sunnuntai 26. kesäkuuta 2016
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Omituinen höpöttäjä
Monesti on tehnyt mieli kirjoitella tänne, mutta en ole jaksanut. Ja pääkin on usein aivan tyhjä omista ajatuksista - mutta jos sitä ei täy...
-
21. anniversary Tänään on 21. hääpäivä. Muistan, kun täytin 21 vuotta - silloin tuntui takana olevan ihmisikä, mutta ei tämä viimeisin... -
Otsikon lausahdus on esikoiselta, kun se kuunteli mun peppurointia yrittäessäni tehdä paarmankarkotinta. Tuntuu että mikään ei pysy käsissä... -
Tänään tulee lapset kotiin! Toinen on keleistä huolimatta saanut naamansa poltettua. Täällä oli tosiaan maanantaina peräti 27 astetta lämmin...
:(
VastaaPoistaNo, huomenna on taas arki, jos auttaa vaikka vähän.
Kyllä se aina auttaa, kun pitää selvinpäin lähteä aikaisin aamulla :)
PoistaTiedän tunteen, kun juhlat ja viikonloput ei olekaan itselle niin rentoa olemista ja juhlistamista. Toiselle sitten senkin edestä. Tänään tuli kotiin taas niin humalainen tyyppi, että huojui vain tuolissa ruokaa ootelessa (joo, mä kokkaan, kun mies on ensin rellestäny koko päivän! Vaikka puolustuksesi sanottava, että kyllä sekin usein kokkaa, en vaan taho päästää humalaista keittiöön) ja tuijotteli maata leffan sijaan. Arkena on vähän helpompaa, vaikka ei se silti katso sitä, etteikö joku olisi laulanut lasista laulukirjaa ja tulee äristen kotiin.
VastaaPoistaMä nautin tänään talvisesta Hararesta (eli syksyisestä Suomesta), keltaisia puita, kuivana lentäviä lehtiä (joo, tuuli aamusta aika lailla) ja pitihän niissä kasoissa käydä rapistelemassakin. Luonto. <3 Ja hieno toukka!
Niin, ei sais koskaan ootella mitään niin ei pettyis. Siihen pyrinkin, mutta joku alitajuinen toive monesti vaan on.
PoistaTiedän. Kyllä sitä itsekin jaksaa aina edes vähän toivoa, että vaikka oliskin viikonloppu, niin tulis selvä tyyppi kotiin. Joskus niin käykin ja siksi kai sitä toivoakin jaksaa vähän lämmitellä. Eiköhän se ole kuitenkin ihan inhimillistä edes pienesti toivoa parasta tai parempaa edes.
PoistaParempaan päin mentiin, kun vajaa vuosi sitten lakkasi juomasta arkisin - vaikka se sitten tapahtuikin toisen naisen takia, eikä siksi että minä olin siitä puhunut jo pitkään - mutta tänä kesänä on taas alkanut viikollakin olla alkoholillista. Ensin yksi pieni tölkki, sitten iso, sitten iso ja pieni... vahtia täytyy kuin lasta, koska se niin helposti karkaa taas käsistä. Ja työpaikka on sellainen, että jos satunnaisesti aamuisin järjestetyssä puhallusratsiassa viisari edes hitusen värähtää, se on potkut.
Poista