lauantai 4. kesäkuuta 2016

Nyt se on ohi!

Kouluvuosi. Olen käynyt koululla kerran pari päivässä joka arkipäivä, ja nyt saan heittää sen homman vähäksi aikaa pois! En tiedä, miten esikoinen kulkee ensi vuonna, varmaan kuljettelen sitä silloinkin, mutta eri paikkaan...

Yleensä mies on ostanut kukkaset kummallekin tytölle, ja on otettu poseerauskuvia, mutta nyt ei. Oli kiire kuvaamaan. Ensin käytiin nuoremman tytön päättäjäisissä yhdessä ja sitten vein lukion päättäjäisiin toisen, kun miehellä oli muuta puuhaa. En tohtinut jäädä lakituksia seuraamaan, menin kotiin tekeen ruokaa sillävälin. Kuopus sai ihan hyvän todistuksen, puolet numeroista oli ysejä. Kemiakin! Nyt se on kaverinsa kans siellä Lahdessa ja esikoisen vein poikakaverilleen. On rauha ja hiljaisuus.

Kukista vielä sen verran - en muista, kerroinko täällä, että kauniisti esitin miehelle pyynnön ennen merkkipäiviä, että jos ostaa kukkia, niin ei tois ruukkukukkia (joita se on aina ostanu, ja joita ei oikein mahtuis, etenkään monivuotisia), ja perustelinkin sen mielestäni hyvin. No, ei tullu sitten minkäänlaisia kukkia sen enempää äitien- kuin syntymäpäivänäkään. Eipä tullu kyllä ylimääräisiä ruukkujakaan nurkkiin pyörimään.

Päättäjäisissä kattelin niitä suloisia nuoria ihmisiä, kun melkein jokainen (varsinkin tytöistä) on käyttänyt aamulla paljon aikaa näyttääkseen tänään erityisen hyvältä, ja silti ne on kaikki kuin samasta parista-kolmesta muotista... kaunista massaa. Ihanaa, että joillakin on se oma tyylinsä, jota uskaltaa pitää valtavirrasta poiketen! No, meidän tyttö oli ainoa sen värisillä hiuksilla varustettu, mitä nyt ehdin näkemään. Yhdellä tytöllä on aina, oli juhla tai arki, se sama hurmaava nuttura melkein otsalla. Oli hauskaa bongailla lasten muinaisia päiväkotikavereita - eräskin maihinnousukengissä rompusteleva parimetrinen kalju jätkä, jonka syntymäpäivilläkin esikoinen on ollut noin 11 vuotta sitten. Niin se aika kuluu.

Tänään aion panna elämän risaiseksi, kun lapset ei oo kotona; sipsejä ja Lidlin rommikolan. Ostin viikolla yhden tölkin maistiaiseksi, ja se oli äitelää mutta hyvää. Muidenkin mielestä, koska ei ollu kuulemma ku yks tölkki enää jäljellä... mies on kauppa-asioilla. Migreenikohtaus oli viime yönä, toivotaan ettei tule ensi yönä...

Tosiaan, se sade. Sitä ei tullut, yllätys yllätys. Alueet meni ohi oikeelta ja vasemmalta, mutta kohdalle ei osunu yksikään... nyt on kuitenkin kylmä. Yleensä helteen jälkeen tulee komea ukkossade, jonka jälkeen sitten ilma viilenee, mutta nyt ilma viileni ilman näytöstä.

Kuvituskuvaksi viimekuinen myöhäinen omenankukan nuppu. Melbassa osa kukista valmistui myöhemmin kuin muut, ja ilahduttaa vielä sen jälkeen, kun muut kukat on jo kuihtuneet.

5 kommenttia:

  1. Aika kuluu hirmu äkkiä, lapset kasvaa vauhilla, sitten lapsenlapset.....:) Viimestään sitte huomaa olevansa vanaha, pläähh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie huomaan melkein joka päivä olevani vanha...

      Poista
  2. Tänä aamuna tunnen itseni sekä vanhaksi että sairaaksi, kun nuorinkin perheenjäsen lähti duuniin ja jäin yksin kotiin työttömänä ja sairaana. Köh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( uusi flunssakausi? Mullaki on kurkku kipee...

      Poista
    2. En tiedä, mutta ihan hirveää. Keuhkot kohta yskinyt pihalle, ja sama tauti on ollut koko porukassa vuorollaan.

      Poista