tiistai 14. kesäkuuta 2016

Aamulla varhain kun aurinko nousi...


Meni yö taas huonosti. Oli korvatulpatkin mutta silti en saanu kunnolla nukuttua... tai osittain niiden takiakin valvoin. Ei se tottumattoman olo ole kovin rento sellaisten kanssa, ja kun sieltä kuuluu läpi miehen nukkumaäänet kuitenkin. Sitä jää sitten kuulostelemaan, että kuuluuko ne ja millon se taas korahtaa kovaan ääneen. Piikkimatonkin otin käyttöön, se on yleensä aika hyvä unilääke - tehos kyllä, mutta eihän siinä voi koko yötä nukkua, ja kun laitoin sen pois niin heräsin taas liian hyvin ja jäin valvomaan. Vaihdoin lastenhuoneen puolelle, mutta sielläkään ei tullu uni. En tiedä, miksen osaa siellä oikein nukkua. Oma sänky on se paras paikka... paitsi silloin, kun siellä on liikaa melua.

Luovutin kahden maissa noin viiden tunnin yrittämisen jälkeen. Pelasin pasianssia tunnin verran - elin toivossa, että se uni alkais kuitenkin tulla, kun en tuijottele mitään ruutuakaan, mutta ei. Auringonnousu vaikutti lupaavalta kun taivas oli komean punainen, mutta kun kiipesin harjulle koirien kans, se olikin aika pliisu.


video
Tulipahan tehtyä pieni aamukävely vaille kolme aamulla. Jotain lintuja vielä lauleleekin, vaikka eilen totesin, että sen kylmän jakson tultua ei oo enää laulaneet entiseen malliin. Taitaa olla kiirus poikasten ruokkimisessa.

Ajattelin mennä vielä vähän nukkumaan, en kuitenkaan jaksa koko päivää näillä unilla...

Sininen mie ja punaset koirat



4 kommenttia:

  1. Kauniin sinistä! Varsinainen yökulkija olet ollut. Toivottavasti sait vielä nukuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, housut ja kengätkin oli turkoosit :) Sain just sopivasti ihanan sikeää ja lepuuttavaa unta!

      Poista
  2. Päiväunia vaan, ja toivottasti saat sitten ensi yönä paikattua!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kolmisen tuntia nukuin, että riittää unta ensyöksi.

      Poista