keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Surkeutta

Olo on surullinen ja äsken vähän itkinkin ajatusta, että lapset lähtee huomenna Norjanreissulleen ja mie joudun taas jäämään tänne tuon äijän kans. Sillä piti olla juhannuspäivä töitä, mutta työnantaja ei ollu ottanu huomioon muita osatekijöitä, joten ei olekaan, ja niinpä saan katsoa sitä kaljottelua sen normijuhannusmäärän eli kolme päivää. Haluaisin pois. Luultavasti itkin samalla jotain muuta kuin lasten reissua.

Ei ollu kaksinen hääpäiväkään, mutta ei siitä tässä sen enempää. Joutavaa. Arvatkaa muuten, sainko purkkikukan taas? Vaikka toukokuussa esitin toiveen, että ei enää ruukkukukkia tähän talouteen, kun ei oikein mahdu. "Kyllä se mahtuu sen toisen viereen." Joo. Olisin ehkä vaan halunnu pitää siinä jotain muuta.
Onhan se hieno, varmaan oli kallis. 

Kävin sitten itse poimimassa itselleni mieluisan kimpun, joka näkyy tuossakin. Laitan tähän isompana:
Tykkään tuosta pinkkikukkaisesta orjan- tai koiranruususta, mikä lieneekään... niin herkän kauniit hennot kukat. Ja onneksi en tuota mataraa ottanu ku yhden; se tuoksuu tosi vahvasti. Illalla lätkin pasianssia siinä vieressä, ja nenä meinas vähän tukkoon mennä luultavasti kimpun takia. Tai tuoksun.

Ahdisti siinämäärin, ettei nukuttanut, ja uhrasinkin sitten säästelemistäni nukahtamislääkkeistä puolikkaan, että saa jotenkin nukuttua. Alkaa olla näitä huonoja öitä taas ihan tarpeeksi plakkarissa, ja tänään on sovittu että mennään (minä ja vielä epävarma lukumäärä lapsia) käymään kaverin luona kahvilla. Koirat taitaa jäädä kotiin, kun siellä on kissoja eikä nämä oikein ymmärrä sellasia.

Pyykkikone pyörittää jo toista satsia, että saa lapsille matkavaatetta. Luultavasti jää taas pyykkäämättä ne kuopuksen housut, joiden pyykkäämättömyydestä se minua toisinaan moittii - mutta en voi pyykätä, jos ne ei ole likapyykissä. Lojuu millon missäkin, mutta yleensä ovat päällä. Voi olla että kasvavat kiinni jossain vaiheessa. Kyllähän nuo nuoret tiedetään - housuja on kaapissa niin että ulos pursuaa, mutta niitä ei voi käyttää kun ne on kauheita ja niissä näyttää läskiltä ja ainoat, mitä voi käyttää, on päällä. Ja jokaiset niistä pursuavista housuista on joskus ollu hyvät tai jopa mieluisat.

Maanantaiseen postaukseen liittyen huomasin, ettei siitä mun hääpuvusta ole kunnon kuvaa otettu sillon kun häät oli. Aina on vain osa minusta näkyvissä tai sitten kimppu edessä. Komea kimppu se oli. Ja niistä paikallaolijoista - joita oli me mukaanlukien neljäkymmentä, vai oliko 38, niillä nurkilla kuitenkin - on kuollut jo ainakin kuusi, ja kolme ns. ennen aikojaan. Kaksi syöpään ja yksi viinaan. Kaikkien vaiheista en edes tiedä, vaikkois enempikin. Kyllähän sitä 20 vuodessa kuolla ehtii vaikka mihin. Mejän häissä oli vietnamilainen, unkarilainen, kääpiö, kuokkavieraita, känniääliöitä ja skotlanninhirvikoiria. 

Oispa rahaa, jättäsin tän kaiken pariksi viikoksi. Tai pidemmäksikin aikaa.

16 kommenttia:

  1. Voi sentään, sinua tarttis nyt jotenkin osata lohduttaa. Niin, rahahan se yleensä aina on esteenä, mulla myös, ettei voi lähteä oikein minnekään. Me ollaan ihan kahdestaan juhannus vaan kotona, ja minähän kyllä mielelläni ton miehen kanssa olenkin.

    Enkä sinua lohduttaa, että minä lähden kohta hammaslääkäriin, kääk! Pelottaa se paikka joka ainoa kerta...

    Joka tapauksessa, mahdollisiman mukavaa juhannusta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitin siis, että EHKÄ sinua lohduttaa...

      Poista
    2. Joo, pitäs varmaan varata aika tarkastukseen itsekin. On useampi vuosi aikaa edellisestä...

      Poista
  2. Surullisen kuuloista.
    Eikö sinne siskolle voisi...? Tosin, matkarahat siihenkin tarttee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja se lähtee kans sinne Norjaan. Leikittelin kyllä ajatuksella, että menisin sinne "talonvahdiksi", mutta se taas sitten kostautuisi vielä kauheampana riitana, kun lähtisin omiin oloihini.

      Poista
  3. Luonnonkukat on todellakin paljon kauniimpia maljakossa, hieno tuo kimppu. Matara tuoksuu niin voimakkaasti, että en tuo sitä sisälle, mutta terassilla joskus pidän. Nyt siinä roikkuu myls mansikka-amppeli♥ Raakileita on kovasti.

    Kävele koirien kanssa luonnossa, jospa se auttaisi ahdistukseen. Minä saan yleensä helpotusta kävelystä tai järvestä. Ei se matka auttauisi kuin hetkeksi, tiedän sen itse.

    Halaus ja voimia!♥

    Lisää toisaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukan parani mieli, kun kävin kävelyllä, vaikka tuntuikin, ettei jalat ees jaksa... ikäänkuin mielen murhe painais jaloistakin voimat pois. Mulla oli mielessä yksi tietty paikka, ja sinne kävelin (ja tömistelin käärmeitä pois) ja siellä kauniissa paikassa sitten ajattelin että tänne jätän murheet.

      Poista
  4. Vaikken sun tilanteesta mitään tiedäkään niin jotenkin tuntuu että sulla voisi olla parempi fiilis ilman sun miestä. Ootko tehnyt plussat ja miinukset miehestä/avioliitosta/tilanteesta? Meillä on kuitenkin vain yksi elämä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mie niitä listailin viime syksynä... rahatilanne näyttää melko surkealta yksineläjälle tällä eläkkeellä, ja on tässä ollu välillä ihan mukavaakin. Sen takia just nyt niin kurjalta tuntuukin, kun on ollu useampi hyvä päivä putkeen... pudotus kirpaisee.

      Poista
  5. Oivoi, tiedän tuon kaljanhuuruisen tunnelman. Onneksi tuo on päivät aina pois, mutta en kestäisi edes niitä iltojakaan. Jaksamista sinne. Mä täällä istun puolenyön maissa koneella, kun olin jo muutenkin koko päivän ihan maassa (okei, nousin vasta neljältä, kun en vaan halunnut) ja sitten tuon kotiintulo laukaisi riidan. Ei onneksi täysin karannut käsistä ja sitten menikin jo nukkumaan poltettuaan pilveä. Huoh. Mut kukaan ei sitten syönyt ruokaa, jota tein.

    Höh, ei pitänyt tänne tulla valittamaan. Onneksi tuo häävieraslista aiheutti pienen nauruntyrskähdyksen, joten edes vähän hymyä naamalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on niin loukkaavaa, kun ei syödä ruokaa, mikä on tehty! Vihaan sellasta ylenkatsetta. Sitten kun ei tee ruokaa, niin kitistään kun ei ole ruokaa.

      Poista
    2. Joo. Nytkin se on jo nukkumassa (onneks, ei taaskaan ollu selvinpäin ja meni taaaas riitelyks. En jaksa tätä. Pitäiskin kirjoittaa siitä Musasan keikasta, tuli mieleen..). Kokeilen kyl herättää, kun sano, mut saako humalaansa nukkuvaa hereille? Heh. Sitten kyllä valitetaan, ettei tosiaan anneta ruokaa. Taidan jättää lautaselle sen kenkien viereen tms. :D

      Poista
    3. Jep, niinhän siinä sitten kävi, ei sitä enää hereille saanut. Örähti vain jotain. Ja ruoka toisella lautasella peitettynä siihen kenkien viereen. :D Ei se mitään kommentoinut sitten aamulla siitä, lämmitti vain tyytyväisenä ruokansa ja keitti teetä lisäksi. Että jooh.

      Poista
  6. Jaksuja RH ! Minun juhannus menee töissä ja nukkuessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieki voisin hyvin olla töissä, jos olisin töissä. Tai nukkua, mutta ei taho unikaan tulla.

      Poista