keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Mäyrä

Tytär sai terveydenhoitajalta ohjeen käydä tiistaisin ja torstaisin kolmen vartin lenkillä niin, että tulee hiki ja hengästyy. Lähdettiin koirien kans oikein metsälenkille, hankikin kantaa vielä jossain määrin, ettei tarvi poluistakaan välittää. Seurattiin päinvastaisessa järjestyksessä jonkun toisen koiranulkoiluttajan jälkiä, ja yhtäkkiä huomattiin, että jäljet on vaihtuneet toisiksi ja samaan suuntaan meneviksi. Välillä oli koiraa juoksutettu talutin perässä roikkuen; ainakin siihen tulokseen me tultiin näistä jäljistä:
Nythän on tosiaan jo se kiinnipitopakko, mutta kyllä mejänki villapaitapuudelit tuolla metsässä juoksenteli. On tuskallista edetä risuisessa maastossa kiinniolevien koirien kans, kun ne on aina eri puolella risua kuin taluttaja. Kyllä ne aika hyvin osaa puut kiertää oikein, mutta eivät ilmeisesti rekisteröi pienempiä risuja kiertämisen arvoisiksi objekteiksi. Eikä tuollakaan liene niitä maapesiä vielä. Ja jos onkin, niin ketun jäljistä päätellen ei kauaa.

Pari päivää sitten tuli se ohut lumikerros, ja siihen oli kertyny mukavasti kaikenmoisten eläinten jälkiä. Ilokseni huomasin pienen mäyrälaumankin liikkuneen; ainakin kolmet jäljet meni.
Viikonlopun peltoreissulla näin supikoiran (?) jälkiä myös, että on ne jo vallan nousseet talvilevolta.
Metsäkauriita oli myös liikuskellut eilisen lenkin reitin varrella, niillä on niin hellyttävän pieni sorkanjälki! Tässä kuvassa on mejän koirien jälkiä sorkanjäljen vieressä, ei ole kauriin jälki juuri sen isompi kuin viisikiloisen koiran:
Kanssabloggaajastamme tuli hieman tietoa, kuulemma lupasi postata kuulumisia, jos jaksaa. 

8 kommenttia:

  1. Metsäkauriita mekin katseltiin sunnuntaiaamuna. Ne juoksentelivat ja kisailivat pellolla. Herkän kauniita. Supi oli jäänyt auton alle, toivottavasti sillä ei ollut lapsukaisia vielä pesässään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie oon saanu tyytyä jälkiin, harvemmin pääsee ite otuksia näkemään...

      Poista
  2. Jee! Hyvä että kanssabloggaajastakin on merkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hengissä, mutta ei vissiin paljon muuta tällä hetkellä...

      Poista
  3. Tarmokin on vielä vähän juoksennellut vapaana isäntänsä kotikonnuilla, mutta ei enää parane päästää, kun tosiaan jänöset ym. alkavat poikasia tehdä. Nyt sitten pääsiäisestä lähtien koiruli saakin olla enemmän täällä mamman poikana. Pystäri on niin liikkuvaa sorttia, että sen kanssa pitää vähintään pari tuntia päivässä hapitella tuolla metsiköissä. Onneksi tytär on myös innokas koiran kanssa lenkkeilijä, niin meitä on täällä kaksi juoksuttajaa (tai siis yksi juoksuttaja ja yksi kävelyttäjä). Tarmohan ei väsy, vaikka sen kanssa menisi viisi tuntia putkeen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä mettäkoira saaliin löytää, jos irrallaan juoksentelee, se on selvä. Tosin onhan nämäkin kerran päässeet jäniksen perässä juokseen, villapaidat päällä. Jänis näytti nauravan niille.

      Poista
    2. :D :D
      Kiitos piristyksestä, näen tilanteen sieluni silmin :D ♥♥.

      Poista
    3. Hih, jänikset on kovia nauramaan, siksi kai niitten suukin on sillai ristiin revennyt!

      Poista