torstai 24. maaliskuuta 2016

Sutti

Koira nautti harjauksesta äsken tässä mun sylissä. Mun piti itse asiassa tässä välissä (lapsen viennin ja haun sun muun) pyykinpesun lisäksi katsoa pari jaksoa Vera Stanhopea, mutta juutuin lukeen mielenkiintoista keskustelua netistä. Eikä se oikeastaan ollu ees mielenkiintonen. Kyllä mie nyt ihan liikaa oon kiinni tässä koneessa... toisaalta ei ollu mikään ongelma siellä Joogaopistolla olla ilman. Ehkä se on vaan se, että kun ei ole niin mielekästä muuta tekemistä, että ryntäis sitä tekeen, niin passivoituu ja jämähtää tähän. Ainahan netistä jotain luettavaa löytyy. En sentään vielä oo alkanu pelaan mitään pelejä, jotka koukuttaa...

Toisaalla oli puhetta siitä miesten ja naisten erilaisuudesta, mitä mieki sivusin taannoin täällä, ja mulle linkattiin tämmönen juttu, jossa sanottiin ensinnäkin, että "Noin 45 prosentilla naisista on naismaiset ja 15 prosentilla miesmäiset aivot. Vastaavasti 45 prosentilla miehistä on miesmäiset ja 15 prosentilla naismaiset aivot. Lopuilla on tasapuoliset aivot" eli alle puolella on omalle sukupuolelleen "tyypilliset" aivot, joten onko ne enää silloin edes kovin tyypilliset? Mutta asia, minkä takia siitä aloin puhua, liittyi tuohon koukuttumiseen; lehtijutussa esitettiin väittämä, että naiset tulee helpommin riippuvaiseksi - väite vain esitettiin, mutta sen todenperäisyyteen ei nähdäkseni otettu kantaa. Itse helposti addiktoituvien miesten kans (eri aikaan) eläneenä en ihan heti usko. Muutenhan riippuvuudet ei useinkaan näy ulospäin, että vois katukuvasta määritellä kuka on ja kuka ei, ellei ole kyse tuhoisista aineista niiden käytön jatkuttua tarpeeksi pitkään. Ne, joista sen näkee, on kyllä useimmiten miehiä. Mun näkökulmasta katsottuna, ja miehän nyt en paljon ihmisiä tapaa, etenkään enää nykyisin.

Mun peräkyläläisyys kyllä taitaa näkyä ulospäin... usein, kun vien tytön kouluun, en juuri mieti mitä päälle laitan, kunhan ei ihan yöpaitasillaan oo, ja sitten saatan muistaa että leipä on loppu, ja poikkean kauppaan. Miettimättä, mitä on päällä. Olen kyllä joskus yöpaitasillanikin menny, mutta sillon en oo kyllä kaupassa käyny. Tänään sentään oli ihan asialliset housut ja kengät, ja puhtaan takinkin vetäsin päälle suoraa pyykkitelineeltä. Taannoin pesin fleecevaatteita, pari pusakkaa ja takin sekä kaksi vilttiä. Siihen kankaaseenhan tarttuu aika hyvin karvat ja pölyt, viltit oli ollu koirien käytössä - toisen otin eilen joogaan, ja nypin siitä vaivihkaa sutin jos toisenkin... koneesta tuli myös muutamia irtosutteja, pitkät hiukset kerää aika hyvin semmosia. No, kaupassa käydessä, kassalta lähtiessä (ostin mämmiä) huomasin, että hupun narussa on kiinni tämmönen:
Kamala ruma hiushässäkkä, josta sojotti tuommonen koirankarvatupsu. Hieno koriste rinnuksilla riippumassa. Nauratti ja vähän nolottikin.

Koiranpusakka on nyt vaiheessa, kun tuli käsi kipeeksi, ja piti tehdä muutama pääsiäispupu tuossa välissä. Oli ihan hauskoja ja tuli aika nopeesti jopa mun kutomisvauhdilla. Täällä on ohje, tosin mun versiot ei oo siitä hienommasta päästä ollenkaan :) Piti ehtiä pari tehdä tänään valmiiksi, että voin laittaa ne kuopuksen mukaan siskolle. Se menee taas kaverinsa kans sinne - hatunnosto siskolle, kun kestää niitä! Laitoin puput ja rahaa kirjekuoreen, jonka päälle kirjoitin "ruokarahaa ja pääsiäispupuja". Haen niitä lapsia koululta kahden maissa, sit haen kaverin ja vien ne junalle, ja toisen tytön vien kulmienvärjäykseen ja sen jälkeen poikakaverin luo. Saa taas ajella.

10 kommenttia:

  1. Mä tein virheen ja pesin pupujen pikku makoilumatot pesukoneessa... sen jälkeen koneesta ja vaatteista löytyi jokunenkin tuollainen "sutti" (On muuten mulle ihan uusi sana!)

    Täällä maalla nyt kulkee vähän missä vaatteissa sattuu. Koitan heittää takin niskaan ja vähän kattoo että on vaikka villatakki tissien peittona jos ei jaksa ees liivejä kotivaatteitten alle tunkea ;-) Ei kai sitä kukaan enää mua sillä silmällä katso?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vielä näitä pitkätukkia täällä monta, ne pitkät karvat kietoutuu hienosti lyhyiden kanssa...

      Poista
  2. Noista aivotutkimuksista en taida oikein perustaa. Enemmänkin yksilöiden eroihin ja muut erot tulevat tunnepuolella.

    Yläkuvassa tyylikäs vastaharjattu koiruus.

    Sama juttu kyydityksissä, kun vien miehen jonnekin, katson, että takki on kiinni, jaloissa voi olla kotiverkkarit tms. Autoon ei alas näe. Joskus vielä menen kauppaan vahingossa tiukoissa legginseissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No semmonenkin tutkimus on hiljattain tullu, että aivoilla ei ole sukupuolta.

      Poista
  3. Kyllä noita sutteja löytyy sieltä sun täältä. Joku vinkki ois, et laittaa pesusienen (ilman karheaa osuutta) koneeseen ja se keräis kaikki hiukset ja karvat. En oo kokkeillu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmasti jotain kerää, mutta sitä en tiedä kerääkö kaikkia. Jotain irtovärinkeräysrättejäkin on kaupassa myynnissä, mutta sitäkään ei oo tullu kokeiltua.

      Poista
  4. Jokainen ihminen on riippuvainen johonkin ja toisilla riippuvuus kehittyy pakkomielteen asteelle josta nuorten - ja miksei vanhempienkin ihmisten - nettiriippuvuus on hyvä esimerkki. Tunnustan kärsiväni monestakin pakkomielteestä ja vaikka hyvinä päivinä roikunkin netissä turhan paljon, niin mikään ei ärsytä niin paljon kuin aikuiset jotka räpläävät puhelintaan tilanteissa joissa se ei ole hyvien tapojen mukaista ja tästä syystä mä heitin yhden naisen pellolle tässä taannoin. Kyse oli ihan puhtaasti pelkästä kaveritapaamisesta mutta kun muijan oli pakko vähän väliä hiplata puhelintaan, niin sanoin sille että se voi lähteä jonnekin muualle hieromaan sitä. Tuijotti ensin hölmistyneenä mutta kun osoitin ovea niin lähtihän se. Mitä tästä seurasi? No, mä en ole kuulemma enää sen akan kaveri koska mulla ei ole mitään käytöstapoja mutta sanotaankon näin että en ryhtynyt heittelemään tuhkaa päälleni kun kuulin tämän :D

    Mitä taasen vaatetukseen tulee, niin se että pukeutuu siihen mihin lystää, on osoitus siitä että on sinut itsensä kanssa eikä välitä muiden mielepiteistä ja tämä on asia josta jokainen näin käyttäytyvä saa multa pisteet. Tietysti viralliset tilanteet ja tilaisuudet on eri juttu mutta normielämä - mitä vittua se kenellekään kuuluu minkälaisissa vaatteissa viihtyy?

    Pusuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just mietin tuota samaa yhtenä aamuna, kun kattelin tyttöä, joka veti paidan päälle, kävi peilin edessä tuijottamassa itteensä ja sitten meni vaihtaan paidan ja toisti tuon aikas monta kertaa. Oli kuulemma aina "tyhmän näkönen". Tuumin että mie varmaan kans oon, kun paan vaan jotku housut ja pinosta päällimmäisen teepaidan, mutta se väitti että en. Ehkä se on tottumuskysymys.

      Puhelimen räpläämisestä tuli mieleen, kun eilen haettiin tytön kaveri autolla, ja sit oli ihan hiljaista, että mulle tuli vähän niinkuin nolo fiilis, kun kukaan ei puhu vieraalle. Mutta sitten totesin, että nykypäivänä vierekkäin istuvat nuoret kommunikoi keskenään puhelimella. Se vaan on sellasta.

      Poista
  5. Mun äiti tapasi hakea isää iltavuorosta aina yöpaita päällä. Kerran sitten pysäytti poliisit ja joutui nousemaan autosta ylös. Silloin kuulemma nolotti :-D
    Höntsähousut/ pieruverkkarit mäkin vaihdan kotona välittömästi, melkein ennen kun otan takkiakaan pois.
    Tuo sutti on ihan uusi sana täälläkin. Mutta sutteja löytyy! Punainen pitkä tukka, lyhyt blondi haituva ja kahden kissan karvat saa kanssa aikaan aika kivoja kasoja, niin pesukoneeseen, lattialla kuin vaatteisiinkin. Se vaahtomuovipalasen laittaminen pesukoneeseen on vielä testaamatta, ootko sen vinkin kokeillut?

    VastaaPoista