Mäyrä

Tytär sai terveydenhoitajalta ohjeen käydä tiistaisin ja torstaisin kolmen vartin lenkillä niin, että tulee hiki ja hengästyy. Lähdettiin koirien kans oikein metsälenkille, hankikin kantaa vielä jossain määrin, ettei tarvi poluistakaan välittää. Seurattiin päinvastaisessa järjestyksessä jonkun toisen koiranulkoiluttajan jälkiä, ja yhtäkkiä huomattiin, että jäljet on vaihtuneet toisiksi ja samaan suuntaan meneviksi. Välillä oli koiraa juoksutettu talutin perässä roikkuen; ainakin siihen tulokseen me tultiin näistä jäljistä:

Nythän on tosiaan jo se kiinnipitopakko, mutta kyllä mejänki villapaitapuudelit tuolla metsässä juoksenteli. On tuskallista edetä risuisessa maastossa kiinniolevien koirien kans, kun ne on aina eri puolella risua kuin taluttaja. Kyllä ne aika hyvin osaa puut kiertää oikein, mutta eivät ilmeisesti rekisteröi pienempiä risuja kiertämisen arvoisiksi objekteiksi. Eikä tuollakaan liene niitä maapesiä vielä. Ja jos onkin, niin ketun jäljistä päätellen ei kauaa.

Pari päivää sitten tuli se ohut lumikerros, ja siihen oli kertyny mukavasti kaikenmoisten eläinten jälkiä. Ilokseni huomasin pienen mäyrälaumankin liikkuneen; ainakin kolmet jäljet meni.

Viikonlopun peltoreissulla näin supikoiran (?) jälkiä myös, että on ne jo vallan nousseet talvilevolta.

Metsäkauriita oli myös liikuskellut eilisen lenkin reitin varrella, niillä on niin hellyttävän pieni sorkanjälki! Tässä kuvassa on mejän koirien jälkiä sorkanjäljen vieressä, ei ole kauriin jälki juuri sen isompi kuin viisikiloisen koiran:

Kanssabloggaajastamme tuli hieman tietoa, kuulemma lupasi postata kuulumisia, jos jaksaa.