin, että keskiviikkoisin alkaa yhdeksältä koulu. Vein siis tänään sen kouluun ja suuntasin saman tien joogaan - lähdin vain muutaman minuutin myöhemmin, kuin jos olisin mennyt suoraa joogaan. Taas olin jonkun paikalla! Sentään suhtautui asiallisesti, totesi vain että paikka menikin jo, ja kun kysyin haluaako se siihen, että siirrynkö, niin ei, mutta oli huolissaan että mihin hän nyt voi mennä, ettei mene kenenkään paikalle. Vähän painokkaasti sanoin siinä vaiheessa, että EI OLE omia paikkoja - se viimekertainen liki mun syliin tukkija oli siinä vieressä kans :) sanoin hänellekin asti kuuluvasti, että mulla on ohjaajan kirjallinen lupa hämmentää pakkaa - tietysti nauraen. Mutta totta toinen puoli. Lepyttelin, että ensi viikolla en ole täällä viemässä kenenkään paikkaa, kun saan olla Joogaopistolla. Sinänsä hieman harmillista, koska pitkästä aikaa alkoi sellainen sarja, joka oli mun mieleen. Usein on ollut kobraa tai paschimottanasanaa, jotka tekee mun selän kipeeksi vaikka kuinka varovasti koitan tehdä, tai sitten jotain muuta ei-niin-kivaa.

Ja sitten kun siellä haisi viemäri. Ei niinkään seisaalla ollessa, mutta kun meni alustalle makaamaan, niin hyi kamala. Hengitä siinä sitten syvään ja anna hengityksen raikastaa kehoa... uhh.

Joogan jälkeen menin kauppaan ja valkkasin keittoaineksia, ajattelin muhittaa pitkällä keittoajalla hyvän sopan, mutta huomasinkin kotiin ajaessani, ettei ole kuin tunti aikaa sopankeittoon, kun nuoremmalla tytöllä on aika psykologille. Viime tingassa keksin ottaa koiratkin mukaan, kun ne olis taas joutunu jäämään yksin, kertaalleen jo olivat yli kaksi tuntia. Ja hieno ilma ja vähintään se kolme varttia "joutoaikaa" kun tyär oli siellä hoitajalla. Ja pää kipee, vaikka otin heti joogasta tultuani kaksi buranaa. Oli vähän vaarallista lähteä auringonpaisteeseen sillä päällä, mutta kun panin aurinkolasit ja kävelin siimeksessä, ei särky valtavoitunut.

Siellä kävellessä lehmäemäntä pisti viestiä, että olenko vapaa tulemaan apulaiseksi, ja mie lupauduin. Ja huomisillaksikin lupauduin, silloin on tiedossa luultavasti leikkaus. Piti ruveta nyt illalla vielä haalarit pesemään, kun siellä on vain nipin napin päällemahtuvia haalareita ja sitten isoja. Makkarankuoressa meni tämän illan parituntinen :)

Onneksi oli se ruoka laitettuna, ja melkein vielä lämmintäkin, niin sain jotain syödäksenikin ennen navettaan lähtöä. Oli mukava mennä sinne taas. Sitäpaitsi toissapäivänä oli tullu edellisestä "virallisesta" keikastakin rahat. Nythän mie oon vaan apuun pyydettynä, en lomittamassa.
Talipaloja (sic)
Paikallisesta Lidlistä on loppunu maapähkinät, piti ostaa Prismasta. Kohta ne varmaan loppuu sieltäkin. Vaikka talvi ei ole vielä loppu! Huomiseksikin vielä yhdeksää pakkasastetta luvattu. Sitten se näyttääkin taas lämpenevän, ja mun retriittipäivien aikana sataa sitten vettä ja räntää. Eipä tartte ulkoilla siellä. Tai jos haluaa ulkoilla niin voi ottaa sateenvarjon mukaan ja kököttää sen alla hiljaa.

4 kommenttia:

  1. Sinulla riittää ohjelmaa.

    Minäkään en löytänyt pähkinämursketta enää Siwasta, pitää katsoa huomenna perjantaina kun on Prismassa käyntipäivä. Lintuja käy tosi paljon aamupakkasella. Mustarastaita tulee kymmenkunta kun laitan kuivuneen leivän muruja.

    Saa nähdä miten lumien käy, jos noita vesikelejä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä lintuja käy, ja muuttajatkin palaa kohta etelästä - tai osahan on palannutkin - joten ruualle on kyllä tarvetta!

      Poista
  2. Mullekin on siunaantunut tälle "loma"viikolle kauheasti ohjelmaa. Melkein meinaa stressata. Mutta viikonloppuna on vapaata ja mukavaa tiedossa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus ne kasaantuu, mutta vapaa onkin sitten entistä ihanampaa!

      Poista