torstai 9. kesäkuuta 2016

Mana

Kyllähän se tuulee. Nyt on jo laantumassa aamuiseen verrattuna. Pihalla muovituolit vähän siirtyneet ja aurinkovarjo singahtanut nurmikolle - oli se kiinni, mutta ilmavirta lie päässyt sen verran sinne alle että oli nostanut paikoiltaan. Sitruunapuu oli kaatunut, mutta ei näkyviä vaurioita. Nostin sen kellarin rappusiin, on vähän suojassa siellä. Nukuin yöllä sen vajaan neljä tuntia sohvalla ja siirryin sänkyyn, kun mies nousi ylös. 

Manaan sadetta meille; vein pyykit kuivumaan ulos. Lupaavasti onkin jo pimentynyt taivas. Aamummalla kävin täyttämässä roskapöntön, kun tänään on tyhjennyspäivä. Kerrankin muistin! Sain sullottua sinne roskaa pois nurkista pyörimästä parin ylimääräisen pussillisen verran. Kitkin myös nokkosia, hyvä kitkeä kun ei hyttyset kiusaa... tästä koneelta kun ulos katsoo, on iso nokkonen ollu tuossa ikkunan takana jo pitkään ärsyttämässä mua. Nyt ei enää oo. 
 Myös tällainen loistava kukka on ollut ikkunan takana, nyt näkyy jo olevan lakastumassa. Nimensä veroinen, tulikellukka. Tuo yksi jäi tuonne kun siirtelin joutomaaksi käyneestä kukkapenkistä tulikellukat turvaan joku vuosi sitten. Sitkeesti se siellä aina kukkii.
 Orkideassa on nyt neljätoista kukkaa, kolme isoa nuppua (joista yksi näkyy ruvenneen tänään aukeamaan) ja kolme alkukohtaa valmiina työntämään lisää kukkavartta. En ole raaskinut ulos viedä, kun on ollu vähän huonoja kelejä. Ja se on tuossa niin kaunis, ei sitä ulkona kukaan kato ja ränsistyy siellä luonnon armoilla äkkiä.
Koiralla on tapana "kirputtaa" etuhampaillaan tuon pusakan hihoja niin, että ne on jo menny reikäisiksi. Äskenkin se kirputti, ja kun sanoin että "elä viitti purra hihoja, menee rikki" niin se katto mua tuon näkösenä. "Mitä, minäkö? En oo purru!"

Hauskasti tuo susityyny kattelee tuolla takana.

Koirille piti panna vaatetta ku oli niin kylmä. Ulkona ei ainakaan olis tarjennu, eikä täällä sisälläkään mikään kovin lämmin ole.

Nautin niin siitä, ettei tarvi olla menossa minnekään! Ei oo pakko käynnistää autoa minkään asian takia, ja mitään sellasta ei ole, että omaksi ilokseni ajelisin jonnekin. Paitsi ehkä koirien kanssa lenkille jonnekin vähän eri paikkaan.

Just eilen puhelin miehelle, että ei ole ollut sellaista intoa retkeillä koirien kans, kuin oli viime keväänä. Totesin asiaa mietittyäni, että siihen on syynä varmaankin se, että olen ollut kiinni tyttären koulukyydityksissä. Ei ole voinut lähteä silloin, kun itselle sopii, vaan on pitänyt ensin kuskata lapsi kouluun ja sitten määrittää lenkki sen mukaan, että on ajoissa hakemassa sitä poiskin koulusta. Edelliskeväänä se kulki itsekseen koulubussilla. On niin helppo sanoa, että "mee lenkille sitten, kun sulla on aikaa" kun sitten ei ehkä ole enää sellaista motivaatiota. Ja koulukuljetuksen jälkeen usein on ruuanlaittoa ja muutakin puuhaa. Aamut ja aamupäivät olis mulle niitä parhaimpia aikoja. Kevyt aamiainen, evästä ja vesipullo mukaan ja menoksi. Tänäänkin pitää odottaa, että ilma vähän selkenis... ei sillä, että uskoisin sitä vettä meille tulevan (taas paistaa, eikä synkkä pilvi laskenut yhtään vettä) mutta sinne saattaa tulla, mihin lähden. Piti olla pilvistä ja sataakin hieman nyt ennen puolipäivää...

27 kommenttia:

  1. Onpas sulla komea orkidea! Minä luovutin puolisen vuotta sitten ja heitin menemään... luultavasti liian aikaisin...

    Meillä on näköjään kuorsaavat miehet kummallakin; minä tuun melkeen joka yö alakertaan jatkamaan unia kun herään siihen kuorsaukseen. Niin kiltti mies noin niin kuin kaikin tavoin, etten viitti paljon yöllä töniä, eikä se autakaan kuin hetkeksi.

    Täällä oli kova tuuli eilen, ei toki myrskyä, ja tuulee vieläkin tosi lujaa, ja lämpöasteita on 12,2... Kauheen kylmä, lähden kohta meidän paikalliseen kulttuurikahvila Pakariin "töihin" eli myymään kahvia, suolaista ja makeaa syötävää, jäätelöä ym. Eipä taida olla kahvilassa tällä kelillä ruuhkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että jos olis hereillä ilkeä mies, niin vois paremmalla omatunnolla tuuppia öisinki? :D
      Mutta luultavasti olisin parempi ihminen, jos saisin nukkua omassa rauhassa...

      Poista
    2. Just niin! Jos sen kanssa sais edes joskus riidan aikaiseksi, mutta kun ei! Valittamisen aihe tämäkin :D

      BTW, siellä kahvilassa oli yllättäen tosi paljon kävijöitä, tulivat kai lämmittelemään!

      Poista
    3. Ihmiset koittaa viettää kesää, vaikka hampaat kalisten :)

      Viime yö meni lasten huoneen puolella, kun ei pystyny vieressä nukkuun...

      Poista
  2. Meillä tuo tuuli menee luihin ja ytimiin, mutta sitä sadetta ei kuulu.

    Tuo tyynyt tosiaan näytti siltä kuin olis kolmas koira sohvalla kans. Ja mikä viaton ilme, tosiaan! Katottiin kuopuksen kanssa ohjelma jossa todettiin, että koira oppii noin 160 sanaa. Sun koirasi ainakin on oppinut sanat hiha ja purra ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainaki nuo koirat tuntee monta sanaa ulkoiluun ja etenkin syömiseen liittyen :) Nälkä, ruokaa, purtavaa, puruluu, namia, namppaa, haluutteko. Kävelylle, lenkille, ulos, pihalle, pisulle, lähteä, mukaan. Koirat. Paikka siinä. Istu. Saa ottaa. Missä. Ja tietysti SAUNAAN. Myös erinäisten koirien nimiä tuntevat - jos sattuu puhumaan Mustista, niin alkavat katteleen kaula pitkällä että missä Musti on. Vinkumaankin joskus. Täytyy tarkkaan miettiä omat puheensa, on pitäny keksiä kiertoilmaisuja, kun ei voi suoraan kysyä esimerkiksi tyttäriltä, että lähteekö joku LENKILLE mun ja koirien kans. Tai otatteko KOIRAT MUKAAN. Tai että joko voi mennä SAUNAAN.

      Poista
    2. Kuulostaa ihan samalta mitä me tehdään esikoisen kanssa kun ei haluta kuopuksen ymmärtävän. Ennen puhuttiin englantia mutta nyt on pitänyt vaihtaa ruotsiin. Tosin se oppi jo, että bastu on sauna ;-)

      Poista
    3. Heh, mie käytän kans joskus englantia, jos en halua koirien ymmärtävän :) miehelle mie puhuin sitä kun lapset oli pieniä... ruotsia se ei ymmärrä. Ja kohta tekään ette voi puhua ruotsia!

      Poista
    4. Meillä loppuu kielet, esikoinen osais saksaa mutta mä en. Veäjää ollaan molemmat luettu mutta se ei kyllä luonnistu ;-)

      Poista
    5. Koirat kyllä oppii, bannassa on ollut sanat orava, kurre, nakki, niidne tavanomaisten lisäksi.

      Kieliin liittyen, otan täyden ilon irti siitä, että kukaan ei osaa suomea tässä mun lähipiirissä tässä. Päiväkirjaa voin kirjoittaa missä vaan, samoin kirjeitä (en kestä, jos joku lukee, vaikka mitään sen kummallisempaa ei kirjoittaiskaan. Mutta muu ahdistus. Hyvin saatoin kirjoittaa kirjeitä Musasan odotustilassa. Kyllä mun kirjoittaminen sai osakseen tuijotusta naapurista, mutta varmaan yritti ottaa selvää, että mikä ihmeen kieli tuo on. :D)

      Poista
    6. Siskon edesmenneen koiran kuullen ei saanu sanoa orava. Ja kissa lienee kans monelle bannisana :)

      Poista
    7. Joo, kissa kans. :D Voi koiria, on niistä niin paljon iloakin ollut. Naurattaa joskus, kun ex tahallaan kiusasi kahta jack russeliaan tuon kurre-sanan kanssa, molemmat puuta vasten pystyssä tomerasti mielikuvitusoravaa komentaen. Voi toisia. :D

      Poista
  3. Täällä tuulee edelleen puuskissa mahdottoman kovaa. Lämpöasteita tasan +8 C. Ja aina kun toivot sadetta sinne, niin täällä sataa. Nyt tulee vettä tuulenpuuskien mukana melkoinen ropsahdus.

    Kuorsaava mies täälläkin, minä kyllä tönin ihan reippasti ja usein mies nukkuukin eri huoneessa. Se hyöty on, kun on tilaa.

    Orkideoita ihailen muilla, en jaksa edes yrittää, tapan sen kumminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mie ku lähdin ulos koirien kans, niin - satoi. No ei muutaku pari hassua pisaraa. Ei edes pyykit kastuneet narulla.

      Jos mie lakkaan toivomasta sadetta, niin ehkä sitä tulee tännekin :)

      Poista
    2. Älä lakkaa tovomasta, meillä loppuu muuten sade :D

      Poista
    3. No vein lisää pyykkiä ulos, kyllä se varmasti sataa!

      Poista
  4. Ei täälläkään paljo vettä kertyny, kun sato räntää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että sentään räntänä tuli, eikä lumena :) jossain vitsailtiin, että on se kesä etuajassa, kun nyt jo tuli juhannuskelit...

      Poista
  5. Nuo koirat on kyllä niin sympaattisen oloisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkokuori pettää; ovat vieraille aika räyhäkkäitä ;)
      Omalle porukalle kyllä pupusia, enimmäkseen.

      Poista
  6. Kyllä mä voin hyvin uskoa tuon. ;) Mutta kuvissa ne on silti niin sympaattisia aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään sattui ensimmäistä kertaa niin ihmeellinen juttu, että kun meidän pihatien edestä käveli ihminen ja koira, niin meidän koirat EI HAUKKUNU! Sitä ei ole tapahtunut ikinä ennen, siis silleen että ne olis huomannu ja todennu sen asian, ja silti olleet haukkumatta. Ehkä syynä oli se, että kyseinen mamma oli aiemmin päivällä lahjonu koiria nameilla, kun käveltiin niiden portin ohi :)

      Poista
    2. Syötävällä on ihmeellinen vaikutus :)
      Nää on aika laihanluikkuja (varsinkin ko. mamman omaan koiraan verrattuna) eikä saa kotona paljoa herkkuja, kuivamuonaa on kupissa ja satunnaisesti jotain tähteitä, niin on helppo ruualla houkutella.

      Poista