keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Ruhjottu

Kuudeskymmenes postaus on tämä. Yöllä oli jälleen migreeni, ja aloitin sen särkypäiväkirjan pidon. Itse asiassa tässä on nyt ollu sen särkypäivien lisääntymisryöpyn jälkeen pitkä särytön jakso. Liekö retriitillä osuutta asiaan?

No, neljän jälkeen kävin ottamassa lääkkeen ja autuas uni pelasti kärvistelyltä vielä noin kolmeksi tunniksi, mutta särky ei ollut vielä kahdeksan maissa kokonaan poissa. Lisänä oli vielä niitä inhottavia sivuoireita - tinnitusta, kurkun arkuutta, lihassärkyä, väsymystä... muutenkin on jotenkin kummallinen olo, esimerkiksi tämä kirjoittamani teksti tuntuu aina välillä olevan jotenkin ihan hassusti. Tarkoitan, että mietin, onko tämä nyt oikein sanottu ja oikeaa kieltä, vai kirjoitanko jotain puutaheinää. Mutta ei kai sillä ole niin väliä.

Tytön vein kouluun ja kaupassa kävin, ja sielläkin oksetti ja piti vaan tehä ruokaostoksia. Mutta mieltä piristi semmonen ilonen setä kassajonossa edellä, se tervehti oikein sydämellisesti kassaneitiä ja rupatteli mukavia, sitten sanoi että lähtee pois "häiritsemästä"... mie tuumin kassalle, että mukavaahan se on, että tuollaiset hyväntuuliset ihmiset välillä vähän "häiritsee". Kassa oli samaa mieltä, sanoi että aamulla varsinkin ihmiset on myrtsejä.

Jooga jäi siis välistä tänään. Ja olis ollu vielä kerran se mukava sarja. Toisaalta viime viikolla sain kyllä tarpeekseni joogaa, ehdin jo miettiä että onko nyt ihan pakko joka kerta vetää se puolitoista tuntia, onko pakko kaks kertaa päivässä ja sitten siinä oli vielä se meditaatio-osuuskin, jossa ensin joogattiin. Nelisen tuntia joogaamista per päivä, hohhoijaa. Ei se niin ihanaa ole, kuitenkaan :) Mutta kyllähän mie omaehtoisesti sitten vähensinkin sitä.

Aamulenkki jäi kans välistä. Just nyt tuntuu siltä, ettei jaksa mihinkään lähteä, paitsi nukkumaan. Vois kokeilla sitä. Vois sitä tietty mennä uloskin, mutta sinne on mukavampi mennä jos jaksaa vähän kävelläkin.

Vielä laitan tämän kuvan, kun viimeinkin sain napattua otoksen tuosta ruokinnalla käyvästä talitiaisesta, jota on joku vissiin rusikoinut ikävästi, kun se on tuon näköinen. Terhakka se on ja lentää ihan hyvin, että kyllä se varmaan parantuu siitä.

4 kommenttia:

  1. Voi tinttiparkaa :(
    Minä säälin viime kesänä sitä siiliä, jolla oli lommo kyljessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, aika harvakseltaan kuitenkin näkee näitä vaurioituneita, jotka silti pärjää. Jonkun pedon kynsiinhän tuokin on meinannut varmaan jäädä, vai voisko ikkunaan lentäminen aiheuttaa tuollaisen?

      Poista
  2. Täälläkin on ihan veto pois. Hieroja ja liikaa univelkaa. Otan kyllä viikonloppuna kaiken mahdollisen unen mitä vaan saan. (Kuopus lähtee isälleen.) Jos sitten taas jaksais?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se uni aika hyvin sitä jaksamista avittaa...

      Poista