keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Mustikoita ja melkein hirveä tilanne

Meinas taas melankolia tulla, ja lähdin puoliväkisin koirien kanssa metsälenkille. Vaikka pelkäsinkin käärmeitä niin, että taas tömistelin niskan kipeeksi ja matkan heinikkoisella osalla kannoin koiria. Piti piristyä, mutta alkumatkasta itku tuli, kun huomasin että kaatavat mun lempimetsääni. Sen mukavan polun varrelta, mitä usein kuljen kun käyn pienellä lenkillä koirien kanssa ja missä käyn mustikassa. Paskiaiset.

Sitten huomattiin, että osa mustikoista on jo kypsiä, ja koirathan aloitti välittömästi kauhean ahmimisen.

Mieki poimin muovipussiin hiukan, mutta kotona päätin lähteä oikein omalle reissulle sinne. Huomasin, että mustikanpoimintakin voi olla mukavaa toimintaa (niinku laulussa väitetään) kun ottaa mukaan taittojakkaran ja poimii harjulla, jota pyyhkii mukava tuuli. Ei itikoita, paarma pyöri siinä muttei purrut, ainoa purema tuli muurahaiselta, joka oli eksynyt mun kenkään. Istuskelin välillä ihan muuten vain, nautin auringosta ja metsän tuoksusta. Koirien kanssa sitä aina vaan menee, eikä pysähdy kovinkaan pitkäksi aikaa vain olemaan ja aanailemaan. Pari pientä sinistä hilloämpäriä mulla oli mukana, toinen tuli täyteen mutta toiseen ei riittänyt kuin vähän pohjalle. Sitten loppui kypsät. Tai olishan niitä ollu, kun olis etsinyt, mutta pysyttelin tien liepeillä, oli polkupyöräkin mukana ja sillä sitten rulluttelin välillä menemään.

Oli se pyörällä lähtökin kyllä aikamoista... miehän käytän nyt esikoisen vanhaa jopomallista pyörää, ku se sai mummonsa vanhan seitsenvaihteisen. Siinä tahtoo vähän vuotaa takarengas, ja kun se oli taas hieman vailtunut, ajattelin laittaa sen täyteen ennen lähtöä. No, pumpun venttiilikin oli ruvennut falskaamaan, ja kun renkaan venttiili on samanlainen kuin autoissa, niin sehän aukeaa kun siihen laittaa sen pumpun suulakkeen. Mikä tarkoitti sitä, että kaksi kertaa tyhjensin sen renkaan ennenkuin sain siihen hurjasti pumppaamalla sen verran painetta, että sillä pysty lähteen liikkeelle. Mulla oli hirveä hiki jo siinä vaiheessa, kun pääsin pihasta pois, ja kun vielä ensitöikseni jouduin kiipeämään jyrkän ja pitkän mäen, niin olin suhteellisen poikki ja kuumissani mustikkapaikalle saapuessani. Ja sellainenkin asia tuli pantua merkille, että se on melkoisen kätevä kapistus polkupyörässä se seisontatuki. Sen huomaa, kun sitä ei ole...

Takaisin tulin toista kautta; sen tien, jossa pientareet on hädin tuskin niin leveät, että se valkoinen viiva mahtuu asfaltille. Nyt siinä käy aikamoinen rekkaralli, kun sorarekat käy montulla hakemassa tavaraa. Sattui semmonen tilanne, että vastaan tuli toinen pyöräilijä, ja samasta suunnasta rekka, rekan suunnasta katsottuna vasemmalle kääntyvässä mutkassa - jonka jälkeen on vielä oikealle kääntyvä mutka eli huono näkyvyys. Se väisti tietysti sitä omalla puolellaan olevaa pyöräilijää kanttaamalla niin keskelle tietä, että mua jo pelotti siinä toisella puolella, ja ihan melkein samaan aikaan tuli mun takaa samanmoinen täysperävaunurekka soralastissa. Suosiolla heitin itteni alas pyörän päältä, etten ainakaan rekan eteen kaadu. Jos se mun takaa tullut rekka olis ollu muutaman sekunnin aikasemmassa ja osunut kohdalle, kun se toinen kanttas keskellä tietä mutkassa, niin siinä olis voinu käydä huonosti.

En kuitenkaan päätynyt kuolleena ojanpohjalle säälittävine mustikoineni, vaan pääsin kotiin ja kun kävin saunalla pesemässä naaman ja käsivarret, olin kuin uusi. Vielä kun oli tullut postissa Marjaanalta kortti, niin mieli oli jo kummasti parempi!

Kiitos Marjaana!
Nyt pitäs vielä putsata ne mustikat...

6 kommenttia:

  1. No sepä tuli nopeesti, eilen laitoin ja kakkospostissa vielä!!!

    VastaaPoista
  2. Ihmettelin samaa. Ja postimerkki leimaamaton. Nykyään ei postilaiset viitsi edes merkkejä leimata, kun ei työnantajakaan arvosta niiden työtä ja työpanosta ollenkaan... ennen oli postilaisille kunnia-asia hoitaa työnsä asiallisesti - jos kirje/kortti oli livahtanu leimauksen ohi, veti postinkantaja kynällä viivan merkin päälle. Ei nykyään, kun pitää olla ruohoa leikkaamassa ja mummoille kahvia keittelemässä.

    VastaaPoista
  3. Onpa siellä aikaisin mustikat kypsiä. Poimin tuossa muutaman maistiaisiksi ja kyllä ne vielä saavat rauhassa kypsyä.
    Huh, tuollaiset tiet on pyöräilijälle kamalia. Olihan kypärä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollu kypärää! Luulen kyllä, ettei se olis auttanukaan, jos sorarekka olis rullannu...

      Ja ei siellä lähimainkaan kaikki mustikat oo kypsiä, vain suotuisimmilla paikoilla kasvavat. Joissakin paikoissa täysin marjattomia varpuja, ja selkeästi on ollu useampi kukinta-aika, kun samassa varvussa saattoi olla kypsiä marjoja ja toisaalta pippurin kokoisia vihreitä. Ja tosiaan niinku teilläpäinkin, on raakileissa jo niin suuria, että kuinka isoiksi ne vielä kasvaakaan!?

      Poista
  4. Tykkään tuosta hyvästä hetkestä harjulla. Ja koirien vitamiinisatsista kans!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sinne yritin taas jättää pahaa mieltä kyydistä...

      Poista